Jaana Taposen Väärä varustus (2008, Karisto) on kolmas lukemani Taposen kirjoittama romaani ja tällä kertaa se on Taposen esikoisteos.
Romaani on vauhdikas: Susanna on 35-vuotias nainen, joka haaveilee miehestä, kuinkas muuten. Laivareissulla hän onkin tavannut Ilpon, poikaystäväehdokkaan.
Suhde on syventynyt sen verran, että pariskunta lähtee kesälomareissulle saaristoon. Kaikki ei kuitenkaan mene Susannan suunnitelmien mukaan: Susanna ei loju rantakallioilla Ilponsa kainalossa, vaan hän jää saareen yksin, kun Ilpo lähtee hakemaan mantereen puolelta sinne unohdettuja kalastusvälineitä.
Susanna on kaupunkilainen, eikä ole koskaan sytyttänyt tulta uuniin, eikä käyttänyt kaasuliettä. Näillä taidoilla olisi nyt kovasti käyttöä, jos mieli saada aamukahvia tai pussikeittoa ruoaksi.
Seurana autiolla saarella on vain siipipuoli-lokki, kunnes saarelle ajautuu vene, jossa makaa puolitajuton mies.
Susannan seurana ovat hänen omat ajatuksensa, joten hän saa mietittyä, onko Ilpo, joka tuntuu hänet saarelle hylänneen, juuri se oikea mies hänelle.
Teos oli ehdottoman hauska: ketäpä ei naurattaisi se ensimmäinen yritys saada hellaan tuli... Uskottavuudessa teos ei ehkä olympiakultaa voittaisi, mutta kylläkin ja aivan ehdottomasti hauskuudella ja nopeatempoisuudella. Kirjassa on himpun verran reilut 200 sivua, ja tämän lukaisi tosiaankin nopeasti, ihastuttavana kesäpäivänä.
Tulen tekeminen oli vain tekniikkaa, mutta rotan tappamiseen tarvittiin murhamieltä ja työkalu - lapio, pyssy tai ydinase - mutta hän ei nähnyt lähimaastossa edes vaivaista keppiä, jolla olisi voinut swingata elukan stratosfääriin ja pois koko saarelta.
Ehkä tuota esikoisteoksen kulmikkuutta on karissut matkan varrella pois, ja enemmän syvällisyyttä löytyy Taposen myöhemmistä teoksista:
Lalalandia ja
Stockan herkku -teoksista.
Mutta Väärä varustus oli kyllä ehdottoman hauska, ja piristävästi erilainen viihdekirja.
Arvioni: + + + ½.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti