Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta

Aino & Ville Tietäväisen Vain pahaa unta (2013, WSOY) oli yksi niistä syksyn kirjoista, jotka vaikuttivat etukäteen juuri omille lapsilleni nakutetulta täsmäkirjalta. Unet ja niistä kertominen on meillä suurta huvia ja niiden kuunteleminen joskus myös suurta työtä, sillä mikä tahansa vuorokaudenaika on täysin sopiva unen kaikkien juonenkäänteiden kertomiseen ja kuuntelemiseen. 

Kirja pitää sisällään Ville Tietäväisen kuvittamia ja hänen tyttärensä kertomia unia. Ensimmäinen uni pupuista, jotka valtaavat unen korkokengissään on kirjan mukaan nähty 3-vuotiaana. Viimeinen uni, joka on kirjaan kirjattu, on taas 6-vuotiaan tytön näkemä. 

Kirjan synnystä en osaa sanoa muuta kuin mitä voi lukea sen alkusivuilta: 

Aino, ajattelin meidän kirjalle sellaista ytimekästä nimeä, jonka lapsi voi sanoa: 

Vain pahaa unta

Ai, minulla on parempi nimi: Unien salaiset maailmat..

- - 

Ja isi... eikö olisi parempi, että minä piirrän kaikki unet, kun olen ne nähnytkin ja tiedän miten ne meni?

Jäljestä päättelisin, että asioista on kuitenkin keskusteltu ja neuvoteltu, sillä kirjan kuvat ovat välin lapsentyylisesti piirrettyjä ja väliin taas taidokkaan aikuisesti. Sanoisin, että neuvottelut on käyty erittäin onnistuneesti, sillä kirjan unet ja tarinat tekivät kuulijakuntaansa suuren vaikutuksen: tämä kirja luettiin heti ensimmäisellä lukukerralla kolme kertaa peräkkäin alusta loppuun. Sen jälkeen kirja luettiin joka ikinen ilta viikon aikana vähintää kaksi kertaa peräkkäin. Vakuutuin, että kirja on lapsikuulijoilleni oikein hieno ja sopiva - parhaita kohtia veivataan tästä kirjasta vieläkin, niin että kyllä tämä kirja on kutakuinkin jo ulkoa opittu. 

Poika, 8-v., valitsi parhaaksi uneksi "Hotellin", jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pieni tyttö näkee naisen ampuvan kohti hotellia, jossa tytön perhe on, ja tyttö ajaa kolmipyöräisellä karkuun. Onnekseen hän törmää poliiseihin, jotka eivät kuitenkaan eväänsä lotkauta tytön hädälle. Varsinkin nämä laiskottelevat poliisit ovat olleet aina se hauskin juttu tässä tarinassa... 

Tyttö, 6-v., valitsi taas parhaimmaksi "Jätti ja kääpiö" -unen. Siinä on Jättiläinen, joka uhkaa talloa koko perheen päälle. "Yritän varoa teitä" - jättiläinen sanoo, mutta "yritti kyllä ihan tahallaan talloa." Jostain syystä tämä oli suunnattoman hauskaa kirjanlukijani mielestä. 

Kirjassa kerrotaan myös, mitä öisin tapahtuu: jatkuvien herätysten lisäksi tytär nukkuu aivan yhtä mukavasti kuin kuka tahansa lapsi muissakin perheissä: lämpimässä ja hyvässä asennossa...  

Kirjassa siis oli jokaiselle lukijalle jotakin: kuvissa oli väliin sarjakuvaruutuihin piirrettyjä tarinoita, väliin kuvakirjamaisesti kuva jokaisella sivulla ja tarina siinä sivussa. Myös unenselitystekstejä on kaiken keskellä, mutta kuitenkin niin, että selityksistä ei saa selvää kuin niiden alun. Ajattelin kirjaa lukiessani, että näitä unia ei selitetä freudin termein, vaan ne on parempi käydä läpi lasten kanssa aivan muuten. 

Kirjan lukemisen jälkeen lapset ovat nähneet ja kertoneet edelleen uniansa, pelottaviakin. Niitä on edelleen kerrottu kaikkiin vuorokaudenaikoihin, kirja ehkä auttoi ymmärtämään, että pahoja unia näkevät muutkin ja sen, että unissa ei välttämättä ole päätä eikä häntää. Kirjaa lukiessa varmasti tulee keskusteltua lasten kanssa siitä, mistä unet tulevat ja mitä ne ovat. Näitä asioista tosin meillä on käyty läpi varsin vauhdikkaiden unien myötä jo ennen kirjaakin. 

WSOY on sijoittanut omilla sivuillaan kirjan alakouluikäisten lukemistoksi ja meillä tosiaan kirjasta pitivät 6- ja 8-vuotiaat koekappaleet. Mitä tästä kirjasta voisi muuta sanoa kuin että aivan loistava kirja, josta meillä tykkäsivät kaikki. En tiedä, miten lastenkirjat yleensä syntyvät, mutta yhdessä lapsen kanssa tehden varmasti syntyy hyvää jälkeä. Tämä kirja siitä todisteena. Suosittelen lasten kanssa luettavaksi!

Kirjasta muualla kirjablogeissa: Katja ja Hanna. 

Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta

2013, WSOY

47 sivua