Dubravka Ugrešić: Kiputilahallitus

Dubravka Ugrešićin Kiputilahallitus (2007, Like) on vuoden tai parin takaisilta kirjamessuilta hankkimani euron kirja. Se on kummitellut aika ajoin luettavien kirjojen pinossani, mutta päätyi luettavaksi vasta nyt "Kirjallisuutta futis-maista" -haasteen myötä.

Minun on ollut äärettömän vaikeaa ymmärtää, että entinen Jugoslavia on joukko eri maita, joiden sijaintia saati sitten ihmisten etnistä ja uskonnollista taustaa en millään opi ymmärtämään. Kiputilahallitus on kirjana sopiva tähän hämmennykseen: niin kirjailija kuin kirjan henkilöt ovat kotoisin entisestä Jugoslaviasta. Nyt he asuvat (sekä kirjailija että henkilöt) Hollannissa ja yrittävät saada järjestykseen aiempaan elämäänsä. Lukijallekin tästä tilasta selviää jotain, mutta voin vain todeta, että entisen Jugoslavian uudet maat pysyvät vieläkin täysin mystisinä minulle. Koska Zagreb, kaupunki, josta sekä kirjailija että kirjan henkilöt tulevat, on Kroatiassa, niin liitän tämän kirjan osaksi haastetta ja korkkaan maan Kroatia kisoihin. 

Kirja on kiinnostava ja täysin yllättäen pidin kirjasta ja sen tuomasta maailmasta. Kirja alkaa siitä, kun Tanja ja Goran lähtevät Jugoslaviasta jo ennen kuin kaikki muut eli ennen sotaa. Tanja on kirjallisuuden ja kielten opettaja. Goranin lähdettyä Eurooppaa kauemmas, Tanja päätyy hollantilaiseen yliopistoon opettamaan entisen kotimaansa kieliä. Paikkaan saapuvat ovat pakolaisia, jotka eivät niinkään keskity kielen oppimiseen kuin oleskeluvan saamiseen ja oman paikkansa etsimiseen uudessa maassa. Kirjassa kerrotaan kiinnostavasti entisen Jugoslavian elämästä ja siitä, mikä sai ihmiset erilleen. Tyhjentävää vastausta maan jakautumiseen ei tässä kirjassa tule, ja suurimmalta osin kirjassa keskitytäänkin henkilöiden kohtaloihin sen jälkeen, kun he ovat jo lähteneet ja saapuneet Hollantiin. 

Olemme barbaareja. Heimomme jäsenet kantavat otsassaan Kolumbuksen erehdyksen näkymätöntä poltinmerkkiä. Matkustamme länteen ja tulemme aina itään, ja mitä kauemmaksi länteen menemme sitä kauemmaksi itään tulemme. Heimomme on kirottu. asetumme asumaan kaupunkien reunoille. Valitsemme reunan ikään kuin meidän olisi jonakin päivänä helpompi koota telttamme, lähteä uudestaan liikkeelle ja suunnistaa vieläkin kauemmaksi länteen vain tullaksemme vieläkin idemmäksi. Asumme harmaissa, ihmisiä täyteen ahdetuissa lähiöissä, jotka kiertävät kehässä kaupungin keskustaa aivan kuin avaimet linnanisännän vyötäröllä riippuavassa renkaassa. Jotkut sanovat lähiöitä getoiksi. 

Kirjassa ei kerrota mitenkään kaunista tarinaa maahanmuutosta ja henkilöiden oman paikkansa löytämisestä, vaan synkähköä ja rikkonaista tarinaa synkähköistä ja rikkonaisista henkilöistä, jotka seilaavat ympäri Eurooppaa, kun ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan. 

Lisää kirjasta Jäljen ääni -blogissa ja Kiiltomadossa. 

Dubravka Ugrešić: Kiputilahallitus
2007, Like
Ministarstwo boli 2004
suomentanut Kari Klemelä