Herman Kochin Illallinen oli vuosi sitten erityisen valloittava lukuelämys. Jopa sen verran hieno oli Kochin tapa juksata lukijaansa väärille raiteille kirjaa lukiessa, että taisin nimetä kirjan yhdeksi viime vuoden parhaimmista kirjoista. Illallinen muistissani ja Kochin tyyli selkärankaan kiedottuna aloitin lukea myös Lääkäriä. Aloitin kirjan lukemisen erityisen tarkasti: minähän en menisi nyt minäkertojan pauloihin, vaan etäännyttäisin itseäni lukijana ja muistaisin koko kirjan ajan, että tätä kirjailija yrittääkin: saada minut näkemään tapahtumat juuri sen yhden henkilöhahmon kautta näkökulmasta, joka saa henkilön oman toiminnan näyttäytymään hyväksyttävänä ja toisten henkilöiden toiminnan arveluttavana.
Kirjan päähenkilöstä, yleislääkäri Marc Schlosserista, on kuitenkin vaikea pitää. Hän on keski-ikäinen mies, joka pitää omaa vastaanottoaan, jossa kuuntelee potilaidensa vointeja ja vaivoja. Vaikka itsekseen miettii, että ei herranjumala näitä ihmisiä, miksi ne jaksavat elämäänsä valittaa ja epäillä kaikkea sairastavansakin.... Onneksi on olemassa lääkkeet, jotka pitävät potilaan tyytyväisenä ja poissa vastaanotolta. Schlosserissa ärsyttää tämän suorasanaisuus, sillä rehellisyyden nimissä, kuinka monen lääkärin uskomme oikeasti pitävän siitä, että pääsee työntämään kätensä potilaidensa peräaukkoon päivittäin....
Schlosser on perheenisä ja hyvä mies vaimolleen. Näin hän uskoo, sillä hän on pelastanut sillä hetkellä vielä tulevan vaimonsa mahdottoman nörtin ja luuserin kimpusta. Ei hän itsekään ole mikään komea mies, mutta onneksi huumorintajuinen, minkä uskoo olevan se tärkein ominaisuus miehessä. Se ominaisuus, josta naiset aivan oikeasti pitävät miehissä: komeat miehet ovat naistenmiehiä ja pitemmän päälle paitsi toisten naisten perässä juokseviin mutta myöskin huumorintajuttomaan mörröttämiseen kyllästyy.
Schlosser on erittäin hyvä aviomies, mutta myöskin erittäin hyvä isä kahdelle teini-ikäisyyttä kolkuttavalle tyttärelleen.
Perhe on myöskin keskiluokkaisen hyvin toimeentuleva perhe, heidän lomansa kuluvat lomamatkoilla, esim. USA:han. Marc Schlosser on myös pakotettu liikkumaan paikkakuntansa seurapiiritapahtumissa, kuten teatterissa tai elokuvien ensi-illoissa, jotka hän kokee erityisen pitkäveteisinä. No, erään teatteri-illan päätteeksi hän kuitenkin törmää potilaaseensa Ralph Meieriin ja hänen vaimoonsa Judithiin. Ralph ärsyttää tätä aivan suunnattomasti, sillä mies katsoo aivan liian pitkään hänen vaimoaan. Kuitenkin, kun kesäloma alkaa, näiden kahden perheen elämät kietoutuvat toisiinsa.
Päällepäin me näytimme aivan tavalliselta avioparilta, jolla oli kaksi tytärtä. Perheeltä, joka eteni pikkuhiljaa kohti etelää ilman tarkkaa suunnitelmaa. Todellisuudessa me lähestyimme melkein huomaamatta kesähuvilaa, jolla Ralph ja Judith Meier viettävät kesälomaansa.
