Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (2012, WSOY) on ollut lukulistallani jo luvattomankin pitkään. Päätin lukea sen, vaikka mulla oli hieman ennakkoluuloja, että miten mahtaa kakkososa samaa juttua toimia.

Täytyy sanoa, että vähän siinä oli vaikeuksia:

sama vitsi ei valitettavasti naurata kovin montaa kertaa.

Mielensäpahoittaja voitti minut kuitenkin puolelleen lähtöajatuksellaan: Mielensäpahoittaja joutuu nimittäin opettelemaan ruoantekoa, kun hänen emäntänsä on sairaalahoidossa ja ruma työntekijä, joka toi mielensäpahoittajan ruoan heivataan tehottomana ja tilalle tulee kaunis tyttö. Mielensäpahoittaja ei päästä ruoantuojaa sisälle ja niinpä hänen on pakko alkaa tehdä itse ruokaa.

Mielensäpahoittaja aloittaa urakan yrittämällä etsiä keittokirjan. Tässä vaiheessa Kyrö saa minut juttuun mukaan, vedetyksi ihan sen takia, että olin vähän aikaa sitten saman asian edessä. Siis kyllähän minä osaan ruokaa tehdä, mutta yleensä teen sen netistä löydettyjen ohjeiden mukaan. Elin vähään aikaa netittä ja kyllä oli vaikeaa löytää keittokirja, josta olisi saanut ihan normaalien ruokien ohjeita; etnistä, lähinnä aasialaista keittokirjaa oli kirjasto ja kauppa täynnä, erikoisruokavaliota ja karppaajan unelmaa myös.

Kysyin kirjastovirkailijalta mistä minä löydän järkevän ruokakirjan, jossa suositellaan sellaisten elikoiden lihoja, jotka jaksavat kävellä itse laitumeltaan teurastamon kautta minun pataani. Jossa käytetään oman sadon perunoita ja jossa ruokajuomaksi suositellaan piimää eikä punaviiniä.

Kirjastovirkailija tutki tietokonettaan, mutisi ja heilutti päätään. Sitten hän kävi katsomassa poistokirjat, muttei löytänyt määreitäni vastaavaa kirjaa.

Niin tiedän ja tunnen tuon saman.

Toinen seikka, jolla mielensäpahoittaja voitti minut puolellensa oli se, että hän alkoi jakaa ohjeita ympäristölleen eli lähinnä nuorisolle, joka valitti kouluruoan laadusta. Heille mielensäpahoittaja muistutti, että ruokaa ja ilmaista ja varsinkin ilmaista ruokaa kohti ei syljetä. Kai meissä jokaisessa elää nalkuttava ja nuoria paheksuva vanhus sisällä, joka nauttii tällaisesta "kuules juippi, kun minä kerron, miten asiat ovat" -asenteesta.

Kyllä minä välistä tylsistyin, mutta sitten taas heräsin kirjaan mukaan. Onhan nämä jutut vaan niin hauskoja, vaikka yrittäisikin väittää välillä muuta. Ruoka on asia, josta on turvallisen helppoa keksiä ja löytää sanottavaa. Hauskoja olivat myös vanhat ruokaan liittyvät kuvat kirjan keskivaiheilla. Ei tästä kirjasta oikein moitteen sijaa löydä. Ruoka on tärkeä asia, ja vaikka mielensäpahoittajissa asioita huumorin kautta katsellaankin, niin tärkeitähän ne asiat ovat. Ja vähään lisäväriä tarinaan tuo eksoottinen lisämauste, tietysti naapurin elämä:

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Kolehmainen ei poimi marjoja eikä sieniä. Suuttui kamalasti, kun hänen metsiinsä tuli poimijoita Thaimaasta asti. Mutta siinä naapuri ei nähnyt mitään ongelmaa, että haki samasta maasta vaimon.

Ja vielä yksi lainaus kirjasta. Niille, jotka epäilevät perunan voimaa ja mahtia (sillä niitäkin on):

Luin Pikkujättiläisestä kiistämättömän tiedon. Irlantilaisia oli 1600-luvulla miljoona. Kun heidän rannoilleen sattui perunalasti ja rupesivat sitä viljelemään, niin 200 vuotta myöhemmin heitä oli 8 miljoonaa.
Kyllä tarkoittaa edellinen sitä, että peruna on enemmän kuin terveydenhuoltojärjestelmä, lattialämmitykset ja demokratia.

Nih, se on peruna, joka tiellä pitää.

Mielensäpahoittaja viehättää todennäköisesti sen takia, että siinä kerrotaan meistä suomalaisista ja asioista, joihin me uskomme. Ja myös uusista suomalaisista, niistä, jotka eivät kunnioita meidän vanhoja perinteitä, vaan uskaltautuvat muuttamaan kaiken.

Samalla mietin, että en ehkä jaksaisi enää kolmatta mielensäpahoittajaa ja kesällä aionkin (vihdoin!) lukea Kyrön vanhempia teoksia.

Ai niin, ja sitä kunnon ruokaa ja ohjeita siihen löytyy Kotiruoka-teoksesta.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -teosta on luettu blogeissakin niin paljon, että tulisi paljon lyhyempi lista, jos linkkaisin kaikki ne blogit, joissa tätä ei ole luettu. Kyllä siksi en jaksa ryhtyä linkittämään muiden blogeihin. Pääsääntöisesti tästä ollaan kuitenkin tykätty.


Minä tykkään tämän verran: + + + +.