MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Päivi Lappalainen: Kulkisitko kanssani


Kulkisitko kanssani kevääseen, 
jos
olisin kuin versoonsa puhkeava puu
tai 
kuin umpunsa puhkeamista 
pidättelevä kukka?


Kulkisitko kanssani on Books on Demandin julkaisuja, ja se on eri runoilijoiden, kirjan toimittaneen Päivi Lappalaisen facebook-ystävien, kokoelmateos. Runokirja on jatkoa facebook-ystävien aforismikokoelmalle (Jalkain alla suhisee ruohokatras), jota ei ole saatavilla ainakaan pk-seudun kaupunginkirjastosta, joten en osaa sanoa, mitä kirja pitää sisällään. 

Kulkisitko kanssani -teoksen kirjoittajista löytyy tietoa täältä

Teos jakaantuu seitsemään osaan, ja ensimmäisen osan aloittaa Sylvi Hutun runo Kulkisitko kanssani, josta alun lainaus (ja kirjan nimi). Osiossa mennään kivun ja kaipuun kautta ystävien tärkeyteen: 

Ystäväni, 
kun katson tähtiin
näen siellä sinut. 
Kun katson kedon kukkasiin
sielläkin sinä olet. 
- - 

Toinen osio on otsikoitu Tässä hetkessä ilo ja vapaus. Ilo tuntuukin olevan nopeasti ohi menevää runoissa: Päivi Lappalaisen runossa juhlat päättyvät jo toisessa säkeistössä: 

Kiire kätellä, kuvata, 
muistot, 
ja kenen omaisuus, 
on, pysyy poissa
kuin tyhjyyden täysi tuska
valuttaa kyyneleensä meren vatini pohjaa
myöten. 

Sanoissa ei säästellä, kuten Jussi Keskisen runossa, jonka lukemisen jälkeen jää miettimään, että onko tämä suurta runoutta vai arjen kuulemista teinien keskellä, vai vitun ironiaa siitä, että sanat ovat turhia, eivätkä riitä?

Taivaalla vitun tähdet, 
jotka putoavat suoraan fucking syliimme
siinä vitun paikassa sillä vitun hetkel
syntyy tarina. 
Alkaa juttu, joka ei pääty koskaan. 

Samanlaista sanallista iloittelua on seuraavan osion (Rakkaus) Esa Karttusen runossa Sellaista on seksi, jossa jokainen säe päättyy translatiivi-muotoon. Tästä runosta ainakin löytyy sekä loppusointua että toistoa. 

Ylitalon ukko loi meidät ihmiseksi. 
Aatamin ensimmäiseksi. 
Ja Eevan toiseksi ihanaiseksi naiseksi

Rakkaus-aiheisista runoista pidän kirjassa Salme Laitisen kauniista, mutta ei mitenkään moderneista, runoista, joissa on osion muissakin runoissa esillä olevia pilviä rakkauden tuntoja kuvaamassa: 

Poutapilvenä leijuit
kuljetit minua kauas, 
kauas pois



Rakkauden jälkeen runokokoelmassa tulee runoja, joissa kaivataan tai etsitään. Rakkaus on rikki, ja se on jättänyt kaipuun. Seuraavaksi etsitään rakkautta, tai sanoja runoihin - tai jotain elämään. Oikeastaan silloin, kun runot on jaettu tiettyjen sanojen ja teemojen alle, osiosta pompahtaa esiin se runo, joka jotenkin eroaa toisista. Niistä, joissa kielikuvia ja asioita pohditaan luonnon äärellä tai arkiaskareita tehdessä. on se yksi runo, jossa minä istuu junassa ja miettii: 

Kirjoita tässä sitten runoja, 
kun pankkitili on moninumeroinen, 
pihassa bemari, 
soiton päässä
uskollinen tyttöystävä. 
paidat silitettynä
kokopuisessa kaapissa, 
sikarilaatikossa valmiina
juhlahetkiä varten, 
pyykit ja tiskit pesty, 
lapset hyvissä kouluissa

(Ilkka Putkonen)

Teoksen loppu, jossa mietitään huomista ja tulevaa, on yllättäen surullinen: masennusta ja kyyneleitä. Se pitää jopa maailmantuskaa sisällä runoissaan. 

Eilen uljaana uuteen huomiseen
kaksi Tulevaisuuden Toivoa
lähti lahjaansa noutamaan - - 
Sitten - - laukaus!
Syvä hiljaisuus!
Voin vain rukoilla ja vuodattaa kyyneleet. 
Miten tulisi parempi huominen. 

(Päivi Lappalainen) 

Teoksessa on 31 eri kirjoittajan runoja. En tiedä kirjoittajista heidän runojaan enempää, mutta teoksen toimittajasta ja monta runoa siihen kirjoittanut Päivi Lappalainen kirjoittaa omasta urastaan (ei vain kirjallisuuden saralla) tääl

Kirja osui silmiini kirjaston uutuus-luettelosta, ja luin sen, koska halusin kesällä irtaantua siitä, mitä yleensä luen. En yleensä lue runoteoksia, nyt niitä olen lukenut ja postannut kolme peräkkäin; en yleensä myöskään lue pienkustantamojen tai itsekustannettuja kirjoja, mutta tämän kesän aikana olen lukenut niitä useita. 


Tämä kirjan luin aamukahvia siemaillessa, kiitos seurastanne, runojen kirjoittajat! 






Päivi Lappalainen: Kulkisitko kanssani 
2013, Books on Demand
83 sivua


8 kommenttia:

  1. Tuhannet kiitokset ytimekkäästä ja analyyttisestäkin esittelystäsi!

    Päivi Lappalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva näitä runoja oli lukea - ja niistä kirjoittaakin =)

      Poista
    2. Monta erilaista ja erikoista tekijää.

      Poista
  2. Tuossa Juhlat-runossa onkin aika ovelaa, että otit juuri tuon osion runosta esille. En enää muista, miten sen alunperin tai aiemmin kirjoitin. Mutta saamassani kritiikissä juuri tuo kohta oli arvioijan mielestä "liian ohut" verrattuna muuhun runoon.
    Mietinkin sitten ihan konkreettisesti paksuja asioita--
    ja ensimmäisenä tuli mieleeni, että yleensä omaisuus herättää mielikuvan pulleasta lompakosta ja isosta perinnöstä. Voihan omaisuus olla suuri tai arvokas myös vaikka tuo takalistokin, tai vaikka henkinen rikkaus. Mutta runo on ilmeisesti aika kokonainen, vaikkei omia runoja itse osaa kovin hyvin arvioida.

    VastaaPoista
  3. Kommenttien lisääminen vähän viivästyi, kun en ollut koneen äärellä.

    Mutta siis, todellakin, kovin erilaisia kirjoittajia tässä kokoelmassa =)

    Ja vee-runossa tehokeino toimi, vähän niinku Ismo Alangolla ;)

    Runoilijat eivät tosiaan yleensä kerskaile paksuilla lompakoilla ja bemareilla...

    =)

    VastaaPoista
  4. Mistähän se johtuu?

    VastaaPoista