Kesäksi minulle oli kasautunu luettavien kirjojen pinoon kasa kirjoja, jotka ovat melkoisen lyhyitä ja joiden lukemiseen ei aikaa juurikan mennyt. Kirjoitan tänne blogiin nyt auki luettujen kirjojen kasaani ja laitan ajastuksella viikon ajaksi tekstejä tulemaan aina aamuksi. Toivottavasti löydät lukuiloa kesään riippukeinuun, laiturin nokkaan tai takan lämpöön täältä.
Aluksi yhteisbloggaus kahdesta kotimaisesta dekkarista, joissa on maahanmuuttajateema.
Mari Pyyn Paperiton (2015, Myllylahti) lähti kirjastosta mukaani puolivahingossa, koska kirjan aihe, paperittomat maahanmuuttajat kiinnosti minua.
Maahanmuuttajien parissa työskennellyt kirjailija Mari Pyy hyppää vaivattomasti maailmaan, jonka henkilöt ovat maahanmuuttajia. Tapahtumien miljöö on klinikka, joka tarjoaa palveluja niille maahanmuuttajille, joilla ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa Suomessa. Henkilöt ovat joko ihmiskaupan, yleensä prostituution, uhreja tai niitä, jotka ovat saaneet kielteisen oleskelulupapäätöksen ja halunneet silti jäädä maahan.
Dekkarin tapahtumat alkavat, kun klinikalla vapaaehtoisesti työskentelevä Inka Uusimaa yrittää avata klinkan ovea. Se ei onnistu, sillä oven takana makaa ruumis. Poliisi kutsutaan tutkimaan tappoa, jonka tekijästä ei ole tietoakaan. Tutkimuksiin osallistuu myös Inka ja tavallaan myös klinikan naapurusto, joka haluaa klinikan pois kulmiltaan. Naapurissa asuvat ovat alkaneet ottaa kuvia klinikan toimista ja nämä kuvat paljastavatkin, mitä klinikalla oikeastaan tapahtuu - ja tapahtui.
Kirjassa seurataan myös Inkan yksityiselämää, hänellä on käynnissä adoptioprosessi. Kirjassa vilautetaan myös Inkan menneisyyttä. Ilmeisesti Inka on myös Pyyn edellisen teoksen henkilöhahmo. Aiempi Kadonnut-teos tarkastelee myös maahanmuuttoteemoja.
Paperiton oli kiinnostava teos, jonka tarina oli hyvin rakennettu, rikoksen selvitys siirtyy kirjassa eteenpäin aina kun syyllinen on jo oletettavasti selvillä.
Mari Pyy: Paperiton
2015, Atena
213 sivua
Marja-Liisa Heinon Älä tähti putoa (2015, WSOY) -teoksessa seikkaillaan myös maahanmuuttajien parissa.
Iranilaissyntyinen 17-vuotias Tara Farahani on kadonnut Tampereen yöelämään. Taran vanhemmat ilmoittavat tyttärensä kadonneeksi ja tapausta alkaa tutkia rikosylikonstaapeli Karli Eerola, romanitaustainen poliisi, jonka täytyy aina todistaa olevansa kuin kuka tahansa suomalainen.
Tara on elänyt normaalia 17-vuotiaan tytön elämää, vaikka hänen vanhempansa ovat aika ajoin miettineet, onko elämä lyhyissä hameissa sopivaa. Tara on kuitenkin ajanut tahtonsa läpi ja käynyt mallikurssia Tampereella. Karli Eerolan tehtäväksi jää selvittää, mitä tapahtui mallikurssin jälkeen, sillä Tara on tallentunut viimeiseksi valvontakameran kuvaan kurkkimassa sillankaiteen yli koskeen.
Tutkimuksiin sekaantuvat myös Taran veljet Kia ja Saeed, sillä he eivät usko hetkeäkään Taran mahdolliseen itsemurhaan.
Tarina käy välillä perinteisissä häpeän ja nuoren tytön poispyyhkimisen teemoissa, mikä oli hieman väsyttävää. Aiemmin lukemassani Katarina Wennstamin Petturi-teoksessa päästiin tästä häpeä-teemasta jo valovuoden päähän, kun iranilaistaustainen etsivänainen Shirin Sund on solahtanut ruotsalaiseen lakimaailmaan. Samalla Shirin Sund pohti, miten iranilaissyntyiset ovat nousseet yhteiskunnan tärkeisiin paikkoihin. Kotimainen dekkari laahaa jäljessä ja sotkee maahanmuuttajat yhdeksi ja samaksi massaksi. Erityisesti perheen poikien näkemykset olivat hieman omituisia, toisaalta yliopistossa opiskeleva Kia ja syyrialaisen kristityn kanssa naimisiin mennyt Saeed näkivät naiset ja perheen vanhoillisesti. Jäin miettimään näitä ristiriitaisuuksia ja toivoin rohkeampia uudistuksia kotimaisiinkin dekkareihin.
Heino on kirjoittanut jo neljä romaania ja Karli Eerola seikkailee jo toisessa teoksesa.
Heinon kirjan liitän myös osaksi lukuhaastetta kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista, kaupunkina Tampere, jonka yöelämään Tara katoaa.
Marja-Liisa Heino: Älä tähti putoa
2015, WSOY
232 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti