Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista

Paratiisista nousi myrsky. Se oli elämä.

Johannes Anyurun Myrsky nousee paratiisista (2014, Schildts & Söderströms) -teos kiinnosti minua heti, kun näin kirjan kustantamon esittelylehdessä ja olin iloinen, kun sain teoksen vihdoin käsiini kirjaston pikalainoista. 

Johannes Anuyru on ruotsalainen vuonna 1979 syntynyt kirjailija ja runoilija. Hänen isänsä on ugandalainen ja äitinsä ruotsalainen. Esikoisrunokokoelmansa Anyuru kirjoitti jo vuonna 2003, Myrsky nousee paratiisista on kuitenkin hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa ja läpimurtoteos muuallekin maailmaan: kirjaa on käännetty mm. ranskaksi, saksaksi ja englanniksi (kertoo kustantamon sivut).

Kirjaa lukiessa ja kirjasta lukiessa (mm. Helsingin Sanomista) selviää, että Anyuru on käyttänyt kirjassaan oman isänsä elämänkohtaloa pohjana ja kirjan tarina seurailee sitä, mitä hänen oma isänsä on kokenut. Kirjassa isä on pahasti sairas ja tämän poika haluaa kuunnella vihdoin isänsä tarinan, joka on ollut aina aiemmin vaiettu. 

P on kirjassa se henkilö, jonka elämää seurataan. P on kotoisin jostain Afrikan maasta ja hän on Kreikassa koulutettavana sotalentäjäksi. Kaikki menee hyvin, mutta sitten P:n kotimaassa Ugandassa tapahtuu: Idi Amin päätyy vallankahvaan. Eletään vuotta 1971 ja P ei haluaisi mennä kotimaahansa, koska hän ei tiedä, mikä hänen paikkansa uudessa maailmassa olisi. Alkaa pakomatka, joka päätyy vankilaan ja pakolaisleirille Tansaniaan. 

P:n elämässä ei ole mitään kiinnekohtaa: hän ei tiedä, mitä hänen sukulaisilleen on tapahtunut, hänen Kreikassa heilastelemansa tyttöystävä ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, kotimaassa häntä odottaisi vankila, eikä P tiedä, missä maassa hänen olisi turvallista olla ja kenen kanssa hän voi ylipäätään puhua. 

Pakolaisleirissä tarpeet tehdään maahan kaivettuun kuoppaan. Kärpäset pörräävät silmissä. 

Vesi haetaan pumpulta. Sitä juodaan suurina kulauksina nälän tyrehdyttämiseksi, juodessa tuijotetaan taivaalle, vatsa on tyhjä, päätä alkaa huimata ja vesi on jääkylmää ja maistuu mullalta ja oksennuksen tulo estetään painamalla käsi suun eteen, sitten seisotaan huohottaen etukumarassa kirkas neste sormien välistä valuen. 

Nukutaan, herätään. 

Kuluu päiviä, kuluu viikkoja. 

P istuu puunrungolla ja piirtää varpaillaan kuivaan maahan ympyröitä ja labyrintteja. 

P on kovin yksinään, eikä elämässä tunnu olevan suuntaa, kunnes kohtalo johdattaa hänet Ruotsiin. Elämä ei sielläkään ole helppoa, lentäjäksi koulutettu mies menee telakalle töihin, samoin kuin moni muukin samaan aikaan maahan tullut mies. Kirjassa ei juurikaan kuvata elämää Ruotsissa, vaan pitkää matkaa sinne. Matkalla sattuneet asiat vaikuttavat elämään vielä pitkän aikaa. Kirja antaa ymmärrystä siitä, minkälainen ihmisten elämä saattaa olla ollut ennen elämää Euroopan maissa. 

Helsingin Sanomien haastattelussa Anyuru kertoo pitkästi kirjastaan ja sen synnystään, sekä isän vaikutuksesta kirjaan. Isä, joka on elämässä kokenut kaikkea, eikä varmaan vähiten Ruotsissa, ansaitsee tarinansa tulla kuulluksi ja luetuksi. Itseni tämä kirja monen muun tarinan ohella vetää hiljaiseksi, ehkä parempi antaa Anyurun sanoa se: 

Isä kuoli ennen kuin kirja oli valmis. Anyuru toivoo, että hän olisi ehtinyt nähdä sen menestyksen. "Pojan palkinnot olisivat osoittaneet isälle, että hänkin oli arvokas ihminen."

Fifissä juttua kirjasta. 

Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista
2014, Schildts & Söderströms
En strom kom från paradiset, 2012
suomentanut Outi Menna
250 sivua