Junot Diazin Vieraissakävijän opas rakkauteen (2014, Like) -teoksen ei pitänyt kuulua niihin kirjoihin, jotka nyt lukisin, mutta kirja sattui käsiini paikallisessa kirjastossa, joten otin sen mukaani, koska Diaz etäisesti on aina kiinnostanut minua. Paikallinen, maalaiskaupungin kirjasto muuten on aikamoinen aarreaitta: sieltä löytyy uutuuskirjoja, joita pääkaupungin kirjastoista pitäisi jonottaa ja varata etukäteen. Paikallinen kirjasto kuuluu myös niihin kirjastoihin, joka pidetään auki kesäisin. Ja asiakkaitakin siellä tuntuu riittävän!
Junoz Diazin aiempi kirja minulla on kotona kirjahyllyssäni, mutta en ole sitä saanut luettua vielä - tämä on siis ensimmäinen Diazin kirja, jonka olen lukenut.
Joku jossain kirjoitti, miten kirjat alkavat keskustella toistensa kanssa, kun niitä lukee satunnaisesti tai suunnitellusti peräkkäin. Kun luin Diazin kirjan Lena Andersonin Omavaltaista menettelyä -kirjan jälkimainingeissa, niin näistä tarinoista alkoi muotoutua melkoinen sekasotku: Andersonin päähenkilö Ester etsii rakkautta, sielujen sympatiaa ja uskoo löytäneensä sellaisen rakkauden; Diazin miehet taas ovat niitä, joista Esterin toivoisi pysyvän mahdollisimman kaukana. Yhteistä molempien kirjojen henkilöille kuitenkin on se, että henkilöt janoavat rakkautta ja särkevät sydämensä rakkaudessa.
Diaz on kotoisin Dominikaanisesta tasavallasta, josta muutti Yhdysvaltoihin 6-vuotiaana. Vieraissakävijän opas -teoksessa on yhdeksän lyhyttä tarinaa, joista yhdessä (Invierno) kerrotaan, kuinka monen muunkin kirjan tarinan päähenkilö, Yunior muuttaa veljensä ja äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa Yuniorin isä on jo jonkun aikaa asunut. Tämän tarinan voi helposti päätellä kertovan kirjailijan itsensä elämästä tai ainakin läheisesti liittyvän hänen elämänvaiheisiin. Myös muutkin tarinat seurailevat oletettavasti kirjailijan elämää, sillä sekä Yunior että kirjailija ovat kirjallisuuden opettajia ja professoreja.
Suurimmassa osassa tarinoista on kyseessä rakkaus ja rakkauden vaikeus. Päähenkilömiehet nyt vain tuntuvat olevan kovin oppimattomia yhdessä asiassa: naista ei kannata pettää, koska siitä jää kiinni ja kiinni jäädessä nainen lähtee. Näin miehet tekevät yksi toisensa jälkeen, ja sitten alkaa riuduttava suru, kun miehet kaipaavat naistaan. Toisaalta tässä suhdeviidakossa on myös naisia, jotka valehtelevat mm. siitä, että mies on lapsen isä, vaikka ei olekaan ja käyttävät muutenkin naisellisia avuja (seksiä) hyväkseen.
Diazin teoksessa päähenkilöt ovat järjestään latinoja: Diaz kirjoittaa paitsi sopeutumisesta Yhdysvaltoihin myös rasisimista, jota latinot kohtaavat maassa. Diazin kiinnostavuus syntyy siitä, että hän kirjoittaa kaiken sanottavansa rakkauskaavan sisään.
Kirjan viimeinen tarina, kirjan niminovelli Vieraissakävijän opas rakkauteen on kirjoitettu sinä-muodossa. Jos pääsee yli sinä-muodon käytöstä, niin voi keskittyä itse tarinaan, joka on kirjan olennaisin sanoma: suhteessa tehdyt teot ja pettämiset harmittavat ja se maailman paras nainen, joka ei anna anteeksi, on sitten lopultakin se, jota olisi aina voinut rakastaa.
Alat valvoa yöt, ja jonain yönä, kun olet humalassa ja yksin, sinuun iskee järjetön halu avata viidennen kerroksen ikkunasi ja hypätä kadulle. Ilman paria juttua olisit varmaankin hypännyt. Mutta a) et ole itsemurhatyyppiä, b) frendisi Elvis pitää sinua tiukasti silmällä, pistäytyy vähän väliä ja seisoo ikkunan edessä niin kuin tietäisi, mitä ajattelet, ja c) elättelet hupsua toivetta, että jonakin päivänä eksäsi antaa anteeksi.
Ei anna.
Junot Diaz: Vieraissakävijän opas rakkauteen
2014, Like
This is Hhow You Lose Her 2012
suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry
222 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti