Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet

Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet (2013, Tammi) kuului myös kiinnostaviin kirjoihin, joita katsoin etukäteen kirjasyksyn 2013 tuovan tullessaan. Vajaat pari vuotta sitten luin Tiaisen Kahden maailman tyttö -kirjan, johon en aivan täysin ihastunut, mutta pidin sitä normaalia parempana nuortenkirjana.

Khao Lakin sydämet sen sijaan sai kaiken ihastukseni osakseen, täytyy heti aluksi kertoa. Koska en aivan nuortenkirjojen kohdeyleisöön ikäni puolesta kuulu, kriteerini hyvään nuortenkirjaan on yleensä se, että jos aikuisena lukijana viihdyn kirjan parissa, kirja on hyvä. Kaiken kaikkiaan kirjan nuorten maailma on uskottava: facebook ja blogit kuuluvat maailmaan, samoin kuin ystävät ja perhe. Kaukana kotoa koulu tuntuu kaukaiselta ja ajatuksissa ovat ihastumiset ja kahnaukset vanhempien ja sisarusten kanssa. 

Teoksessa pääasiana on kuitenkin erittäin kipeä aihe: 15-vuotias Emma oli kahdeksan vuotta sitten Thaimaassa juuri sinä tapaninpäivänä, kun tsunami iski. Hänen koko perheensä: isä, äiti, pikkuveli ja isovanhemmat jäivät jättiaallon alle ja menehtyivät. Emma itse pelastui, kun joku ohiajautunut paikallinen pelasti hänet. Sattumalta pelastaja oli taltioitunut tuttavien valokuvaan, josta Emma tunnisti tuon thaimaalaisen pelastajansa. Emma lähtee Thaimaahan isoäitinsä kanssa pyrkimyksenään kohdata menneisyys ja jos mahdollista, pelastajansa. 

Aikaa on kulunut onnettomuudesta - ranta ja sen hotellit on rakennettu uudelleen ja uudet turistilaumat ovat tulleet lomailemaan niihin paikkoihin, jotka tsunami tuhosi ja jotka ihmiset rakensivat uudelleen. Uudet turistit näkevät tsunamin tuhot tsunami-museossa. Tällaisia turisteja ovat Venla ja hänen perheensä, jossa ongelmia tuottaa lähinnä se, mihin Venla saa mennä yksin ja mihin ei. Emma ja Venla ystävystyvät ja vaikka Emman on vaikeaa puhua onnettomuudesta, alkaa hän avautua myös esimerkiksi Venlalle. 

Emma kohtaa rannalla muitakin, jotka ovat menettäneet tsunamissa perheenjäseniään. Sellainen on Lukas, ruotsalaispoika, johon Emma ihastuu jo senkin takia, että pojan kanssa on helppo puhua kokemuksistaan. Onhan Lukas kokenut samoja asioita. 

Suru on kuin aalto, Emma ajatteli jäädessään katsomaan merta. Alussa se oli vaahtopäinen myrskyaalto, joka tuiversi ja repi. Nyt suru oli enää pieni liplatus sisimmässä, kipeä, mutta kestettävissä. Emma pystyi puhumaan menetyksestään ilman että purskahti itkuun. 

Kirja on kertomus menetyksistä, kuolemasta ja myös siitä, että eloonjääneiden elämä jatkuu. Ihmiset eivät unohdu, mutta kivun ja kaipauksen kanssa tottuu ja on pakotettu elämään. 

Venlalle tutustuminen Emmaan ja tsunamin miettiminen tuo mieleen, että omat vanhemmat ja oma perhe, niin ärsyttäviä kuin ne ovatkin teinille, ovat kuitenkin aika tärkeitä, ja pelkkä ajatus perheen menettämisestä on raju. Venla on kirjan alussa se normaali teini, joka riitelee vanhempiensa kanssa, mutta Emman ystävyyden myötä osaa arvostaa, että hänellä on vanhemmat. 

Kirjassa Emma kohtaa myös paikallisia, joiden elämä on jatkunut tsunamin jälkeen. Myös thaimaalaiset ovat menettäneet paljon: kotinsa, työpaikkansa ja lähimpiä ihmisiä - myös he ovat joutuneet rakentamaan elämänsä uudelleen. Ja mikä ihaninta, Tiaisen kirjassa thaimaalaiset tulevat lähelle: heidän surunsa on yhtä suurta kuin Emman suru. Aasialaiset eivät näyttäydy kasvottomina ja ilmeettöminä ihmisinä, jotka kestävät kaiken. Vaikka he ulospäin hymyilevät, on sama menetyksen suru sydämessä aina läsnä.

Kohtaako Emma pelastajansa kirjassa? En uskalla enkä halua sitä paljastaa, mutta kuten kirjassa mainitaan, on menneen kohtaaminen aivan yhtä tärkeää. On tärkeää käydä sillä rannalla, jonne vanhemmat ja veli jäivät, jotta voi jättää heille hyvästit.   

Rankasta aiheesta huolimatta tämä kirja ei mässäile kuolemalla ja tuholla, mutta samalla kirja tuo varmasti myös lohtua sellaiselle, joka on menettänyt jotain suurta ja läheistä. Kirja kosketti, mutta antoi myös toivoa.  

Teosta ovat lukeneet myös mm. Kirjavinkkien Lina, jonka sanoin Khao Lakin sydämet on parhaimpia nuorten kirjoja, mitä olen aikuisiällä lukenut
ja myös Rouva huu. 

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet
2013, Tammi
237 sivua