Kesäiseen traditiooni alkaa näemmä kuulua Lena Anderssonin kirjan lukeminen: vuosi sitten kesäkuun kukkien keskellä luin Omavaltaista menettelyä -teoksen, ja tänä vuonna pääsin jatkamaan Ester Nilssonin rakkauselämään tutustumista Vailla henkilökohtaista vastuuta (2015, Siltala) -teoksen myötä. Teos vei minut jälleen rakkauden ihmeen ja ihmeellisten miesten teemoihin.
Ester Nilsson, joka päätyökseen kirjoittaa mm. kolumneja lehtiin, tapaa näyttelijämiehen, Olof Stenin. Olof on naimisissa taitelijasuvun tyttären, Ebban kanssa. Olof ei salaile avioliittoaan Esteriltä, mutta saa Esterin kuitenkin uskomaan, että ehkä jossain vaiheessa jättää vaimonsa. Olof tosin sanoo, ettei aio jättää vaimoaan ja hän sanoo myös, ettei halua suhdetta Esterin kanssa. Koska Esterin mielestä heillä on suhde, ei hän oikein usko myöskään muita Olofin sanomisia. Ester tulkitsee kaiken, mitä Olof sanoo tai tekee. Esterin tulkinnat alkavat vaikuttaa melkoisen sairailta sekä tarinassa hänen ystäviensä että kirjaa lukevan henkilön näkökulmasta.
- Jos hän haluaisi olla sinun kanssasi, hän olisi sinun kanssasi.
-Varmasti. Mutta hän sekä haluaa että ei halua. Toistaiseksi.
Kirjan lukeminen on raskasta, koska jokaisen Esterin ja Olofin kohtaamisen jälkeen tekee mieli huutaa, että jätä se sika! Jättämisen sijaan Ester ostaa auton, jotta voi kuskata Olofia ympäriinsä. Koska Olof kiertää näyttelemässä ympäri Ruotsia, on auto hyvä Esterille: hän itse pääsee tapaamaan Olofia vaikkapa 400 kilometrin päähän Tukholmasta, jossa hän asuu.
Kirjan lukeminen paitsi raskasta myös helpottavaa. Kirjaa lukiessa voi antaa anteeksi itselleen kaikki höperyydet ja hulluudet, joita on itse tehnyt suhteissaan. Kirja on myös lempeä sellaiselle lukijalle, joka on tavannut elämässään kusipään tai narsistin - tai jotain väliltä.
Ester punnitsi mahdollisuutta, että Olofin aivoissa oli oikeasti vikaa, että hänellä oli ruuvi löysällä. Ehkä Olofilta puuttui jotakin oleellista, minkä vuoksi hän ei kyennyt ymmärtämään tapahtumien luonnollista suuntaa ja moraalista ydintä. Ehkä oli jopa olemassa jokin nimetty syndrooma ihmiselle, joka ei tajunnut omaa osuuttaan tapahtumaketjussa? Ihmiselle jolla oli niin pahasti horjuva minäkäsitys, että olisi virheellistä puhua henkilökohtaisesta vastuusta koska se edellytti henkilön olemassaoloa?
Kirjaa ovat lukeneet myös Ulla, Leena Lumi ja Lumiomena - sekä moni muu, nämä tulivat ensimmäisenä vastaan.
Osallistun kirjalla Pohjoismaat-lukuhaasteeseen ja kesän kirjankansibingoon, kuvassa kengät.
Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta
2015, Siltala
Utan personlight ansvar, 2014
suomentanut Sanna Manninen
332 sivua
Esterin käytös on käsittämättömän kauheaa, mutta mukava siitä on lukea. Tai ei oikeastaan edes mukava, koska hitosti se ärsyttää, mutta hyvällä tavalla ;)
VastaaPoistaNoin just, hyvin sanottu. Jäin koukkuun tähän kirjaan, vaikka ärsytti suunnattomasti.
PoistaIhana sinun kirjoitus, minua alkoi naurattaa. Taisin kokea kirjan aika paljon sinun tavoin. Pidin tästä muuten enemmän kuin ensimmäisestä.
VastaaPoistaMä pidin molemmista, iskivät just hyvin lukuajankohtaan kai.
PoistaJust noin! Minua alkoi Ullan tavoin naurattaa sinun hauskat, suorat sanavalintasi.
VastaaPoistaAndersson ei ole koskaan kieltänyt, ettei taustalla olisi omia kokemuksia. Hän vietti Suomessa pari vuotta, jätti silloin taakseen huonon suhteen Ruotsissa. Tulee mieleen näistä Anderssonin parisuhdekirjoista, että siitäs saat Hugo ja täältä pesee Olof.
No niin, parasta eroterapiaa kirjoittaa entisistä miehistä =D
PoistaTämä kirja kieltämättä sai aika suorat mielipiteet esiin. Oli myös mieltä puhdistava kirja lukea.