MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

lauantai 7. syyskuuta 2013

Futis kirjoissa

Pelajamateriaalissa on jotain ikuista: 
yksi lyömätön virtuoosi joka joutuu 
vähän leikittelemään, 
pari hyvin taitavaa, joista toinen 
vielä yllättävän pieni, 
ja sitten tasapäinen pääjoukko

Runo on Pentti Saaritsan kirjoittama Jo kolmata kevättä näen ja vuodelta 1971. Runo löytyy Jukka Pakkasen ja Esko S. lahtisen toimittamasta kirjasta 11 & Pallo  - jalkapallo elämässä, elämä jalkapallossa (1997, Kirjayhtymä). Teos on Suomen Palloliiton 90 vuotisen elämän kunniaksi julkaistu kirja, jossa on runoja, esseitä ja novelleja jalkapallosta. 

Etsin jalkapallo-täyteisen kesän kunniaksi kirjaston tietokannoista kirjoja, joissa käsiteltäisiin jotenkin lajeista jalointa, jalkapalloa. Saalis jäi laihanpuoleiseksi, mutta esittelen tässä postauksessa, mitä löytyi. 

Pakkasen ja lahtisen toimittamasta kirjasta löytyi joukko kotimaisen kirjallisuuden kärkinimiä, suurin osa miehiä, jotka ovat kirjoittaneet futiksesta: 

Kari Hotakaisen novellissa Huuskosen pää ja litmasen polvi erään toisen kirjan kaima Matti Virtanen menettää malttinsa, kun kuningas-liti loukkaantuu, ja työkaveri ilkamoi aiheesta.

Jukka Kemppainen kirjoittaa yleisesti jalkapallosta ja sen kehityksestä: rautatie on ollut jalkapallon kehitykselle olennainen asia, sillä pelit olisivat olleet tylsiä, jos niitä olisi aina pelattu samalla paikkakunnalla

Antti Majander kirjoittaa jalkapallosta Suomen kirjallisuudessa, ja tulee siihen lopputulokseen, että suuri jalkapalloromaani puuttuu maastamme. Majander mainitsee Jarkko laineen Futarit (1977) -teoksen ja Jukka Pakkasen Täysmustat futispläägät (1987)-teoksen, joista jälkimmäisen itsekin löysin etsiessäni jalkapalloaiheisia kirjoja. 

Kjell Westö kirjoittaa tuomitsemisen ja jääviyden vaikeudesta, Ilkka Niiniluoto filosofoi jalkapallosta yleensä, ja on sitä mieltä, että 

jalkapallo ei ole elämää suurempi, vaan elämän mittainen asia

Jari Tervon novellissa Pallon henki unelmoidaan: 

Samalla hetkellä kun tuomari viheltää pelin päättyneeksi, näen valotaululla uudet numerot: Brazil 0, Finland 6. Se on viimeinen mitä näen ennen kuin joukkuetoverini muodostavat keon, jonka alle minut haudataan. 
Älkää herättäkö minua.

Kirjassa oli muitakin kirjoituksia, tässä mieleenpainuvimmat. Olisin jaksanut lukea novelleja enemmänkin, sillä totta on, että jalkapallo ei kirjallisuudessamme kovinkaan paljon näy, paitsi lasten- ja nuortenkirjallisuudessa, joihin en nyt tutustunut sen enempää kuin että selasin kirjaston hakuohjelmilla. 


Jalkapallo on melkein yhtä hiljainen aihe kirjallisuudessa kuin todellisuudessa Suomessa. Eikä ihme, koska futista Suomessa harrastellaan lapsena: kesällä Hesa Cupissa katsellessa tuntui, että lähes jokainen pikkupoika ja -tyttö on kannettu kentälle paremman jalkapallotulevaisuuden toivossa. Suomi-Espanja-matsin jälkifiiliksissä Yle kirjoittaa ja ihmettelee, että miksi Suomesta ei tule kunnon pelaajia hyökkäyspäähän. Nykyisin vannoutuneena futiksen penkkiurheilijana minulla olisi enemmän kuin muutama kommentti siitä, mikä Suomen pelissä mättää (mutta luulen, että ne ovat niin itsestäänselvyyksiä, että jätän sanomatta) ja myös junnufutista muutaman vuoden kentän laidalla katsoneena sanoisin, että Ylen keskustelussa on muutama aivan hyvä kommentti siitä, mikä mättää, että niistä sadoista ja tuhansista hesacupilaisesta ei tule elämää suurempaa, eikä elämän mittaista pelaajaa.     


Jukka Pakkanen on yksi ainoista suomalaisista kirjailijoista, jotka ovat kirjoittaneet aiheenaan jalkapallo. Pakkasen Täysmustat futispläägät (1987, Gummerus) -teoksesta kirjoitin hieman aiemmin. Kirjastosta löytyi toinenkin harvinainen futiskirja, Kari Tanskasen Finaali, mutta en ehtinyt sitä vielä lukea - kirjassa oli SM-liigan finaali tulevaisuudessa.  









Espanjan Jordi Alba tuulettaa maaliaan Suomea vastaan.

Entä mitä löytyi espanjalaisesta kirjallisuudesta?

Ainakin Manuel Vázquez Montalbánin Jumalten peli (2006, loki-kirjat), jota luin kesällä ja joka jäi minulta kesken lukemisen. Kirja on jännistyskirja, jossa erään Espanjan suurimman fudis-seuran ympärillä kuohuu: sen uusi keskushyökkääjä on uhattu tappaa. Sitten on toinen joukkue, ei aivan niin menestynyt, joka valitsee uuden pelaajan, koska sen valmentajaa uhkaillaan ja pakotetaan häviämään. Uudeksi pelaajaksi on valittu niin huono ja vanha pelaaja, että joukkue varmasti häviää. Pelaaja itse itkeskelee laskuun suuntautunutta uraansa, kun taas huippujoukkueen omistaja hykertelee rahojaan. Ja kaiken yllä roikkuu hyväksikäyttämisen uhkapilvet. 