Illallisen myötä osasin odottaa myös tältä kirjalta jotain pahaa tapahtuvaksi ja myös sitä, että minäkertoja tekee kaikkensa sekoittaakseen pakkaa. Siis sitä, että lukijana en pysyisi selvillä henkilöhahmojen tekosista ja motiiveista. Ja kyllä jotain pahaa tapahtui tässäkin tarinassa, useampiakin pahoja asioita. Mutta kuka oli lopultakin syyllinen ja miten pahasti? Se jäi sitten kuitenkin hieman kysymykseksi, kun lopetin kirjan. Olen hieman ymmälläni: miten tässä taas kävi näin? Toisaalta, kyllähän loppupuolella aika monta vinkkiä siitä tekijästä oli, mutta silti minulla on kirjan lukemisen jälkeen erittäin epävarma olo: olenko oikeassa, vai olisiko sittenkin jotenkin toisin.
Pidin tästäkin Kochin kirjasta, sillä olen irl törmännyt hyvinkin samanlaisiin tyyppeihin kuin herra Schlosser ja toisaalta epäilen aina joskus, että kaikki ei ole keskiluokkaisen ja -ikäisen elämässä aina juuri sitä, miltä se ulospäin näyttää. Vaikka toisen ihmisen tekemänä joitakin asioita paheksutaan, niin aivan samoja asioita voi tehdä omassa elämässä. Fb:n iloisen onnellisista kesälomakuvapäivityksistäkin voi aina miettiä, kuinka monta nalkuttavaa naista, liiaksi olutta tai margaritoja juovia ihmisiä, ja liiaksi juhlatuulella olevia ihmisiä tai kadonneita teinejä niiden taakse oikein mahtuukaan. Kochin tapa raottaa kulisseja on toki jo aika perinteinen, mutta verhojen raoista työntyy Kochilla esiin todella pahoja ihmisiä ja sellaisia, joiden teoille löytyy selitys ja syy ihmisen luola-ajoilta ja biologisesta pakosta puolustaa jälkeläisiään.
Kirjaa on luettu blogimaailmassa paljon, ja yhtenäistä kirjoituksille on ainakin se, että herra Schlosser on nähty vastenmielisenä tyyppinä ja kirja useimmiten koukuttavana. Itsekin koukutuin kirjaan ja se oli pitkästä aikaa sellainen kirja, että oli pakko lukea melkein samalta istumalta loppuun.
lilli,
Annami,
Annika K.,
Suketus,
Jonna,
Arja,
Mai,
leena lumi.
Herman Koch: Lääkäri
2013 Siltala
Zomerhuis met zwembad 2011
suomentanut Sanna van Leeuwen
Viikonloppuna olen ahkeroinut blogini kimpussa, ja edellä myös kirjoitus Riikka Ala-Harjan kirjasta Reikä.
Kirjan päähenkilöstä, yleislääkäri Marc Schlosserista, on kuitenkin vaikea pitää. Hän on keski-ikäinen mies, joka pitää omaa vastaanottoaan, jossa kuuntelee potilaidensa vointeja ja vaivoja. Vaikka itsekseen miettii, että ei herranjumala näitä ihmisiä, miksi ne jaksavat elämäänsä valittaa ja epäillä kaikkea sairastavansakin.... Onneksi on olemassa lääkkeet, jotka pitävät potilaan tyytyväisenä ja poissa vastaanotolta. Schlosserissa ärsyttää tämän suorasanaisuus, sillä rehellisyyden nimissä, kuinka monen lääkärin uskomme oikeasti pitävän siitä, että pääsee työntämään kätensä potilaidensa peräaukkoon päivittäin....
Schlosser on perheenisä ja hyvä mies vaimolleen. Näin hän uskoo, sillä hän on pelastanut sillä hetkellä vielä tulevan vaimonsa mahdottoman nörtin ja luuserin kimpusta. Ei hän itsekään ole mikään komea mies, mutta onneksi huumorintajuinen, minkä uskoo olevan se tärkein ominaisuus miehessä. Se ominaisuus, josta naiset aivan oikeasti pitävät miehissä: komeat miehet ovat naistenmiehiä ja pitemmän päälle paitsi toisten naisten perässä juokseviin mutta myöskin huumorintajuttomaan mörröttämiseen kyllästyy.
