Mari Saatin Lasnamäen lunastaja (2011, WSOY) lähti mukaan Viroon itseoikeutettuna kirjana, sillä se on odottanut kirjahyllyssäni jo jonkin aikaa.
Venäläinen Natalja Filippova asuu Tallinnassa tyttärensä kanssa. Hän on tyytyväinen elämäänsä: palkka työstä on ihan hyvä maassa, jonka kieltä hän ei täydellisesti hallitse. Hän on saanut myös kivan asunnon, vaikkakin se on Lasnamäellä, Tallinnan suurimmassa lähiössä. Sofia-tytär käy hammaslääkärissä ja käy ilmi, että tytär tarvitsee oikomishoitoa. Samaan aikaan Natalja jää työttömäksi. Paniikki hiipii elämään: mistä saisi rahaa, kun hampaat on pakko korjauttaa tytölle?
Mitä Natalja voisikaan myydä, mitä sellaista hänellä on, jota joku ostaisi? Tuttavapariskunnan kautta tämä keski-ikäinen nainen alkaa prostituoiduksi, tosin sellaiseksi, joka makaa vain tuttujen miesten kanssa, ja mukaviksi tapauksiksi todettujen. Se, joka normaalisti tekee työn, on ikään kuin sairauslomalla... Niinhän siinä käy, että jotain romanssin-tapaistakin syntyy tuossa hieman karussa työssä. Mutta pääasia on, että raha tyttären hampaiden oikomishoitoon löytyy.
Siinä missä Natalja ystävineen ikävöi neuvostoaikaa ja itkee sitä, ettei osaa viroa tarpeeksi hyvin saadakseen edes myyjän tai siivoojan työtä, Sofia pärjää hyvin. Vaikka Sofian äiti on yksinhuoltaja, niin se ei ole niin kovin ihmeellistä, koska aika moni nainen elää kuitenkin yksinhuoltajana. Sofia osaa viroa, ja opiskelee myös englantia. Hän alkaa ansaita omaa rahaa lukemalla luokkakaverinsa isoäidille aina joskus lehtiä.
Kirja oli erittäin lyhyt, sen 141 sivua luin melkein kokonaan matkalla Helsingistä Pärnuun. Kirjan elämään oli helppo samaistua, sillä vaikka Viro onkin noussut Itä-Euroopan maista aivan omalle tasolleen, näyttää maassa siltä, että vähän sitä sun tätä siellä voisi korjailla. Ihmisten puheet kääntyvät kaiken kalleuteen, myös minun, sillä Virossa oli mielestäni tosi kallista - ja kun normaalin ihmisen tulotaso ei ole kuitenkaan Suomen palkoissa, niin mietin kovasti, että miten ihmeessä ihmiset elävät. Sitä samaa Natalja miettii omassa elämässään läpi kirjan. Toisaalta, hänen tyttärensä tuntuu pärjäävän ihan hyvin - myös rahan suhteen: tämä kun saa jo omaa rahaa lukemisesta.
Hän lähestyi viittäkymmentä, mitä muuta ajateltavaa hänellä enää olisikaan kuin lapsen koulutuksesta huolehtiminen. Pitää elää järkevästi! Pitää ajatella tulevaisuutta; opetella joka ilta määrätietoisesti viroa, niin että kun silmät eivät enää liiku tarpeeksi nopeasti tai elektroniikkateollisuus on kriisissä, voi löytää työn vaikka kaupan kassana - löytäisi työtä silloinkin, kun Sofia on jo iso ja itsenäinen, ettei jäisi tyttärelle taakaksi!
Sofialla on muuten myös hieno unelma: hän haluaa Viron presidentiksi! Onhan naapurimaissa, Suomessa ja Latviassa jo naispresidentit. Olisipa kiva lukea kirjasta jatko-osa ja tietää, miten Sofian unelmien kävi. Vaikka näemmehän sen katsomalla Viroon päin: miten Viron käy?
