Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta

Tiina Laitila Kälvemark (s. 1970) on Ruotsissa asuva suomalainen toimittaja, jonka esikoisteos Kadonnut ranta (2012, WSOY) on.

Ja mikä esikoisteos se onkaan!

Aloitin teoksen lukemisen yhtä aikaa Järjellä ja tunteella -blogin Susan kanssa, mutta keväällä tulikin muutama juttu eteen

ja lukemani kirjat ovat jääneet hieman puolitiehen.

Siksi varoituksen sana: kirjoitukseni tästä kirjasta ei tuo sitä kaikkea oikeutta, jonka kirja ansaitsisi.  

Kadonnut ranta on novellikokoelma, jossa on 14 novellia, erilaista tarinaa.

Jänis-niminen novelli on saanut Ruotsissa maan suurimman novellikilpailun palkinnon.

En ihmettele yhtään, kirja on kokonaisuudessaankin hieno: teemaltaan yhtenäistä,

kieleltään sujuvaa,

ja tarinoiltaan puhuttelevaa.

Teoksen novelleissa liikutaan Afrikassa, Euroopassa ja ennen kaikkea Ruotsissa.

Ihmiset, jotka ovat menneet syystä tai toisesta toiseen paikkaan, toiseen maahan, kokevat itsensä piirun verran vieraaksi.

Eivät istu, eivätkä sopeudu uuteen elämäänsä. Samalla teoksessa luodaan kuvaa siitä, minkälainen oikeastaan on se uusi maa ja paikka, joka teoksen novelleissa on usein Ruotsi.  

Kukaan ei voi väittää ettei Rashid olisi yrittänyt. Oppia elämään tässä maassa, maksamaan verot, sanomaan hus ja himmel. Pukemaan siniset muovipussit jalkoihin hammashoitolan odotushuoneessa. Välttämään ylimääräistä kontaktia vieraiden ihmisten kanssa.

Novellissa Neljän hengen hytti kerrotaan suomalaisesta näkökulmasta ruotsalaisuudesta:

Pauli ei laske, hän juo. Ryyppii mukista vähän kerrallaan

samalla kun haukkuu Liseniä.

Miten tämä ei koskaan käsitä mitään. - -

Miten tämä on tyypillinen ruotsalainen, teennäinen ja

pinnallinen ja täysin vailla tyylitajua.

"Semmosia te ootte, suut hymyilee ja puss puss

pussuttaa ja kram kram kraamis ai että me taas halitaan, ja pinnan alla on pelkkää...

pelkkää jäätä saatana.



Teoksessa peilataan paljon ruotsalaisuuteen sitä hetkeä, kun ihminen on hieman irrallaan, ei vielä (tai ehkä koskaan) kiinnittynyt uuteen olemiseensa. Tästä tulee mieleen paljon Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti, jossa kuvataan samaan tyyliin intialaisten elämää uudessa kotimaassaan: samoin kuin Lahirin henkilöt, myös Laitila Kälvemarkin henkilöt ovat kuka paremmin, useammat kuitenkin huonommin päässeet uuteen maailmaan sisään.

Suosittelen kirjaa sellaiselle lukijalle, jota kiinnostaa siirtolaisuus, irrallaan olo, mutta läheisemmästä näkökulmasta kuin Lahirin intialaiset.

Kirjassa on toki muitakin henkilöitä kuin siirtolaisia, mutta heitäkin ohjaa jonkunlainen elämän käännekohdassa oleminen. Henkilöt ovat irrallaan ja miettivät elämänsä suuntaa. Henkilöhahmot ovat tilanteissa, joissa on aika miettiä elämää yleisestikin. Kovin ajankohtaisestikin.

Miksi vain jotkut onnettomat tekevät pahoja tekoja?

 Miksi kaikki päähän potkitut eivät iske takaisin,

tapa, raiskaa, petä ja jätä?  

Arvioni teoksesta + + + ½. Tämä on sellainen teos, että jään odottelemaan mieluusti seuraavaa samalta kirjailijalta.