Tapio Nyyssönen: Kesä ajaa keltaisella Ferrarilla

Kun etsiskelin kesän alussa kirjoja, joiden nimessä olisi kesä, löysin Tapio Nyyssösen Kesä ajaa keltaisella Ferrarilla (2008, Pilot-kustannus) -teoksen. Runoteos jakaantuu useampaan osaan, joista ensimmäisen voi käydä lukemassa kirjan näytesivuilla täällä. Kirjoittaja on espoolainen taidemaalari, kuvataiteilija ja kuvataiteen opettaja, ja kirjassa on paitsi runoja myös maalauksia, kuten näytesivuiltakin voi huomata. 

Teoksen alkuosissa aiheina ovat antiikista kumpuavat jumalat ja rakkauden etsiminen ja sen oikean löytyminen. Kolmannesta osasta löysin hieman yllättäen edellisistä osista jotenkin kovin irrallisen osion: kaupunki-aiheiset runot. 

Ratikka, ratikka, vene josta nousin maihin

kaduille, porttikongien katoavaisuuteen, 

näyteikkunoiden viidakkoon

ohikulkijoiden vilinään, puistojen penkeille, 

vaalenneiden ptsaiden, 

autojonojen, rapistuvien atomisuojien, tulisen kiireen

ja mainosten määräämään hetkeen. 

Omat runonsa saavat osiossa myös metrot ja ravintolat, sekä katulamput. Runossa KAUPUNKI katsellaan kaupungin elämää: 

Kaupungissani pihat venyttelevät pitkinä ja litteinä. 

Maahanmuuttajat ripustavat värikkäät liinansa puiston puihin. 

- - 

Kaupungillani on kiihkeä, muodokas ruumis. 

Kaupunkini on notkea nainen ja villinnyt monta miestä. 

-  

Kesä ajaa keltaisella Ferrarilla on kirjan yksi runo-osio, mutta myös runo. Näissä kesä on vahvasti läsnä: 

Kesä ajaa keltaisella Ferrarilla. 

Kuivuus jatkuu ja jatkuu. 

-- 

Tuletko kanssani rypsipellon reunaan

kirkkaan keltaiseen kesäkuun syliin 

- - 

Teoksessa on hieman vaikeaa se, että osioissa on vain muutama runo ja seuraavassa osiossa ollaankin aivan eri maailmassa. Runon aiheen lisäksi vaihtuu rytmi ja pituus. Ihmissuhteiden kuvauksesta mennään nopeasti taas takaisin kaupunkiin. Koska ihmissuhderunoissa ollaan selvästi pidemmän (monen kymmenen vuoden) suhteessa, onnistuin samaistumaan 

paremmin kaupunkiaiheisiin runoihin. 

Ratikkapysäkillä vanha kaunis nainen katsoo auringon tammikuiseen

matalaan valoon, sen terävään taskulampun kiilaan. 

- - 

Minä, - - hämilläni häikäisevästä valosta, 

vapisen, palelen, pelkään, että kadotan olkalaukun

läppärin, kalenterin, kännykän, itseni. 

Kirjan loppuosassakin on paljon runoja rakkaudesta, elämästä. Kielikuvat ovat arkisia ja luonnonaiheisia: 

Ennen raskaasti astuen raahasin varjoani kuin vanhus.

Ennen tikka takoi tyhjää otsaani ja kettu juoni ohimoissani

ja metsän peikot löivät sydämeeni ukkosmyrskyjä ja painajaisunia.

Kirjassa on osansa Guatemalallakin ennen kuin siinä taas palataan Kreikkaan ja Troijan sotaan. 

Kirjan runoista pidin niiden osista, mutta kokonaisuus kolahti ja särähti, siksi olen tähän tekstiin poiminut runoista niiden osia. Muutenkin pitäisin runoista, jos niitä olisi hieman karsittu ja teoksessa osioiden yhteenkuuluvuutta mietitty ja hiottu. 

Parhaimmillaan runot toimivat, kun ne olivat lyhyitä. 

Tällainen on nykyajan rakkaustarina: 

Mennään netin parinetsintäohjelmaan, 

kirjoitetaan oma nimi, ikä, ammatti, harrastukset. 

- - 

Sähköpostikeskustelua päivin öin. 

Kännykällä lemmenrunoja öin ja päivin. 

- -

Tapio Nyyssönen: Kesä ajaa keltaisella Ferrarilla 

2008, Pilot-kustannus oy

111 sivua