En kuitenkaan jaksanut innostua tästä kirjasta sen enempää, kirjan henkilöt eivät innostaneet parempaan tuttavuuteen, eikä sitä itse fudistakaan niin hirveästi kirjassa käsitelty, vaan lähinnä jalkapallon ympärillä pyörivää korruptiota, rahamaailmaa ja rikollisuutta. 




Jalkapallosta ja kirjallisuudesta pitävän on ehkä parasta turvautua suurten tähtien elämäkertoihin, joita on suomeksi tullut viime aikojen merkittävistä pelaajista. 

Tai sitten voi ajatella, että urheilu ja kirjallisuus ei vain kuulu yhteen. Itse olen kuitenkin saanut luettua monta kirjaa osittain tai kokonaan kuplahallissa treenejä "katsellessani". 






7 kommenttia:

  1. Jokin aika sitten kirjoitin Those Feet -tietokirjasta
    http://hdcanis.blogspot.fi/2013/05/david-winner-those-feet.html

    jossa oli puhetta erityisesti vanhemmista poikain lukemistoista joissa jalkapallo on suosittu aihe, eri asia sitten montako niitä on käännetty (Harry Potter on toki ottanut vaikutteita näistä).
    Nick Hornbyn Hornankattilaan viitattiin toki myös monta kertaa.

    Sarjakuvat edustavat lajia varmaan paremmin, suomalaisista Pauli Kallio on tunnetusti fani ja jalkapalloviittauksia sarjoissaan riittää, aikoinaan ilmestyi sarjislehti Buster jonka lajikirjossa oli monenlaista urheilua mutta jalkapallo ykkösenä, ja Aku Ankassakin jalkapallotarinoita riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauli Kalliolla tosiaan näyttäisi olevan jalis-aiheisia sarjiksia, pitää tutustua hänen teoksiinsa, kiitos vinkistä! Aku Ankan loistavat kyllä aivan tosiaan tämän aiheen puolesta, ne ovat pojan suursuosiossa mutenkin. Kaikki pelissä -taskarissa on aivan huikea sarjis, jossa Ruuni ja muut taiteilevat...

      Poista
  2. Mukava postaus! Tajusin tätä lukiessani, että urheilu loistaa poissaolollaan lukemissani kirjoissa. Ei äkkiseltään tule mieleen yhtään edes kauan sitten lukemaani kirjaa (!), joka olisi jotenkin liittynyt urheiluun. No, Irvingin Välisarjan avioliitossa painittiin vähän, mutta ei se mikään kirjan pääteema ollut. Toisaalta, ehkä urheilu sopii paremmin livenä koettavaksi tai tv:n välityksellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urheilua ovat sivunneet ainakin nämä kirjat:

      Miika Nousiainen: Maaninkavaara (kestävyysjuoksu)
      Chad Harbach: Pelin henki (amerikkalainen pesäpallo)
      Henrik Andersen: Turvavyöhyke (tässähän on siis futista! mutta ei kovinkaan suuresa osassa)

      http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2012/12/henrik-andersen-turvavyohyke.html
      http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2013/02/chad-harbach-pelin-henki.html


      Muita ei tule tosiaan mieleen =)

      Omassa elämässäni olen (lapsena) harrastanut molempia: urheilua ja lukemista ja hyvin ne sopivat toistensa vastapainoksi. En tiedä, ehkä urheilu ei sinällään kiinnosta suurta lukijakuntaa....

      Poista
  3. Olet taas tehnyt kattavan postauksen. Ihailen, miten aina otat haltuun jonkun aihealueen ja esittelet siihen sopivia kirjoja.

    VastaaPoista
  4. Tosi mielenkiintoinen postaus, kiitos!

    Itse olin lapsena kova futisfani. Sittemmin kadotin lajin, mutta nyt olen löytänyt sen uudelleen, myös kirjamuodossa. Messin ja Rooneyn elämäkerrat on luettu, ja muutkin kuvissa esiintyvät kiinnostavat, samoin tuo Pakkasen ja Lahtisen kirja. Futisaiheisia runoja lukisin mielelläni enemmän, Tapani Kinnunen on kirjoittanut niitä jonkin verran.

    hdcanisin tavoin suosittelen lämpimästi Pauli Kallion sarjakuvia. FC Palloseura sopii oikeastaan vaikka koko perheelle – suurin osa jutuista on toki aikuisnäkökulmasta, mutta mukana menossa on myös innokas juniori. Ainakin oma poikani jaksoi viime vuonna (9-vuotiaana) selailla Palloseurat läpi. Muissakin Kallion sarjakuvissa vähintäänkin sivutaan aihetta silloin tällöin. Lisäksi kannattaa tosiaan katsella Buster-lehtiä vaikka kirppiksiltä (Benny Kultajalka ♥).

    Niin ja Nick Hornbyn omaelämäkerrallinen Hornankattila on toki myös ihan ehdoton fanikuvaus. Muita futisromaaneja ei juuri nyt tulekaan mieleen, paitsi parhaillaan luvussa oleva Rodge Glassin Bring Me the Head of Ryan Giggs, joka vaikuttaa ihan hyvältä (on vaan edennyt tuskallisen hitaasti ilman omaa syytään).

    VastaaPoista