Jaana Taponen: Stockan herkku - chicklit-kesä

Kesäkirjoihini tuntuu nyt kuuluvan iso kasa viihdekirjallisuutta, jota myöskin chick litiksi on monessa paikassa kehuttu tai haukuttu. Muutama kirja on tullut ahmaistuksi viime aikoina ja yritän nyt niitä tänne saada kirjoitettua jonkunlaisen teeman mukaan.

*****

Jaana Taposen Stockan herkku (2012, Karisto) lähti kustantamoiden uutuusvihkoista kirjakasaani heti, oikeastaan kantensa ansiosta. Ja sitten on se geeniperimmässäni oleva kiinnostus chick lit -kirjoihin. Kirjaa markkinoidaan sen takakannessa sanoin "suomalaista chicklittiä parhaimmillaan", joten odottelin, että tässäkin kirjassa mennään samoissa juonikuviossa: istutaan kahviloissa, törsätään rahaa niin paljon kuin se Helsingissä on mahdollista ja tuskaillaan ystävien kanssa, kuka ja minkälainen mies valittaisiin elämään mukaan.

Stockan herkussa päähenkilönä on Anna, joka on jo naimisissa ollut, eronnut nainen. Hän on yksinhuoltaja, jolla on teini-ikäinen tytär, Juuli. Hieman vanhempaa mallia kuin yleensä chickliteissä. Anna ei myöskään törsää rahaa, vaan tuskailee freelance-toimittajana rahapulassa, varsinkin kun hänen tyttärensä tarvitsee rahaa teinien tapaan vähän kaikkeen. Anna on eronnut, tai tarkemmin jätetty: hänen miehensä Samuli lähti toisen naisen matkaan noin vuosi aiemmin, eikä Anna ole selvinnyt surustaan vieläkään.

Annan ystävä Donna on menevämpi pakkaus. Donna on kohtuullisesti menestynyt kosmetologi, jolla on upea kroppa, upeat vaatteet ja joka omalla kauneudellaan on paras markkinointikeino kosmetologifirmalleen.

Donna ja Anna ovat Stockalla, jossa huomaavat "herkun" eli Daniel Degerothin, joka merkkivaatteissaan näyttää vanhan rahan rikkaalta perijältä ja jonka naiset kutsuvat Donnan bileisiin. Daniel liikkuukin juhlista alkaen naisten matkassa mukana ja vie Annan mm. Lontooseen ihmettelemään, kuinka rikkaat elävät.

Anna kuitenkin suree menetettyä elämäänsä Samulin rinnalla ja on täysin jäätä kaikkien miesten lähestymisyrityksille.  

 

Olin kirjaa lukiessa todella hämmästynyt, että tätä teosta on luokiteltu chicklitiksi, koska tässä ei ollut niitä piirteitä lainkaan, joita katson kuuluvaksi chicklitiin. Siis sellaista kevyttä menoa, jossa tsekataan kaupungin miehet, tuskitellaan miten huonoa tarjonta on ja suurin ongelma on se, että miehet ovat surkeita ja ripsarit valuvat väärässä paikassa poskille. Kyllähän tässäkin alkuun on kevyttä bilettämistä, mutta sitten tässä on paljon muutakin ja vakavampia huolia: suru menetettyjä ihmisiä kohtaan, mikä ei katoa; teini-ikäinen tyttö, joka laihtuu silmissä; rahahuolet, jotka ovat suurempia kuin visa-kortin satunnainen ylitys.

Vaikka teos on kirjoitettu ja ehkä tarkoitettukin viihteellisen kevyeksi kirjaksi, niin kirjassa kuitenkin pyöritään vakavien teemojen ympärillä: mikä on hyväksikäyttöä ketäkin kohtaan? Miten avoin ja vapaa nainen voi olla, milloin kyseessä onkin hyväksikäyttö? Missä raja oikeastaan kulkee?

Teos sukeltaa siihen maailmaan, joka on kepeän iloinen sinkkujen elämässä sinkkufiktiossa: kukaan ei koskaan törmää keveässä sinkkuilussa pahoihin ihmisiin, mutta mitä tapahtuu, kun vapaamielinen nainen törmääkin pahoihin miehiin? Siksi Stockan herkku -teos oli kiinnostava kirja, erilainen chicklit-teos ja itse asiassa tulin ahmaisseeksi kirjan (413 sivua) melkoisen vauhdikkaasti, koska olin vähän hämmästynyt, että voiko tällaista kirjoittaa (chicklitinä?)?

****

Aika monessa kirjassa joku asia vähän ärsyttää, tässä teoksessa sellainen asia oli naisten jako hyveelliseen Annaan ja paheelliseen Donnaan. Paheellinen Donnasta tuli, koska hän on avoin seksuaalisesti ja ulkonäkökeskeinen. Anna, joka taas oli vähän hompsaantunut, eikä missään tapauksessa kiinnostunut seksistä, oli hyveellinen.

- Anna, Donna sanoi rauhallisesti. - Sä olet katkera, vanha akka, jossa ei ole enää mitään hehkua. Elä elämäsi ryppyyn, mutta mä en aio antaa periksi. Mä aion rakastaa mun peilikuvaani vielä satavuotiaana.

Anna purkskahti toivottomaan nauruun. Hän eli pienten lasten keskellä, Juulin, Donnan ja Danielin.

Armoa.

Olin kirjasta positiivisesti yllättynyt: tämä ei ollutkaan sitä totuttua chicklitiä, vaan tässä teoksessa viillettiin syvempiin asioihin. Välillä teoksesta tuli myös mieleen, että tässähän on aivan kauhun ja rikoskirjallisuudenkin puitteita. Kevyen lukukokemuksen sijaan kirjasta jäi tuskallisen paha ja synkkä kuva mieleen. Voisin verrata kirjaa Päivi Alasalmen teoksiin, joissa ei aina ole aivan selvää, että onko kyseessä kepeä viihde, kauhu vai joku aivan muu. Pääsääntöisesti siis pidin teoksesta, ja varmasti tutustun jatkossa muihinkin Taposen teoksiin.

Arvioni: + + + +.