MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulukuun iloksi: Vuoden 2012 parhaat - osa II


Tässä toisessa postauksessani vuoden 2012 parhaista kirjoista keskityn kaunokirjallisiin teoksiin. Selasin läpi kaikki vuoden lukemani teokset ja nostin esiin ne teokset, jotka ovat jääneet elämään mieleen, ihon alle tai muistini lokeroihin jollain tavalla. Jotkut sellaiset kirjat, jotka lukiessa tuntuivat aivan järkyttävän hyviltä, ovat tällä kriteerillä tipahtaneet listoilta pois. Ne vain eivät ole eläneet mukana, eivätkä enää muistuneet mieleen sellaisina kuin lukuhetkellä. Päinvastoin jotkut kirjat taas ovat nousseet vasta myöhemmin suuremmiksi kuin lukuhetkellä. 

En myöskään päättänyt mitään lukumäärää kirjoista, joita nostan esiin. Nostin esiin yksinkertaisesti ne kirjat, jotka ovat mielestäni ansainneet nostonsa. 

Huomasin listaa laatiessani myös sen, että kaikkein parhaimpia kirjoja ei tule vastaan tasaisesti läpi vuoden, vaan niitä tulee vastaan putkena, jonka jälkeen saattaa mennä useampi hetki ja kirja ilman sen suurempaa elämystä. Masentavaa, tai miellyttävää. Riippuu missä hetkessä on elämässä ja lukemassa. 

Nämä kirjat eivät ole siis vuonna 2012 julkaistuista parhaat, vaan parhaat lukemistani kirjoista vuonna 2012. 

Punainen morsian



Anilda Ibrahimi: Punainen morsian (tekstini)
Andrëi Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia (tekstini)


Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu (tekstini)
Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua (tekstini)


Punainen morsian oli sukupolviromaani, jossa kerrottiin pienen ihmisen elämästä suurten historiantapahtumien varjossa taidokkaasti ja siten, että tarina on jäänyt mieleeni pyörimään. Makinen teoksessa taas etsittiin useamman sukupolven onnellisuutta. Jouduin lukemaan sen kaksi kertaa, mikä kannatti: Löysin makineni uudelleen. 

Akhtarin appelsiinikatu on leimattu niissä paikoissa, joissa sitä on luettu, yllätyksettömäksi tarinaksi. Minusta kirjassa oli yllättäviä asioita ja pidin tarinasta. Jos kirja on kirjoitettu sujuvasti, ei se välttämättä ole kevyt, vaan tässä oli lopultakin paljon sellaista, mikä on jäänyt mieltäni askarruttamaan. Mueenuddinin tarinoihin taas ihastuin heti lukiessani: kuten tekstissäni kirjoitin, Aravind meinasi jäädä kakkoseksi Intian/Pakistanin-kuvaajana. Mueenuddin kuljetti lukijansa taitavasti erilaisten, eri aikoina elävien ja eritaustaisten henkilöiden maailmoihin tavalla, joka vieläkin huokailuttaa minua. 




Välillä epäilen, että ovatko muut kirjablogien kirjoittajat ja kirjojen lukijat oikeassa. Koska kulutan huomattavan paljon vapaa-aikaani lukien muiden blogeja, tuntuu hyvältä huomata, että muut(kin) ovat oikeassa: hyvä kirja on hyvä kirja monen lukijan mukaan. Todisteita tästä ovat nämä kirjat, joiden myötä on pakko sanoa: kirjablogistit osaavat löytää hyvät kirjat: 

Hermann Koch: Illallinen (tekstini)
Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (tekstini)



Joskus taas törmää huokeaan kirjaan, jota kukaan muu ei ole vielä huomannut: Aivan loppuvuodesta kohtasin kirjavuoteni yllättäjän: 

Henrik Andersen: Turvavyöhyke on tällä hetkellä vielä kesken, mutta uskallan siitä huolimatta nostaa kirjan yhdeksi vuoden parhaista. Kirja on julkaistu WSOY:n Aikamme kertojia -sarjassa, eikä tuo sarja ole toistaiseksi pettänyt minua. Tämä on ollut huikea kirja ja olen sen lukenut nyt jo loppua vaille valmiiksi, joten uskallan ilakoida. Älkää antako jalkapallokenttä-kannen hämätä: tämä ei ole kirja jalkapallosta (kokonaan). Itse asiassa itse lainasin kirjan juuri sen jalkapallokenttäkannen takia, mutta minua huijattiin hyvällä tavalla. 

Turvavyöhyke

Kotimaisiakaan kirjoja en ole täysin unohtanut. Mieskirjailijoiden teokset olivat hauskoja ja niiden parissa viihdyin, mutta pidemmällä ajalla naisten kirjoittamat kirjat ovat kantaneet vuoden loppuun asti. Tässä kotimaista parhautta:


Paula Havaste: Yhden toivon tie (tekstini)
Veronica Pimenoff: Maa ilman vettä (tekstini)
Johanna Hulkko: Säkeitä Pietarista (tekstini)
Seija Vilén: Pohjan akka (tekstini)




Okei, siis pääsi listalle ainakin yksi kotimainen mieskirjailija. Tänä vuonna ihastuin eniten näihin kahteen itselleni uusiin kirjailijoihin:

Joel Haahtela: Traumbach (tekstini)
Haruki Murakami: Norwegian Wood (tekstini)




Tänä vuonna olen lukenut paljon eurooppalaista kirjallisuutta, mutta vuoden parhaaksi maaksi taitaa kirjoista käsin tarkasteltuna tulla Turkki. Ensin oli Shafakin Istanbul ja sitten Turtiaisen ihana esikoinen, Punainen paasto. Mietin Shafakin nostamista esiin, koska Shafakin tyyli on hieman lukuromaanimainen, mutta sitten ajattelin, että tämä kirja on kuitenkin elänyt ajatuksissani näin kauan ja on siksi ansainnut paikkansa vuoden parhaimpien joukossa. 


Elif Shafak: Kirottu Istanbul (tekstini)
Maarit Turtiainen: Punainen paasto (tekstini)

Novelleja ehdin myös lukea ja nostan esiin novellikokoelmista kaksi kotimaista, jotka omalla tavallaan ihastuttivat vuonna 2012 minut aivan mykäksi. 

Leena Rantanen: Puolen tunnin loma (tekstini)
Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta (tekstini)




Kun tarkastelen parhaimpien listaani, ovat kirjat mielestäni kovin itseni näköisiä ja nämä tarinat viehättävät minua. En siis päässyt yllättämään itseäni, mutta mietin, että yllättikö joku kirja sinut?





15 kommenttia:

  1. Taas monta samaa kuin minullakin! Puolen tunnin loman luin jo joitain vuosia sitten ja tykkäsin hurjasti, oikea hyväntuulen kirja. Pohjan akka oli mieleenpainuva elämys, Punainen paasto on lukulistallani samoin kuin Hunajaa ja tomua.

    Rantasen kirja listallasi yllätti vähän, koska siitä en juurikaan ole blogimainintoja nähnyt. Mutta sisältonsä puolesta en yllättynyt yhtään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukulistasi vaikuttaa hyvältä :D

      Ja Rantaseen tosiaan tutustuin nyt ihan sattumalta. Tykästyin tosi paljon.

      Poista
  2. Etten palaisi tuhkaksi ja Kirottu Istanbul olivat kyllä loistavia kirjoja! Punainen paasto sen sijaan oli jonkinlainen pettymys. Upea muuten tuo talvinen kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pidin siitä paastostakin, ts. en löytänyt siitä mitään puutoksiakaan.

      Talvikuva on ihana muisto, ihan pikkuisella pokkarilla, jossa ei ole mitään säätömahdollisuuksia, nappaistu. Noita kevättalven aurinkoja odotellessa ;D

      Poista
  3. Heivoll, Murakami, Haahtela, Koch... Ne kaikki olivat minullekin todella mieluisia lukukokemuksia tänä vuonna. Makine oli makuuni liian kaunis, Appelsiininkuorten katu ja Säkeitä Pietarista kiinnostavat kovasti.

    Pitäisikin alkaa pohtia omia tämän vuoden lukukokemuksiani, ei oikeastaan mikään helppo juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ainakin Säkeitä =)

      Ei ole mikään helppo juttu tosiaan kaivaa ne kaikkein parhaimmat, mutta kaivoin ihan mutuhutulla sellaiset, jotka vieläkin puhuvat minulle, kun esim. näen kirjan kannen...

      Poista
  4. Tuttuja kirjoja monta, hyviä kirjoja samoiten.

    Muutama sellainen, joista olen pitänyt paljon, mutten ole voinut blogata.

    Turvavyöhykkeen haluan ehdottomasti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannan viesti tuli kahteen kertaan, siksi tuo toinen poistoon.

      Turvavyöhyke vain parani loppuun, suosittelen!

      Poista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Olipas mielenkiintoinen kooste jälleen!Näitä vuosikatsauksia lukee aina mielellään. Ja todella, kuten totesit, varmasti oman näköinen lista. Muutama kirja odottelee vielä minulla sopivaa ajankohtaa. Listallasi on monta sellaista kirjaa, joita en itse ole lukenut, mikä on aina virkistävää.

