Dekkariviikkoni avasi Heleena Lönnrothin Puolalainen kuurupiilo (2009, Karisto), jonka alun perin lainasin vastaamaan lukuhaasteeseeni "kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista". Kirjaston helmet-hakukone kun lupasi, että tämä kirja sijoittuu Kotkan kaupunkiin.
Puolalainen kuurupiilo on taas niitä kirjoja, joita en varmasti olisi löytänyt ilman lukuhaasteen tuomaa virikettä. Kirjailijasta en ole koskaan kuullutkaan, mutta löysin Ylen Kymenlaakson uutisarkistoista tällaisen jutun kirjailijasta: Puolalainen kuurupiilo on kirjailijan 11. dekkari! Wikipedia kertoo, että kuurupiilon jälkeenkin on tullut ainakin kahdeksan kirjaa. Melkoisen paljon siis kirjoitettua tekstiä Lönnrothilla.
Puolalainen kuurupiilo kertoo sisaruksista, Leenasta ja Lindasta, joilla on traaginen lapsuus: suomalainen rekkakuski rakastui puolalaiseen naiseen, ja he saivat kaksi lasta. Kun isä halvaantui auto-onnettomuudessa, Leena muutti Suomeen isän vanhempien luokse ja Linda jäi Puolaan asumaan äitinsä luo. Sisarusten elämä kääntyikin varsin eri suuntiin ja kaikkea elämästään Linda ei ole kertonut sisarelleen, kun muutti vanhempana myös Suomeen asumaan. Linda ei esimerkiksi kertonut, että on naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Myöskään aviomies Heikki ei tunnu tietävän vaimostaan oikeastaan mitään. Yhdessä Leena ja Heikki alkavat kaipailla Lindaa, kun tämä tuntuu kadonneen maailmasta kokonaan.
Ainoa vihje Lindan mahdollisesta olinpaikasta on vihko, johon Linda on kirjoittanut tekstejä murhista. Miten nämä liittyvät Lindaan, vai liittyvätkö ollenkaan? Avuksi Leena ja Heikki palkkaavat kotkalaiset etsivät, Valon ja Hakkaraisen, Kaakonetsivät, jotka lähtevät matkalle läpi Baltian kohti Puolaa, sillä he uskovat, että kaikki selviää Puolassa, jossa Linda asui. Ehkä Lindakin löytyy Puolasta?
Kirjan tarinassa kiinnostavinta onkin juuri tuo roadtirp, takaa-ajo, läpi Baltian maiden ja Puolan kaupunkien kuvaus. Suomessa kirjan tapahtumat ovat suurimmaksi osaksi Helsingin heiniä, mutta myös Kaakonetsivien Kotkassa käydään pyörähtämässä.
Dekkariksi tämä on melkoisen kesy, rikos selviää suurimmaksi osaksi päättelemällä asioita ja ihmisiä haastattelemalla. Maailman pahan on läsnä, mutta kuitenkin pienoisen matkan päässä.
Lukukokemuksena tämä oli sellainen leppoisa, ei kovin kiemurainen, mutta ei tylsästi laahaavakaan.
Kirjalla osallistun siis Kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista -lukuhaasteeseen, kaupunkina: Kotka, jossa pelaa Fc KTP (kotisivut) ja myös dekkariviikko-lukuhaasteeseen.
Heleena Lönnroth: Puolalainen kuurupiilo
2009, Karisto
218 sivua
Minullekin ihan tuntematon kirja ja kirjailija. Vaikuttaa kyllä kiinnostavalta, leppoisammallekin kirjalle on paikkansa. Mielenkiintoinen löytö ja tapa löytää luettavaa. :)
VastaaPoista