Schlosser on erittäin hyvä aviomies, mutta myöskin erittäin hyvä isä kahdelle teini-ikäisyyttä kolkuttavalle tyttärelleen.
Perhe on myöskin keskiluokkaisen hyvin toimeentuleva perhe, heidän lomansa kuluvat lomamatkoilla, esim. USA:han. Marc Schlosser on myös pakotettu liikkumaan paikkakuntansa seurapiiritapahtumissa, kuten teatterissa tai elokuvien ensi-illoissa, jotka hän kokee erityisen pitkäveteisinä. No, erään teatteri-illan päätteeksi hän kuitenkin törmää potilaaseensa Ralph Meieriin ja hänen vaimoonsa Judithiin. Ralph ärsyttää tätä aivan suunnattomasti, sillä mies katsoo aivan liian pitkään hänen vaimoaan. Kuitenkin, kun kesäloma alkaa, näiden kahden perheen elämät kietoutuvat toisiinsa.
Päällepäin me näytimme aivan tavalliselta avioparilta, jolla oli kaksi tytärtä. Perheeltä, joka eteni pikkuhiljaa kohti etelää ilman tarkkaa suunnitelmaa. Todellisuudessa me lähestyimme melkein huomaamatta kesähuvilaa, jolla Ralph ja Judith Meier viettävät kesälomaansa.
Illallisen myötä osasin odottaa myös tältä kirjalta jotain pahaa tapahtuvaksi ja myös sitä, että minäkertoja tekee kaikkensa sekoittaakseen pakkaa. Siis sitä, että lukijana en pysyisi selvillä henkilöhahmojen tekosista ja motiiveista. Ja kyllä jotain pahaa tapahtui tässäkin tarinassa, useampiakin pahoja asioita. Mutta kuka oli lopultakin syyllinen ja miten pahasti? Se jäi sitten kuitenkin hieman kysymykseksi, kun lopetin kirjan. Olen hieman ymmälläni: miten tässä taas kävi näin? Toisaalta, kyllähän loppupuolella aika monta vinkkiä siitä tekijästä oli, mutta silti minulla on kirjan lukemisen jälkeen erittäin epävarma olo: olenko oikeassa, vai olisiko sittenkin jotenkin toisin.
Pidin tästäkin Kochin kirjasta, sillä olen irl törmännyt hyvinkin samanlaisiin tyyppeihin kuin herra Schlosser ja toisaalta epäilen aina joskus, että kaikki ei ole keskiluokkaisen ja -ikäisen elämässä aina juuri sitä, miltä se ulospäin näyttää. Vaikka toisen ihmisen tekemänä joitakin asioita paheksutaan, niin aivan samoja asioita voi tehdä omassa elämässä. Fb:n iloisen onnellisista kesälomakuvapäivityksistäkin voi aina miettiä, kuinka monta nalkuttavaa naista, liiaksi olutta tai margaritoja juovia ihmisiä, ja liiaksi juhlatuulella olevia ihmisiä tai kadonneita teinejä niiden taakse oikein mahtuukaan. Kochin tapa raottaa kulisseja on toki jo aika perinteinen, mutta verhojen raoista työntyy Kochilla esiin todella pahoja ihmisiä ja sellaisia, joiden teoille löytyy selitys ja syy ihmisen luola-ajoilta ja biologisesta pakosta puolustaa jälkeläisiään.
Kirjaa on luettu blogimaailmassa paljon, ja yhtenäistä kirjoituksille on ainakin se, että herra Schlosser on nähty vastenmielisenä tyyppinä ja kirja useimmiten koukuttavana. Itsekin koukutuin kirjaan ja se oli pitkästä aikaa sellainen kirja, että oli pakko lukea melkein samalta istumalta loppuun.
lilli,
Annami,
Annika K.,
Suketus,
Jonna,
Arja,
Mai,
leena lumi.