    Hyvin totesit, että usein hyvät kirjat tulevat ryppäissä. Huomasin ihan saman, kun tutkailin vuoden listoja. On selvästi sellaisia lukukausia, jolloin käteen tarttuvat kirjat osuvat kohdilleen ja sitten on haahuamisen aikoja, jolloin ehkä omakin keskittymistaso on sellainen, ettei hyväkään kirja maistu.

    Mietin kovasti tuota kommenttiasi oikeassa olemisesta hyvien kirjojen suhteen. En ole varma, ymmärsinkö ajatuksesi oikein, mutta huomaan ajattelevani tältä osin ehkä hieman eri tavalla. On erilaisia kirjamakuja ja lukijoita. Samanmielisten lukijoiden määrä ei ole mielestäni tae hyvälle kirjalle. Asia voi olla päinvastoinkin. Joskus valitettavan vähälle huomiolle jää loistavia kirjoja ja toisaalta, kukapa hyvän sitten lopulta määrittelisi. Aika paljonhan on sitäkin, että samat kirjat kiertävät blogeissa useiden kirjojen jäädessä aika vähälle huomiolle.

    Luotan itse jo aika vankasti omaan kirjamakuuni sen suhteen, mikä on hyvin kirjoitettu kirja. Blogeja seuraamalla oppii ennen kaikkea sen, millainen kirjamaku kenelläkin on ja kenen kirjamaku ja arviointi osuu yksiin oman maun kanssa. Hyvyyden ja oikeassa olemisen kanssa sillä ei onneksi ole kovin paljoa tekemistä. Se, mikä ihastuttaa toista kirjassa, voi toiselle olla juuri se juttu, mikä nostattaa karvat pystyyn. Moni kirja jakaa mielipiteitä. Olen usein miettinyt, ovatkohan nämä niitä kirjojen helmiä lopulta.

    Tosi monta hyvää lukuvinkkiä olen kirjablogien avulla saanut ja blogien seuraaminen on ehdottomasti laajentanut lukukokemuksiani. Jälleen muutama kirja herätti mielenkiintoni! Kiitos mainiosta listastasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nuo blogisavut eivät todellakaan aina ole tae siitä, että saa hyvän kirjan omasta mielestään luettavaksi. Aika usein jopa välttelen niitä kirjoja, joita blogistit kehuvat. Mutta sitten tuon Heivollin ja Kochin suhteeen kyllä moni oli ns. oikeassa.

      On todella harmi, että aika paljon kirjoja jää blogihuomionkin (valtakunnan lehdestä puhumattakaan) ulkopuolelle, ja olen päättänyt, että ensi vuonna olen uskollisempi omalle linjalleni ja etsin sellaisia kirjoja, joita kaikki muut eivät ole huomanneet. Ehkä joku sattuu sitten ne kirjat huomaaman minun blogistani. Se olisi tosi huippu juttu!

      Tuokin on aivan totta, että lukiessa pidemmän aikaa oppii lukemaan "rivien välistä" blogeja ja oppii luottamaan jonkun tietyn lukijan makuun.

      Olen kyllä siinä mielessä kanssasi samaa mieltä, että oikeaa makua ei ole olemassa. Sen verran monen vuoden päässä olen jo yliopisto-opinnoistakin, että en enää kumartele edes kaanonia, joka määrittelee ne "oikeat" kirjat.

      Itselleni iloisin ja tärkein asia kirjojen suhteen on löytää ne oikeat kirjat juuti itselle.

      Kiva, että mielenkiintosi heräsi joistakin kirjoista!

      Poista
  7. Paljon samoja vahvoja teoksia. Punaisen morsiamen luin aikaa sitten, mutta pidin kovasti.

    Ja sitten noita täämän vuoden kirjoja, joiden yli ei kävellä eli Kirottu Istanbul, Illallinen, Etten palaisi tuhkaksi ja Ikuisen rakkauden kosketuksia.

    Mieletön kirjavuosi ja etenkin syksyn sesonki yllätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun parhaimmat lukuhetket taisivat olla helmikuussa. Ehkä mä en ole vielä lukenut niitä syksyn parhaimpia =)

      Poista
  8. Mä en ole näistä lukenut kuin Norwegian Woodin, mutta kiitos monista vinkeistä. Joukossa toki monta nimenä ennestään tuttuakin, mutta esim. tuo Turvavyöhyke alkoi nyt kiinnostaa tosissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä - ja Turvavyöhyke on kyllä kanttaan parempi, kannattaa sukeltaa pelikentän sisälle.

      Poista