Pari päivää Pärnussa

Kuten tuossa jossain vaiheessa ehkä mainitsin, kävin loppulomaa viettämässä Virossa. Ei mikään iso matka, mutta tarpeeksi pitkälle, että tuntui kuin olisi ulkomailla käynyt. Pärnussa olen käynyt viimeksi vuonna 2003, joten oli aika päivittää kokemukset tuosta kesäisestä kylpyläkaupungista.

Kesäkaupunkina Pärnu päihittää suomalaiset kaupungit mennen ja tullen, ihan vain jo sen takia, että Pärnussa on ranta, jollaista ei Suomen kaupungeissa ole. Myöskin ravintoloita ja kahviloita ja katuruokapaikkoja on jokaisessa nurkassa ja erityisen paljon rannan lähettyvillä.

Perustarpeet on siis helppo tyydyttää, ja vielä kun useimmat hotellit ovat kivenheiton päässä rannalta, niin en osaa sanoa, mitä Pärnusta puuttuisi. No, jos luksusta haluaa, niin kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. 

Tai varmasti Pärnustakin löytyy useamman tähden hotelleja; me tingimme hotellin tähdistä. Kallista matkanteko ei tosiaankaan ollut, matkan ja hotellin hinnalla olisi tehnyt edestakaisen junamatkan Itä-Suomeen. Varasin pakettimatkan, koska kahden lapsen kanssa on mukavaa, että bussi lähtee viiden metrin päästä laivasta, eikä jostain kaupunginkeskustasta. 

Viron viehätys Suomeen verrattuna on se, että Virossa on kaikkea vanhaa, mikä Suomesta puuttuu. Koska matkustin lasten kanssa, niin tykkään myös siitä, että paikka on tarpeeksi lähellä, vähän niin kuin Tukholma, mutta ei ole Tukholma (koska siellä käytiin viime kesänä). Matka laivalla kesti kaksi tuntia suuntaansa ja bussimatka samat kaksi tuntia. Joten kun aamulla lähdimme, olimme iltapäivällä perillä. 

Matkan huvitukset löytyivät siis hotellin ympäristöstä: lapsille parasta oli ranta ja rannan vieressä oleva leikkipuisto. Äiti tykkäsi rannasta myös, ja leikkipuiston penkeillä oli kiinnostavaa kuunnella ihmisten juttelua. Kaupungille käveli kymmenessä minuutissa, ja ruokakauppakin löytyi jo toisena aamuna. Parasta tosiaan oli, että välimatkat olivat lyhyitä, ja kaupunkikin niin pieni, että siellä ei voi, eikä toisaalta tarvitse kävellä kovin kauaksi. 

Kävelymatkoillakin vastaaan tuli leikkipaikkoja, joita lapset ovat aika mestareita löytämään. 

Ruokapaikkojen etsiminen ja löytäminen on sitten toinen asia, aika usein lasten kanssa tekee mieli luouttaa, mutta tällä reissulla ei tarvinnut syödä ranskalaisia kuin kerran poistullessa Tallinnan sataman lähellä. 

Pärnussa vaihtoehtoja on tosiaan pilvin pimein. Hotellin kulmilta löytyi ensimmäisenä päivänä Musta pärl -niminen paikka, joka oli aika erikoinen sisältä, mutta terassilla hyvänkokoiset varjot, joiden alla syötiin pastaa ja pelmenejä. Pelmenit olivat niin paljon lasten mieleen, että jouduin itse syömään pastat ja luovuttamaan pelmenit toisille. Kun asuin puoli vuotta aikoinani Baltian maassa, söin pelmenejä pikaruokana (niitä saa kaupasta pakastettuina ja kotona voi keittämällä vähän aikaa saada aterian). Ravintolan kotisivut.

Pärnun ranta-alueella oli tulossa Augustiunetus-juhlat, joten rannan lähellä oli kaikenlaista säpinää jo pikkaisen ennen lauantaita, jolloin ranta oli täynnä ruokapaikkoja, kirpputoreja ja esiintyjiä. 

Rannan lähellä oli myös kaikkea mahdollista liikunnallista mahdollisuutta lapsille ja muillekin. Ajeltiin polkuautolla ympäriinsä, ja vastaan tuli tällainen ihana kuja, jossa on levähdyspaikkoja peräkkäin. Haiskahtaa hieman Neuvosto-/venäläistyylille, mutta on kyllä silti jotenkin hirveän söpöä. 

Ranta alkoi kesän loppua enteillen täyttyä pilvistä ja vaahtopäistä. Surffikoulu oli täydessä käynnissä, itse otin aika lailla identtisiä kuvia kuin vuoden 2003 syksyllä Jurmalan hietikoilla Viron naapurimaassa. 