Herman Koch: Lääkäri
2013 Siltala
Zomerhuis met zwembad 2011
suomentanut Sanna van Leeuwen
Viikonloppuna olen ahkeroinut blogini kimpussa, ja edellä myös kirjoitus Riikka Ala-Harjan kirjasta Reikä.
Huikean hyvä kirjoitus, jonka alleviivan täysin. Näin minäkin tämän koin.
VastaaPoistaJa kyllä näitä ihmisiä on ihan oikeasti olemassa...ja vapaalla/irti. Minua kiehtoo erityisesti se, että jälleen Kochin pimeät henkilöhahmot ovat ylemmästä keskiluokasta. Se tuo asiaan juuri sitä oikeaa munaa ja todellisuuden armottomuutta, joka tekee näistä kirjoista juuri niin kiinnostvia ettei sanotuksi saa.
Aivan, on tekopyhyyttä kirjoittaa tai väittää, että pahat tyypit olisivat vain alemmista luokista... Hyvyys ja pahuus ei katso sosiaalista luokkaakaan.
PoistaKokemuksena tämä(kin) Koch oli aika huisi.
Jees, ehdottomasti lukulistalla! Toki ensin pitäisi lukea Illallinen, olen yrittänyt kytätä sitä kirjastosta, ei ole vielä osunut kohdalle. =D Voi, mitä ihania herkkuja sinulla onkaan tuossa bannerissa! =D
VastaaPoistaHerkut sattuivat osuvasti silmiini Pärnun marketissa =) Mun piti kuvata karkit kirjojen kanssa, mutten ehtinyt =)
PoistaSuosittelen Kocheja kyllä aivan täpöllä!
Minullekin jäi kirjasta epävarma olo. En vieläkään yhtään tiedä, kuka se syyllinen loppujen lopuksi oli. Tietysti lopussa on paljonkin vinkkejä, kuka se voisi olla, mutta kuitenkin jäin pohtimaan, josko lukija yritetään saada uskomaan jotakin, mikä ei olekaan totuus. Lääkäri oli todellakin koukuttava, ja ehdottomasti luen seuraavatkin Kochin kirjat sitten, jos niitäkin suomennetaan.
VastaaPoistaAivan näin pähkäilin myös... teki mieli aloittaa kirja uudelleen ja miettiä, että tulisko selvyys jossain vaiheessa. Toisaalta, olihan niitä syyllisiä ehkä useampikin ja maailmamme aika ällöttävä.
PoistaInhosin (!) sydämeni pohjasta Illallista, ja olin ajatellut etten kyllä koske Kochin kirjoihin vähään aikaan, mutta siltikin kiinnostuin nyt arviosi myötä vähän Lääkäristä, myönnettävä se on. Miten tässä taas näin kävi?? :D
VastaaPoistaKävin lukemassa kirjoituksesi uudestaan. Mielestäni olin sitä myös kommentoinut aikoinani, mutten löytänyt kommenttiani, pöh. Illallisessa oli ehkä vielä voimakkaammin sellaista häränpyllyä hyvin ja pahojen välillä. Tässä sen sijaan paheksuttiin kovasti sitä mitä muut tekevät, mutta ei suinkaan oltu sen parempia, vaikka sitä hyvää kuvaa itsestä esiteltiinkin.
PoistaItsekin inhosin Saran lailla Illallista ja sitä rasismia ja vanhempien kasvatusarvoja (?)ja päätin, etten lue Lääkäriä, mutta joku blokkasi niin mainiosti kirjasta, että olihan se luettava. Marc ei ollut mielestäni hyvä aviomies, koska petti vaimoaan.
VastaaPoistaKiva kuitenkin lukea plokkauksia tästä kirjasta, sillä se ei jätä ketään kylmäksi ;)
No niin, eipä ollut, mutta esitti itsensä erityisen hyvänä miehenä, isänä ja lääkärinä =)
PoistaPaheksui kyllä muita senkin edestä....
Aivan mahtis kirja. Mitä tässä muuta sanomaan. Mahtiksesti blogattu ;)
VastaaPoista=)
Poista