En ole koskaan aiemmin "lukenut" kirjoja äänikirjoina, koska olen epäillyt kykyäni kuunella kirjan mittaisia tarinoita. Päätin kuitenkin kokeilla, kun osuin kirjastossa äänikirjojen hyllylle. Kotityöt on tehtävä ja ruokaa laitettava, ja olen kyllästynyt kuuntelemaan samoja radiokanavia ja samoja musiikkikappaleita illasta toiseen. Letutkin paistuivat pikavauhtia, kun kaverina oli kunnon tarina.
Toni Morrisonin Koti kertoo Frank Moneysta, nuoresta (24-vuotiaasta miehenalusta), joka on palannut Korean sodasta takaisin Yhdysvaltoihin. Frank lähti armeijaan ja sotaan pakoon omaa lapsuuttaan, mutta sodan jälkeen ei taas pääse pakoon sotaa. Kun olin kuunnellut aikani Kotia, tajusin, että olin lukenut saman kirjana. Kirjoitin vajaa vuosi sitten, että en oikein pysynyt kirjan tarinan mukana, mikä on aivan totta: vasta Frankin järkyttävät kokemukset Koreasta toivat mieleeni kirjan. Oli pelkästään hyvä, että valitsin Morrisonin kirjan kuunneltavaksi, sillä nyt pääsin tarinaan mukaan paljon paremmin kuin lukiessani. Jaksoin keskittyä kohtalaisen hyvin, vaikka Morrisonin teksti ei olekaan kaikkein helpointa.
Morrison kirjoittaa 50-luvun Yhdysvalloista, ja vaikka hän ei juuri kertaakaan kirjoita, että Frank on mustaihoinen, tulee tarinassa esiin, mitä rajoituksia elämässä tulee vastaan, kun ei ole valkoihoinen amerikkalainen. Kirjassa on paljon yksittäisiä tapahtumia, jotka ovat sydäntäsärkeviä, niin kuin esimerkiksi se, kun rahaa työstään kovasti säästäneet ovat menossa ostamaan omaa asuntoa, ja ostaminen kielletään heiltä, koska seutu halutaan pitää valkoisena.
Kodin tarina vie Frankia, traumatisoitunutta entistä sotilasta matkalle kohti siskoaan, Ceetä Cee tarvitsee veljensä apua. Matkallaan Frank muistelee lapsuuttaan ja myös Ceen elämä tulee lukijalle tutuksi, eikä Ceekään ole elämässään päässyt helpolla. Häntä on käytetty hyväksi monta kertaa - ja hänen elämänsä on hyvin surullinen. Melkein yhtä surullinen kuin Frankin Koreassa tapaamansa koralaisen nuoren tytön.
Äänikirjana tämä oli hieman vaikea, sillä olisin monesti halunnut palata taaksepäin, kun tuntui, että nyt jäi jotain ymmärtämättä. Mietin myös sitä, että kun kertojana oli Frank, miespuolinen henkilöhahmo, niin miksi lukija oli nainen? Erja Manto sinällään oli lempeä-ääninen lukija, mutta ei aivan mennyt Frankista.
Saran kirjoituksessa on paljon kirjasta ja myös paljon linkkejä muihin teksteihin.
Toni Morrison: Koti
2014, Tammi
kertoja Erja Manto
kesto 4 h 4 min
Mietinkin jo postauksesi alkuvaiheilla, että kuinkakohan tämä on toiminut äänikirjana, mutta lopussa sen kerrotkin. :) Koti on hieno teos, ja vaikka se on Morrisonin kirjana ehkä sieltä helpommasta päästä, niin silti se vaatii lukijalta selvästi keskivertoromaania enemmän. Mutta ah, kuinka se toisaalta lukijansa palkitseekin.
VastaaPoistaMorrisonista on tullut yksi suosikkikirjailijoistani, vaikka olenkin lukenut häneltä vasta muutaman kirjan. Tämä arviosi oli nyt hyvä muistutus lukea häntä taas lisää. :)
Mä en ole tainnut lukea muuta kuin tämän yhden kirjan. Vaativia nämä kirjat ja aikaa tarvis varata aivan toisella tavalla. Nyt tuossa lettuja paistaessa hieman liian leppoisat olot. Mutta ehdottomasti pitäisi lukea lisää, kiinnostava tapa Morrisonilla rakentaa tarinaa.
PoistaMeinasin kirjoittaa osin samaa kuin Sara, että miten Morrison on sujunut kuunneltuna. :) Morrison on varmasti parhaimmillaan luettuna. Minä olen aika huono kuuntelemaan äänikirjoja, mutta olen huomannut että tarinavetoiset kirjat toimivat aika hyvin - pitää olla koukkuja, että jaksan jatkaa tarinan kuuntelua.
VastaaPoistaNyt otinkin aivan toisenlaisen kirjan kuunneltavaksi, ei ole todellakaan liian vaikea. Ajattelin, että kuuntelen ne, joita en jostain syystä tai luetuksi. Joidenkin kirjojen kannet kun eivät vaan millään avaudu. Valitessani noita äänikirjoja mietin myös sitä, että aika vähän vaihtoehtoja, tai aika paljon samalta kirjailijalta kirjoja (sellaisia, jotka eivät hirveästi innosta edes kuunneltuna).
PoistaTykkään kuunnella äänikirjoja, mutta tämän kuunteleminen ei ollut siitä nautinnollisimmasta päästä. Morrison kirjoittaa niin tiiviisti, että keskittyminen ei saisi herpaantua lainkaan - ja tietenkin niin välillä käy. Mietin samaa kuin sinäkin: välillä olisi pitänyt kelata taaksepäin, jotta olisin pysynyt täysin mukana.
VastaaPoistaTotta tuo, että olisi pitänyt keskittyä koko ajan. Kaksi ekaa cd:tä meni hyvin, sitten olin vähän aikaa omissa ajatuksissani ja samalla vähän jäin tarinasta. Mutta kiva kokeilla kuitenkn aina jotain uutta.
PoistaRohkea veto kuunnella Morrisonia äänikirjana. Tämä on kyllä erittäin hieno teos, josta mieleeni on jäänyt monenlaisia palasia.
VastaaPoistaMorrisonin teokset äänikirjoina -iten houkutteleva ajatus! Minäkin löysin äänikirjat vasta tänä keväänä, kuuntelen niitä mp3-tiedostoina, cd-levyjen kanssa 'vehtaaminen' jää silloin pois. Minä, joka saan ympäristöni sotkuun alta aikayksikön, sekoittaisin levyjen järjestyksen varmaankin aika nopsaan...
VastaaPoistaTälä hetkellä kuuntelussani on Sofi Oksasen Puhdistus...
Olipa todella mielenkiintoista lukea äänikirjakokemuksestasi! <3