Dekkariviikon toinen (ja valitettavasti myös viimeinen) lukemani kirja on Katarina Wennstamin Petturi (2015, Otava). Katarina Wennstam on ollut dekkaristi, jonka kirjoista olen pitänyt: olen lukenut Tahran ja Alfauroksen, joista pääsääntöisesti pidin - ja varsinkin pidin Wennstamin asenteesta, hänen kirjojaan voi sanoa feministisiksi dekkareiksi.
Petturi on kuitenkin toisenlainen kirja. Kirjassa paneudutaan edellisten kirjojen tavoin väkivaltaisiin viharikoksiin, nyt kohteena on toinen ryhmä kuin naiset. Petturin tarina alkaa, kun omasta kodista löydetään tapettu jalkapalloilija, Sebastian Lilja. Murhaa/ tappoa tarkastellaan oikeusavustaja/ asianajaja Shirin Sundin näkökulmasta. Hän on kuolleen Sebastian Liljan perheen oikeusavustaja, tuki ja turva oikeudenkäynnin aikana.
Sebastian Lilja on vaihtanut futisseuraansa, koska ei saanut tarpeeksi peliaikaa joukkueessa. Lilja vaihtoi AIK:sta Hammarbyhyn, mikä on pahinta syntiä, mitä jalkapalloilija voi Ruotsissa tehdä: nämä joukkueet ovat toistensa pahimmat kilpailijat. Lilja sai kritiikkiä toimittajilta ja vihapostia entisiltä faneiltaan. Tämä on tutkintalinja, jolle poliisi ohjautuu: suuttunut fani on toteuttanut uhkailunsa ja tappanut petturi-Liljan.
Rikostutkija Charlotta Lugn huomaa kuitenkin pian, että Liljan elämässä oli muutakin, mistä oikeastaan kukaan ei tiennyt mitään. Sattumalta kuvioihin mukaan tuleva todistusaineisto, hämärä kuva, ohjaa tutkimusta aivan toiseen suuntaan: Liljan yksityisessä elämässä oli jotain, minkä hän salasi perheeltään ja joukkuekavereiltaan.
Kirjassa seurataan paitsi jalkapalloilun ja Liljan elämää, myös näiden kahden naisen, varsinkin Shirin Sundin henkilökohtaista elämää. Shirin on avioliitossa, mutta päivittäin miettii, miten vakaalla pohjalla hänen liittonsa oikeastaan on.
Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista jo toisessa rikos selviää ja kolmas osa on oikeastaan jäähdyttelyä. Koska jalkapallo on enemmän kuin ihmeellistä, olisi kirjassa voinut olla koukeroisempiakin juonikiekuroita jalkapallon maailmaan. Shirinin veli, taksikuski Darius jäi hieman ohueksi henkilöhahmoksi. Ehkä hänestä tulee myöhemmissä osissa merkittävämpi henkilö? Kirjan takakannessa mainitaan tämän olevan Wennstamin uuden dekkarisarjan ensimmäinen osa. Itselleni kirja ei ollut aivan niin voimakas lukukokemus kuin aiemmat Wennstamit, mutta ihan kivana kirjana tämä jää mieleen.
Some people believe football is a matter of life and death,
I can assure you, it's much, much more important than that.
BILL SHANKLY, MANAGER LIVERPOOL FC 1959 - 1974
Kirjan ovat lukeneet jo monet muutkin, tässä linkit googlehaun kolmeen ensimmäiseen blogiin:
Dekkari-viikko, Pohjoismaat-lukuhaaste.
Katarina Wennstam: Petturi
2015, Otava
Svikaren 2012
suomentanut Anja Meripirtti
409 sivua
Tosiaan voi hyvin olla, että Darius nousee isompaan rooliin jatkossa. Wennstamilla kun nuo henkilöt seilaavat kirjasta toiseen. Minä tykkäsin kovasti siitä, mitä tapahtui oikeussalissa. No, olen muutenkin himona oikeussalijuttuihin. Myös tematiikkaa oli kiinnostavaa ja lajia, josta vähemmän on kirjoitettu.
VastaaPoistaTässä oli tosiaan myös oikessalidraamaa, siinä viehätti Shirinin iskut miehisyyttä kohtaan. Jännää seurata, minkälainen sarja tästä vielä tulee.
PoistaMinä löysin tämän myötä itselleni uuden dekkaristin. Minusta Wennstam uudisti tässä tematikkaa, sillä maahanmuuttaja ei ole vain ongelma, erillinen. Olen väsynyt ihmiskauppaan, huumeisiin ja prostituutioon. Pidin todella Wennstamin tavasta kirjoittaa. Shirin tausta on mielenkiintoinen. Darius edustaa perinteisempää roolia.
VastaaPoistaJoo, maahanmuuttajuus oli niin hyvin oikeastaan häivytetty Shirinistä, että ei tullut edes mieleen jäädä pohtimaan maahanmuuttajuutta tämän kohdalta, kun Shirin oli kuin kuka tahansa ruotsalainen. Virkistävää todellakin.
PoistaPidin jo Wennstamin aiemmista, ja varmaan jään seuraamaan jatkossakin tulevia kirjoja.