No, melkein voisin olla menossa, mutta kun nyt työelämässä pitää jaksaa kesäkuun alkuun asti, niin menen sitten leffaan.
Artisokka-filmifestivaali tarjoilee taas Intia-aiheisia elokuvia, ja mitä elokuvia tarjoileekaan! Fesitaavaleilla on tarjolla myös sellaista jonninjoutavaa kuin Poikani Kevin, Humiseva harju, Jane Eyre, jotka saattavat kiinnostaa pääsääntöisesti enemmän kuin nämä Intia-elokuvat, mutta nyt on pakko sanoa, että tätä Dhobi ghatia (Mumbai stories) ei kannata jättää näkemättä sitäkään!
Jos on jotain kummallisia ennakkoluuloja Bollywodia kohtaan, niin kannattaa joko unohtaa ennakkoluulonsa tai sitten unohtaa, että leffa on intialainen, koska millä tahansa kriteereillä tämä leffa on hyvä, mahtava, täyden kympin elokuva!
Kuten täällä jo kirjoitin, tämä elokuva on Bollywoodia länsimaiseen mieleen: elokuvasta puuttuvat tanssikohtaukset ja kesto (vaikka itse juuri niitä rakastankin Bollywood-leffoissa). Tämä elokuva on kuin intialainen Lost in Translation, jossa ihmiset kohtaavat toisiaan, kohtaamatta kunnolla.
Jos intialaisuutta haluaa kaivaa esiin, niin sitä elokuvassa on esimerkiksi ihmisten eriarvoisuus, järjestetyt avioliitot ja miljöö. Leffassa on Intian paras näyttelijä, Aamir Khan, jonka elokuvat ottavat kantaa ajankohtaisiin asioihin ja ovat suurmenestyjiä. Ehkä voisi sanoa, että leffat ovat ns. vakavampia elokuvia. No, muuten en osaa enää kehua, mutta harmi, jos joku jättää menemättä ja katsomatta, kun ajattelee, että leffa on intialaisen omituinen, kun se ei ole sitä. Ja siis kuitenkin vähän intialainen se on.
Kuten täällä jo kirjoitin, tämä elokuva on Bollywoodia länsimaiseen mieleen: elokuvasta puuttuvat tanssikohtaukset ja kesto (vaikka itse juuri niitä rakastankin Bollywood-leffoissa). Tämä elokuva on kuin intialainen Lost in Translation, jossa ihmiset kohtaavat toisiaan, kohtaamatta kunnolla.
Jos intialaisuutta haluaa kaivaa esiin, niin sitä elokuvassa on esimerkiksi ihmisten eriarvoisuus, järjestetyt avioliitot ja miljöö. Leffassa on Intian paras näyttelijä, Aamir Khan, jonka elokuvat ottavat kantaa ajankohtaisiin asioihin ja ovat suurmenestyjiä. Ehkä voisi sanoa, että leffat ovat ns. vakavampia elokuvia. No, muuten en osaa enää kehua, mutta harmi, jos joku jättää menemättä ja katsomatta, kun ajattelee, että leffa on intialaisen omituinen, kun se ei ole sitä. Ja siis kuitenkin vähän intialainen se on.
Pakko vielä sanoa, että Artisokka-filmifestivaali on mielestäni varsin onnistunut valikoimissaan jo nyt. Kiitos, tämä on ihanaa!
Artisokka tarjoaa myös kaksi muuta Intia-leffaa, mutta näistä täytyy turvautua Artisokan esittelyihin, varsinakan Trishnasta en osaa sanoa mitään, tämähän ei ole siis Bollywoodia, vaan tarina on siirretty Intiaan. Vaikuttaa kuitenkin näin ihan varovaisella arviolla kiinnostavalta.
Ladies vs. Ricky Bahl on Yash Raj -tuotantoyhtiön tekemä filmi ja yleensä yhtiö tekee hyviä ja myyviä leffoja. Trailerin perusteella näyttäisi olevan modernia leffaa, jossa discoillaan, rantaillaan ja ajetaan punaisilla avoautoilla. En yleensä fanita tällaista, koska kohtauksissa ollaan länsimaisempia kuin länsimaiset itse, ja filmeistä tulee hieman nolostunut olo. Mutta Bollywood kyllä nojaa noihin kauniisin näyttelijättäriin; (tässä leffassa depytoivaan) Parineeta Chopraan ja Anushka Sharmaan, joka on kyllä yksi Bollywoodin kauneimmista naisista (kuva). Eikä tuo miespuolinenkaan (Ranveer Singh) jätä ihan kylmäksi. Rakkautta, rantaa, treenattuja vatsalihaksia, tanssia ja joku höttöinen rikosjuoni - eiköhän se mene näillä.
Lasken täällä päiviä, jotta pääsee elokuviin! <3
VastaaPoistaReetta, johan siitä Donista onkin sen verran aikaa, että vieroitusoireita alkaa olla =)
VastaaPoistaToivottavasti joskus saadaan leffoja teatteriin ilman festareitakin, mutta toisaalta, pidän tästäkin, että kerralla näkyy useampi.