Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

Karoliina Timosen Kesäinen illuusioni (2015, WSOY) kiinnosti, koska jo hänen esikoisteoksensa Aika mennyt palaa osoitti, että kirjailijanlahjat on hänellä olemassa ja pienen karsimisen jälkeen teoksista syntyy helmiä. Ja niin tässä toisessa romaanissa oli tosiaan tehty: teksti oli lyhyt, mutta teokseen mahtui silti kaikki ja siinä oli kaikki kohdillaan. Kesäinen illuusioni rakentui kovin samantapaisesti kuin esikoisteoskin naisen ympärille. Naisen, joka menee itselleen uuteen paikkaan, jossa paikan menneisyys tulee esiin ja vaikuttaa naisen elämään traagisesti. 

Kesäinen illuusioni sijoittuu kesään, ja kesän tunnelmointi on teoksessa hienoa. 

Lokit ääntelivät ja laineet löivät luodolle hiljaa liplattaen, vene narahteli. Kuin kaukaa kuulin kimalaisen surinan niiden lennellessä kallioiden raoissa kasvavissa kukkasissa, sekä tietysti sudenkorennot. 

Ainoa, mikä hieman pilasi kirjaan uppoutumista, oli Suomen juhannuksen kolea ja sateinen sää ja siksi säästän sanat kesään, joka varmaan vielä puhkeaa Suomeenkin lämpöisenä ja aurinkoisena, ja kesä tuntuu samalta kuin teoksen sivuilla.

Teoksessa kesä on helteinen. Niin helteinen, että kirjan päähenkilö, Klarissa, keski-ikäinen, itseään ja kirjoitusrauhaa etsivä nainen, kärsii migreeneistä. Häntä vilvoittavat ainoastaan yölliset uintiretket. Klarissa on avioeron partaalla ja tullut asiaa karkuun mökille. Hän alkaa tuntea vetoa ja kiinnostusta läheisen saaren asukkaaseen, mieheen, joka hänen tavoin asustaa saartaan yksin. Vaikka välillä lukijana minulle hiipi epäilys, että kirja alkaisi muistuttaa liiaksi reginamaista rakkausromaania, tarinaan hiipii elementtejä, jotka saavat pelkoni reginamaisuudesta kaikkoamaan.

Helle, mystinen mies ja mystinen Suomen luonto luovat kirjassa tunnelmaa helteisen kesän ohella. Mystisyys oli tässä toisessa kirjassa piilotellumpaa kuin esikoisteoksessa ja myös uskottavampaa. Pidin siitä, että mystisyys syntyi perinteisenti metsän siimeksestä. Timosen kirja toi mieleeni Daphne du Maurierin Rebekan ja myös Päivi Alasalmen teokset, edellisen kirjailija mainitseekin innoittajakseen. 

Tämä toinen kirja oli ytimekäs ja tunnelmia kuvaava kirja, hieno ja valmis paketti. 

Kirjaa ovat lukeneet monet, google-haku antoi kahdeksi ensimmäiseksi blogiksi Suketuksen ja Kristan blogit. 

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

2015, WSOY

165 sivua