MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

lauantai 16. kesäkuuta 2012

K e s ä k i r j a t


Kun oman kirjahyllyn kirjat säilyvät kuukaudesta toiseen lukemattomina, niin yksi hyvä keino päästä niiden lukuun käsiksi on saada kirjastoon sellaiset sakot, ettei niitä jaksaisi maksaa heti pois. (Joo, tiedän, aikuinen ihminen huolehtii, että ulko-ovi on lukossa, turvavyö kiinni ja kirjaston kirjat palautettu ajallaan. Mutta joskus elämässä tapahtuu sellaisia asioita, että kirjat ovat viimeinen asia, jonka elämässään muistaa. Onneksi turvavyö on kuitenkin ollut paikallaan - first things first.)

Mutta joo, omat kirjat ovat sillä tavalla kiinnostavia, että ne on jostain syystä itselleen kantanut kotiaan koristamaan. En ole kirjahamsteri, kaksi billya on hoitanut homman kotiin. Ja vaikka välillä mietin sen kolmannen billyn kantamista kotiin, niin se on vähän sama kuin lasten kanssa: kaksi riittää. Jos on jotain ylimääräistä, se myydään divariin tai palautetaan omistajalleen (vaikka joskus vähän myöhässä).

Kesäkirjani löytyvät siis omasta kirjahyllystäni. Pakko saada myös sitä TBR-listaa pienemmäksi. Olen tämän aiemminkin kirjoittanut, mutta musta on melkein yhtä kivaa kuin lukea kirjoja, miettiä etukäteen, mitä luen. Monessa asiassa toimin päinvastoin, että teen ennen kuin ajattelen ja suunnittelen, mutta elämäni peruskallio eli kirjat on eri asia. Unohdetaan se tärkeimmät asiat eka tässä kohtaa.

Siitä on suunnilleen ja melko tarkalleen vuosi aikaa, kun ihastuin Katherine Pancolin Krokotiilin silmiin, ja vaikka kovin moni ei ole yhtä paljon ihastunut Pancoliin, minä ihastuin. Kesäkirjaksi sopi krokotiilin silmät, ehkä kilpikonnien valssikin? Kristiina Vuoren kirja taas on etukäteen niin kiinnostavaksi pohjustettu täällä, että pakkohan sekin on avata mitä pikimmin.



Jotain piti ostaa myös Akateemisen lahjakortilla, joten pitkän pohdinnan jälkeen kävin hakemassa Banerjee-Louhijan Yhden päivän kuningatar -kirjan, jossa kirjailija luo kuvaa äidistään. Mähän en lehtien kirjoituksiin usko, paitsi että vähän silleen, että jos sunnuntai-Hesari jostain kirjoittaa, niin käyn samana päivänä hakemassa kaupasta kirjan.

Yksi kysymys tulikin heti mieleeni: miksi Hesari kirjoittaa nykyisin niin vähän kirjoista? Ainakaan paperiversiossa ei ole kovin paljon näkynyt kirja-arvosteluja. Ja miksi kirjoista ylipäätään kirjoitetaan niin vähän? I know, ei ole muotia tuo lukeminen, mutta mikäpä sellainen olisi, josta ei hirveästi meteliä pidettäisi. Kuka esimerkiksi tarvitsisi älypuhelinta tai coca colaa, ellei niille olisi luotu keinotekoisesti tarvetta? (Humanisti luo markkinastrategiaa, osa III ja lopettaa tähän.)


Koska kesä on vähän niin kuin Suomi ja koivu, niin ensimmäinen kasa kirjahyllystä on suomalaista kirjallisuutta. Yhteinen tekijä näissä suurimmassa osassa vaikkuttaisi olevan perhe. Toinen on se, että haluan lukea eräät kirjailijat ja heidän teoksensa ennen syksyn uusia kirjojaan ja toisaalta myös Kyrön vanhempaa.


Mitä kirjoja ostan ylipäätään kirjahyllyyni? Jostain muistan lukeneeni, että ostaessaan kirjan ihminen ostaa aikaa. Aikaa lukea kirjan; aikaa istahtaa hetkeksi linnunlauluun kotiterassille; aikaa, jonka voi käyttää ihan vain itselleen ja kirjalleen.

Aina, tai useinkaan, en jaksa itse etsiä kiinnostavia kirjoja, tarvitsen suosittelijan. Sen, että kirja mainitaan jossain: Hesarissa (turha toivo), jossain toisessa lehdessä (parjatut naistenlehdet), blogeissa (jotka muuten ovat nopein tapa saada tietoa asiasta kuin asiasta ja myös niistä kirjoista, joita muu maailma lukee), tai sitten lempikolumnistini tulee kirjoittaneeksi tai maininneeksi kirjoituksessaan jonkun kirjan, niin kuin Johanna Korhonen Ekmanin Sudentaljat-trilogian.
Tästähän ei ole kuin vähän yli vuosi, minkä olen hautonut ajatusta trilogian lukemisesta.


Sitten on kirjahyllystä kaivettu kirjoja ilman minkäänlaista näkyvämpää teemaa, lähinnä pokkareita, joita olen aina jonkun kaupan alesta käynyt kahmimassa.

Näissä seuraavan kasan kirjoissa teemana on Eurooppa; Eurooppa-haasteeseen maita tulossa: Ranskaa, Itävaltaa, Norjaa, Unkaria, Isoa-Britanniaa...


Ja sittenhän mä en toki halua tulla leimatuksi Intian-kirjallisuuden kautta. En tiedä kyllä että miksi en. Mahtaako siinä olla jotain noloa tai huonoa, jos lukee sitä, mitä maailman 1/5 väestöstä kirjoittaa? Tai ainakin 1/5 siitä miljardin väestöstä, jolla on mahdollisuus kirjoittaa.

Korvaan näillä yhdysvaltalaisen ja brittikirjallisuuden, sillä itse huomaan, että mua ei taas oikeastaan paljon yhtään nappaa edellä mainittujen maiden kirjallisuus. Tällä hetkellä kyllä yllättäen luen yhä, melkein ihastuneena. Meillä kaikilla on kummallisuutensa, pitää ehkä itsekin muistaa, että ei huokaile toisia tavatessaan, että huoh, taasko sulla on jotain amerikkalaista hapatusta luettavana...

No, mutta siis kuitenkin. Tässä vähän alkulämmittelyä.



Ja kyllä niitä on lisääkin. Hah, olen vähän niin kuin Roope-setä: musta on kiva pinota kirjoja kasoihin samoin kuin tuolla sarjakuvamaisella hahmolla kolikoita. Sovitaanko niin, että vaikka tämä ei kartuta maallista mammonaa, niin sitä henkistä pääomaa senkin edestä.

Musta on ihanaa, että mun ei kirjojen ja lukemisen kannalta tarvitse olla taloudellisesti tehokas ja pelastaa maailmantaloutta (paitsi ehkä pikkuisen ostamalla kirjoja).

Elikkäs näistä aloitellaan.
Heti kun on parit velvollisuudet hoidettu.

11 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja ihania kirjoja, sinulla on selkeästi tulossa hyvä kirjakesä! Ostin keväällä itsellenikin Sudentalja -trilogian, saapi nähdä ehdinkö sen pariin kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa sain sudentaljani vähän kerrassaan kasaan ja itselleni. Kesällä on kivasti aikaa lukea =D

      Poista
  2. Olipas hauska kirjoitus ja ihana ajatus tyhjennellä omaa hyllyä lukemisen osalta! Minullakin on lukuisia kirjoja odottelemassa omassa hyllyssä. Nyt onneksi olen jo muutaman saanut lukaistua kesän kynnyksellä. Parhaillaan on meneillään Supernaiivi.

    Olen muuten kiinnittänyt ihan samaan huomiota: HS:n kulttuurisivut tihkuvat nykyisin populaarikulttuuria. Kirjoista ei ole enää juuri lainkaan sellaisia koko sivun mittaisia kokoavia artikkeleita. Kirja-arvioita sentään, mutta harmillisen vähän taustoittavaa ja monipuolista kirjallisuusaiheista tekstiä julkaistaan. Liekö sitten niin, että lukijakunta on minimaalinen, mene ja tiedä. Itse istuskelisin mieluusti aamuisin kera kahvin lukemassa laadukasta kirjallisuuteen pureutuvaa artikkelia tai kirjoitussarjaa. Sillä kirjallisuus on itseasiassa nyt aika IN. Huomaan, että tällä hetkellä ei ole lainkaan outuoa se, että lukee harrastuksena. Päinvastoin.

    Antoisia lukuhetkiä ihanien kirjapinojen äärelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mikä tahansa kiinnostava juttusarja olisi kiinnostava, mutta loistaa poissaolollaan... Kyllähän kulttuurisivuilla on kaikenlaista ollut, mutta elokuva- ja musiikkijuhlat ajavat näemmä ohi kirjallisuuden...

      Ai, mä en ole yhtään huomannut, että kirjallisuus olisi sen enemmän in kuin aiemminkaan. Mukavaa kuitenkin, että aina ajoittain törmää esim. julkisissa ihmisiin, jotka lukevat ;D Muutenhan lukeminen taitaa olla aika yksityistä puuhaa, niin sitä ei tiedä, kuinka monen "paheisiin" tai hyveisiin tuo harrastus kuuluu.

      Mutta tässähän sitä toivoo, että kirjallisuus nousisi! Kiitos lukuhetkistä, jotenkin huomaan tosin että tänäänkään en ehtinyt syventyä yhteenkään kirjaan =O Kesällä aika (jota on paljon) tuntuu luisuvan käsistä...

      Poista
  3. Ahaa, hesaria on kiittäminen siitä, että Yhden päivän kuningattaresta kirjoittamani postaus on noussut "viikon suosituimpien" juttujen joukkoon. Hyvin käytit lahjakorttivarojasi!

    Sudentalja-trilogia on minullakin "sitten joskus, kun ehdin" -listalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, siitä oli juttu sunnuntaina ja juoksin kauppaan kymmentä vaille kuusi, että en ehtisi muuttaa mieltä enää ;D

      Kirja kyllä oli varauksissa kirjastossakin.

      Ja joo, "sitten joskus"-listaa on kiva alkaa purkaa =O

      Poista
  4. Lehdissä saisi tosiaan näkyä enemmän juttuja kirjallisuudesta. Varsinkin kun kirjojen kautta voisi käsitellä mitä tahansa ajankohtaista (tai epäajankohtaista) aihetta, josta on kirjoitettu kirja.

    Minusta on hienoa ja mielenkiintoista, että sinulla on erityisenä kiinnostuksen kohteena intialainen kirjallisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtiin nousee aika ajoin ne samat tyypit, joiden sanomisista ollaan kiinnostuneita. Harmi, että useammat eivät pääse mukaan =I

      Intialaista kirjallisuutta luen, mutta niin paljon kaikkea muutakin ja ennen kaikkea kotimaista, että itseäni hämmentää sitten se, että joku leimaa tiettyyn maahan.... En edes tajua, että miten intialainen kirjallisuus ja elokuvakin on niin epäkiinnostavaksi luokiteltua meillä. Ehkä siinä on joku juttu, jota en hiffaa.

      Poista
  5. Mielenkiintoisia pinoja! Taidan olla mainitsemistasi kirjoista peräti 2 lukenut..

    Mulla on kirjastosta hirveät pinot luettavaa kesäksi, vaikka omassa hyllyssäkin on paljon lukemattomia. Ehkä mä teen kirjastolakon heti kesäloman jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, mullakin on kirjastosta vielä pari (öö, muutama) kirja. Mutta yritän ne kaikki nyt saada takas ja sitten pitää pitää vähän taukoa, että saa sakot pois.

      Poista
  6. Olipas kiva lukea pitkästä aikaa jonkun lukusuunnitelmia :D En tiedä miksi, mutta yleensä en jaksa näitä niin hirveän tarkkaan lukea, mutta sinulla on kyllä taito kirjoittaa kiinnostavasti!

    Ja muutaman kirjan pistin merkille ja jään odottelemaan mielipiteitäsi niistä :)

    VastaaPoista