Riikka Takala: Ole hyvä

Riikka Takalan Ole hyvä (2014, Atena) ilmestyi pari päivää sitten ja pääsin heti kirjaan käsiksi ja 150-sivuinen kirja veikin minut mukanaan täysin. Kirjassa on kolme naista, jotka ovat työttömiä ja onnellisia ja onnettomia omilla tavoillaan. Naisia yhdistää tanssiharrastus: he käyvät afrikkalaisen tanssin kurssilla, jonka Florence-opettajaa naiset päättävät alkaa auttaa keräämällä rahaa hänelle, hädänalaiselle afrikkalaiselle. Rahan kerääminen ei ole helppoa, koska naisten tulot koostuvat työttömyyspäivärahoista ja elämä on muutenkin tiukkaa. 

Aavalla on melkein työ, mutta hänen määräaikaista työsopimusta ei kuitenkaan jatkettu. Kaiken, mitä hänellä on elämässään, hän on ansainnut olemalla laihempi kuin kaikki muut. Aavalla on myös hyvä maku vaatteiden suhteen. Vaatteet ovat kalliita, eikä hän useinkaan käytä niitä kalliita asioita, mutta silti hänen on ollut pakko saada nämä tavarat. 

Viola osaa sujuvasti viittä kieltä. Hänellä ei vain ole työtä, jossa voisi käyttää taitojaan hyödykseen. Violan työt ovat olleet niitä, joihin ei muita saa. 

Ellillä on lapsi, mutta ei työtä hänelläkään, eikä lapsella isää. Tai on, mutta Ellin täytyy miettiä, voiko lapsi tavata tätä. 

Riikka Takala kirjoittaa naisista, joilla on hyviä asioita elämässään, mutta jokaisella on joku asia, mikä elämästä puuttuu. Yksi tapa saada elämäänsä sisältöä on kolmas maailma ja sen lapset. 

Sitä ennen hän otti esille säästöporsaan ja alkoi vimmaisesti tunkea sinne seteleitä. Siinä menivät vuokrarahat ja puhelinlaskurahat ja ruokarahat. Hän survoi ja sysi repaleisia seteleitä aukosta sisään. Niin kuin humalaista naintia se oli, semmoista joka aamulla kaduttaa. 

Kirjassaan Takala kertoo nykypäivän suomalaisista naisista hulvattomasti, kuitenkin ketään säälimättä. Kirjassa nousee myös kysymykseksi se, että kuka oikeastaan tarvitsee apua ja kuka on köyhä. 

Pääsin kuuntelemaan Riikka Takalan haastattelua tilaisuuteen, joka oli myös hänen kirjansa julkistustamistilaisuus. Takala muistutti, että suomalainen on aina hyväosainen. Tämä näkyy kirjassa kurkkauksena tanssinopettajan maailmaan: Afrikassa ovat ne, joilla ei ole rahaa eikä varaa tehdä asioita, jotka ovat meille itsestäänselviä. Kirjassa ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen kuva maailmasta, kun voisi luulla. Pidin kirjassa siitä, että siinä kyseenalaistettiin avunkohteet ja auttajat. 

Riikka Takala on paitsi kirjailija myös dramaturgi ja hänen teoksessaan henkilöt näyttäytyvät lyhyissä kohtauksissa, jotka on varmasti helppo siirtää myös teatterin lavalle. Kirja oli myös täydellinen kesäkirja, josta voi lukea palasen ja antaa auringon helliä kirjasta nousseita sanoja. 

Riikka Takala: Ole hyvä 

2014, Atena 

152 sivua