Onneksi olin jo valmiiksi säätiedotuksen tutkailun jälkeen katsellut, että rannan läheltä löytyy vesipuisto. Keskus on Tervise paradiis -hotellin  yhteydessä, mutta sinne pääsevät ulkopuolisetkin uimaan. Viron suurin veekeskus oli aivan täydellinen meille ja etenkin lapsille: vesiliukumäet olivat juuri sen suuria, että lapset pääsivät laskemaan niistä (paitsi pelottavin oli 10-vuotiaille). Allas vesikeskuksessa oli myös juuri sopiva: se oli syvyydeltään metrin, eli juuri sellainen, että siinä voi uida hieman uintia osaavat lapset, mutta se ei ollut liian syvä, että olisi pelottanut. Altaassa oli myös sellainen hauska pyörivä virta, jossa oli mukavaa turvallisesti kokeilla, miltä tuntuu, kun virta vie. Kaiken lisäksi uiminen oli edullista (ainakin minun mielestä). Vesikeskuksen kotisivut. 

Ruokaa pitää saada joka päivä -ja kun kahvila-ravintolan naistenhuoneen lattialta voi lukea kirjaa, niin se on minun paikkani. 

Otin ruokapaikoista kuvat ulkopuolelta, että voin katsoa kotona, mikä paikka oikeastaan oli. Täytyy sanoa, että tämän kahvilan metsästäminen netistä kesti aikansa, mutta paikka on Passion Cafe -nimeltään, ja täällä saatiin hyvää pastaa (parempaa kuin edellisessä). Paikan kotisivut. 

Vaikka oltiinkin Virossa, armenialainen ravintola vaikutti houkuttelevalta ja kivan väljältä. Sinnepä siis, ja ruoka oli hyvää - täällä syötiin pelmenejä, kasvissoppaa ja saslikeja. Kaikki oli hienosti maustettua ja oikein oikein herkullista. Ravintolan kotisivut. 

Ja sitten olikin aika luovuttaa kamera jälkikasvulle. Kaikkea ihmeellistä se löytääkin kaduilta ja katujen varsilta. 

Tämän hienon ladan löysin itse, kuului augustiunetus-juhliin. Samoin nuo sateenvarjot, joista kuulemma toisessa maassa kiivettiin hakemaan nuo pullot (kertoi turistioppaani 8-vee). En tiedä, mitä tällä kadulla tapahtui, sillä mentiin ihan lapsentahtisesti nukkumaan illalla yhdeksän aikaan. 

Mukaan lähti, mitäs muutakaan kuin kassillinen Kalevia. Kaiken kaikkiaan oli mukavaa: minusta on mukavaa käydä Virossa Tallinnaa kauempana, ja olen aika kauan halunnut käydä juuri Pärnussa. Ranta oli aivan paras, ja se tosiaan sopii aivan kaikille. Ranta ei syvene ollenkaan, ja se on niin leveäkin, että siellä mahtuu olemaan muiden ihmisten kanssa. Vesipuisto oli myös hyvä kokemus, ja aikamoista reippailua oli koko loma, koska aamut aloitettiin hotellin altaalla uinnilla. 

Kieleksi kelpaa milloin suomi, milloin viro ja välillä englanti. Aika usein kuitenkin joku muu kieli kuin mitä ensimmäiseksi tarjoaa. Jos aloitan tilaamisen / keskustelun viroksi, saan vastauksen suomeksi. Jos aloitan suomeksi, vastataaan mulle enkuksi. Välillä taas itse vaihdan viroksi. Useimmiten mulle puhutaan venäjää - siksi laitoin lapsille Suomi-paidan päälle, koska se venäjä sujuu multa huonoiten... Aivan ehdottomasti vaikuttavinta oli kuitenkin se, kun lapseni (se 8-vee) kysyi kioskilta itse englanniksi, onko siellä fudakortteja, ja kun toinen (6) meni jokaiseen kauppaan ja sanoi myyjille iloisesti että Tere! Se sana oli tytöstä niin hauska. Tykkään siitä itsekin, on aivan ihanan iloinen tervehdys. 

Ihan hirveän paljon tykkäsin Virosta, kovin paljon se ei ollut muuttunut 10 vuodessa, mikä hieman ihmetytti. Pärnuun menisin ehdottomasti ensi kesänäkin lillumaan rantaveteen, tai vaikka heti syksyllä tuonne vesipuistoon. Hotelliin satsaisin hieman enemmän, sillä sängyssäni oli kuoppa, ja palasin töihin valmiiksi selkävikaisena... No, pienellä ajalla ei ehdin kovin kauaksi, ja tämä oli mukava pieni irtiotto kaikille.

Matkalla tulin lukeneeksi virolaista kirjallisuutta, kirjoittelen siitä viikonloppuna.