Mari Saat: Lasnamäen lunastaja
2011, WSOY
Lasnamäe lunastaja 2009
suomentanut: Tuula Friman
Venäläinen Natalja Filippova asuu Tallinnassa tyttärensä kanssa. Hän on tyytyväinen elämäänsä: palkka työstä on ihan hyvä maassa, jonka kieltä hän ei täydellisesti hallitse. Hän on saanut myös kivan asunnon, vaikkakin se on Lasnamäellä, Tallinnan suurimmassa lähiössä. Sofia-tytär käy hammaslääkärissä ja käy ilmi, että tytär tarvitsee oikomishoitoa. Samaan aikaan Natalja jää työttömäksi. Paniikki hiipii elämään: mistä saisi rahaa, kun hampaat on pakko korjauttaa tytölle?
Mitä Natalja voisikaan myydä, mitä sellaista hänellä on, jota joku ostaisi? Tuttavapariskunnan kautta tämä keski-ikäinen nainen alkaa prostituoiduksi, tosin sellaiseksi, joka makaa vain tuttujen miesten kanssa, ja mukaviksi tapauksiksi todettujen. Se, joka normaalisti tekee työn, on ikään kuin sairauslomalla... Niinhän siinä käy, että jotain romanssin-tapaistakin syntyy tuossa hieman karussa työssä. Mutta pääasia on, että raha tyttären hampaiden oikomishoitoon löytyy.
Siinä missä Natalja ystävineen ikävöi neuvostoaikaa ja itkee sitä, ettei osaa viroa tarpeeksi hyvin saadakseen edes myyjän tai siivoojan työtä, Sofia pärjää hyvin. Vaikka Sofian äiti on yksinhuoltaja, niin se ei ole niin kovin ihmeellistä, koska aika moni nainen elää kuitenkin yksinhuoltajana. Sofia osaa viroa, ja opiskelee myös englantia. Hän alkaa ansaita omaa rahaa lukemalla luokkakaverinsa isoäidille aina joskus lehtiä.
Kirja oli erittäin lyhyt, sen 141 sivua luin melkein kokonaan matkalla Helsingistä Pärnuun. Kirjan elämään oli helppo samaistua, sillä vaikka Viro onkin noussut Itä-Euroopan maista aivan omalle tasolleen, näyttää maassa siltä, että vähän sitä sun tätä siellä voisi korjailla. Ihmisten puheet kääntyvät kaiken kalleuteen, myös minun, sillä Virossa oli mielestäni tosi kallista - ja kun normaalin ihmisen tulotaso ei ole kuitenkaan Suomen palkoissa, niin mietin kovasti, että miten ihmeessä ihmiset elävät. Sitä samaa Natalja miettii omassa elämässään läpi kirjan. Toisaalta, hänen tyttärensä tuntuu pärjäävän ihan hyvin - myös rahan suhteen: tämä kun saa jo omaa rahaa lukemisesta.
Hän lähestyi viittäkymmentä, mitä muuta ajateltavaa hänellä enää olisikaan kuin lapsen koulutuksesta huolehtiminen. Pitää elää järkevästi! Pitää ajatella tulevaisuutta; opetella joka ilta määrätietoisesti viroa, niin että kun silmät eivät enää liiku tarpeeksi nopeasti tai elektroniikkateollisuus on kriisissä, voi löytää työn vaikka kaupan kassana - löytäisi työtä silloinkin, kun Sofia on jo iso ja itsenäinen, ettei jäisi tyttärelle taakaksi!
Sofialla on muuten myös hieno unelma: hän haluaa Viron presidentiksi! Onhan naapurimaissa, Suomessa ja Latviassa jo naispresidentit. Olisipa kiva lukea kirjasta jatko-osa ja tietää, miten Sofian unelmien kävi. Vaikka näemmehän sen katsomalla Viroon päin: miten Viron käy?
Mari Saat on vuonna 1947 syntynyt virolainen kirjailija, joka työssään opettaa Tallinnan teknillisessä yliopistossa yritysetiikkaa. Lasnamäen lunastaja voitti Virossa valtion kirjapalkinnon vuonna 2008. En ihmettele lainkaan palkintoa, sillä Saat kirjoittaa osoittelematta yhteiskuntakriittistä tekstiä. Hän kirjoittaa vahvasti pienen ihmisen puolesta historian ja yhteiskunnan muutoksissa.
Lasnamäen lunastajaa ovat lukeneet myös mm:
Unni,
Jori.
2011, WSOY
Lasnamäe lunastaja 2009
suomentanut: Tuula Friman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti