Juhannuksena tulin huomanneeksi Kirjakaapin kummitus -blogissa Reetta Niemensivun sarjakuvateoksen Saniainen kukkii juhannuksena, joka vaikutti niin kiinnostavalta kirjalta, että se oli pakko hankkia käsiini.
Kuten aavistelinkin, kirja on hieno sekä kuvitukseltaan että tarinaltaan ja sarjakuva oli pakko lukaista samalla istumalla alusta loppuun - kuten Niemensivun toinenkin teos Lempi ja rakkaus.
Saniainen kukkii juhannuksena liittyy nimensä mukaisesti juhannukseen: tässä kirjassa tehdään taikoja, jotka liittyvät juhannukseen ja vietetään keskikesän juhlaa ensin kokkojuhlilla ja seuraavana päivänä rippijuhlissa.
Kirjassa on taikaa ja rakkautta, nuoria ihmisiä - aivan niin kuin juhannukseen sopiikin.
Kirjan tarina juontaa vuoteen 1928, kun vuoden 1987 myrskyinen juhannussää saa perheen kokoontumaan keittiöön ja muistelemaan menneitä. Perheen lapsille kerrotaan juhannuksesta, jolloin heidän isoisänsä oli nuori mies.
Jussi uneksii virvatulista ja rikkauksista, lähtee sitten kirkkoon haaveilemaan muiden ikäistensä kanssa tytöistä, jotka ovat kirkossa pääsemässä ripille. Myös tytöt ovat tehneet omat taikansa edellisyönä. Jännitystä tarinaan luokin syttyvät rakkaudet.
Haaveilun kuitenkin katkaisee ukkonen, joka iskee kirkkoon, joka syttyy palamaan.
Kirjan viimeisellä sivulla selviää, että salama oikeasti sytytti juhannuksena 1928 Parkanon kirkon, jossa paloon kuoli neljä ihmistä.
Kirjan tarina on ihastuttavan juhannusmainen, tunnelma kuvissa kesäinen ja taianomainen. Traagisuutta ei puuttunut tarinasta. Jotenkin se, että tällainen tapahtuma on tosiaankin ollut ja tapahtunut, toi kirjaan vielä lisävaikuttavuutta. Olin todella iloinen, että kirja tuli vastaani. Ainoa asia, josta en pitänyt kirjassa, oli henkilöiden lievä lastenkirjamaisuus (siis piirroksissa).
Lainasin kirjastosta toisenkin Niemensivun teoksen, Lempi ja rakkaus (2010, Suuri kurpitsa), joka perustuu Niemensivun Lempi-mummon vaiheisiin (kertoo kirjan takakansi). Kirjassa on mummon ja hänen tulevan ja edesmenneen aviomiehensä Väinön rakkaustarina. Rakkaus suutariin on traaginen, koska esitellessään vävyehdokasta vanhemmilleen nämä eivät hyväksy Väinöä Lempin tulevaksi mieheksi.
Tästä alkaa tarina, joka vie Lempin ja Väinön vielä kerran yhteen. Tästä tarinasta en oikeastaan voi kertoa sen enempää, etten spoilaisi tarinaa kokonaan. Piirrokset vievät lukijan vanhaan aikaan, ja erityisesti tästä teoksesta jäivät mieleen kylän juoruakat.
Reetta Niemensivu: Lempi ja rakkaus
2010, Suuri kurpitsa
Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena
2013, Suuri kurpitsa
Reetta Niemensivun täällä, Lempi ja rakkaus -kirjasta enemmän täällä.
Näissä on molemmissa kyllä jotakin todella ihanaa! Juhannuskirjassa tunnelma on kutkuttavan latautunut ja Rakkaudessa ihastelin sitä, miten polveileva tarina tuntui mahtuvan ohueen albumiin niin kokonaisena.
VastaaPoistaMinä pidän Niemensivun piirustustyylistä ja väreistä myös. :)
Kyllä, erittäin paljon tykättäviä ovat hänen kirjansa! Pitää vielä etsiä, jos olisi lisää.
PoistaMinusta nämä molemmat kirjat ovat todella hyviä. Pidän kovasti Niemensivun piirrostyylistä ja värimaailmasta sekä siitä, että hän ammentaa aiheita historiasta.
VastaaPoistaKyllä todellakin, noista samoista asioista pidän!
PoistaEn lue juuri sarjakuvia, löysin tuon keväällä kirjaston uutuushyllystä. Se vaan tarttui mukaani ja vasta avatessani se paljastui sarjakuvaksi. Nimeke herätti kiinnostukseni. Aihepiiri, esitystapa, kansanperinne, juhannus, uskomukset ja ripaus totta olivat kaikki hyviä. Yleensä luen vain Kamalaa luontoa.
VastaaPoistaSarjakuvat ovat aina jotenkin yllättävän hyviä. Onneksi kirjablogeista saa bongattua helmet, muuten varmaan en lukisi kovinkaan paljon sarjakuvakirjoja, mutta kaikki vinkit painan korvan taa ja etsin käsiini.
Poista