Pari päivää aiemmin luin Malladin the Mango Season -teoksen, ja innostuin myös lukemaan Malladin seuraavan teoksen Serving Crazy with Curry (2004, Ballantine), jonka aihepiiri on hieman erilainen kuin ensimmäisen teoksen, mutta kuitenkin siinä on ripaus samaakin: kirjan päähenkilö, Devi, on intialainen nainen, joka elää ja asuu USA:ssa. Myös hänen siskonsa, äitinsä, isänsä ja isoäitinsä kuuluvat perheeseen. Kukin perheenjäsen kohtaa teoksessa niitä paineita, joita asettavat heidän intialainen taustansa ja amerikkalainen elämänsä. Teoksessa liikutaan taaskin avio-onnen teemoissa, mutta myöskin teemana on nainen ja työelämän vaatimukset.
Teoksen alku on vauhdikas. Devi kohtaa todellisuutensa: hän on 27-vuotias nainen, joka on saanut työstään potkut, hänellä on suhde aviossa olevan miehen kanssa ja hänellä on ollut keskenmeno - hän on myös pettänyt kaikki odotukset, joita häneen on kohdistettu. Devi päättää tehdä itsemurhan, ja hän ryhtyy suunnitelmista toteutukseen: Devi yrittää itsemurhaa. Devin asuntoon kuitenkin astuu hänen äitinsä, joka on tuomassa Deville osaa mangosadosta. Devi joutuu sairaalaan - ja ryhtyy puhumattomaksi. Kaikki perheenjäsenet ovat huolissaan Devistä, ja vaikka Devi toivoo, että olisi onnistunut yrityksessään, alkaa hän ihastua ruoanlaittoon (josta ei ole koskaan aiemmin erityisesti pitänyt). Teoksen nimi viittaa siihen, että Devi alkaa puhumattomuus-kautenaan paitsi tehdä ruokaa myös ilmaista tunteita ja ajatuksia ruokansa avulla. Niinpä lukija voi tehdä päätelmiä Devin suhteista eri ihmisten kanssa ruoan kautta.
Myös Devin sisaren aviomies, Girish, on huolissaan Devistä, ja pariskunta alkaa vierailla Devin ja Shobhan (sisko) vanhempien kotona ilta-aterialla. Shobhan ja Girishin avioliitto on järjestetty avioliitto, ja olisi voinut toimia, mutta liitosta puuttuu jotain. Molemmat ovat luoneet hienot urat ja Shobha on aina ollut ns. kympin tyttö, joka on onnistunut aina kaikessa - paitsi hän ei ole koskaan saanut lasta, eikä tule koskaan saamaan lasta.
If they were not Indian, they would've gotten divorce, but they were Indian and they were brainwashed. Shobha didn't believe in divorce or in extramarital affairs.
Teoksessa on kuitenkin kyse juuri siitä: avioeroista ja avioliiton ulkopuolisista suhteista. Sisarusten isoäiti on ollut siinä mielessä erikoinen tapaus, että hän ei ole välittänyt yhteisöstä ja sen mielipiteistä, vaan hän on eronnut aggressiivisesta miehestään ja rakastunut toiseen mieheen. Hänen omalle perheelle on ollut vaikeaa hyväksyä isoäidin tekosia. Lisäksi Vasun (=isoäidin) entinen mies päätyi itsemurhaan, ja tavallaan itsemurhan kirous tuntuu seuranneen perhettä.
She didn't want to be like her grandmother. Vasu was a wonderful, kind, loving person, but Shobha knew that in Vasu's family and social circles she was looked down upon for being a divorcée and the kind of woman who had an affair with a married man.
Sisarusten äiti, Saroj, on perheen välikädessä se, joka ei hyväksy oman äitinsä tekosia ja pelkää, että on pilannut omat tyttärensä. Lisäksi hänen oma avioliittonsa on kriisissä. Teoksessa on siis paljoltikin kyse suhteista, mutta myös normeista avioliittojen ja suhteiden sekamelskassa.
Devi was a closet feminist.
Shobha was not in the closet. she wished things were different and accused feminists for screwing up her lot in life. "Some bitch burns bra and now all of sudden I have to work for a living and keep house. If it were the good old days I could happily sit at home doing nothing while Girish brought the money."
When Devi pointed out that Shobha could still do that if she wanted to, Shobha flarred up. "But they already burned the bra and I'm already a different woman because of it. I can't go back and change how I feel about women who sit at home and don't work.
Avioliiton, sen rikkomisen eroamisen tai pettämisen keinoin, lisäksi teoksessa on kyse myös yhteisön odotuksista ja niistä paineista, joita modernit naiset kohtaavat elämässään. Paitsi että pitäisi olla täydellinen nainen kotona myös työssä pitäisi menestyä. Shobhalla on loistava ura, mutta hän pelkää koko ajan menettävänsä kaiken, minkä eteen on tehnyt töitä. Devi on aina ollut perheen musta lammas, joka tekee hölmöyksiä. Lopulta Shobhakin päättää, että ei tule yhtään onnellisemmaksi, vaikka kuinka pitäisi kulisseja ylhäällä.
Teoksessa normien rikkojat, lopultakin molemmat - sekä Shobha että Devi - kohtaavat lähimpänsä: vanhempansa ja isoäitinsä, ja huomaavat, että perhesiteet ovat tiukat. Vaikka perhe vahtiikin rajoja tiukasti, niin niiden ylittäjiä rakastetaan silti.
Serving Crazy with the Curry oli edellistä teosta syvällisempi, eikä siinä enää ollut niin paljon kliseitä tyyliin itä kohtaa lännen, vaan siinä raotettiin naisen elämää uusien valintojen edessä,
naisten elämää normin rikkojina.
Intialaisen kirjasta teki sen, että sisarusten valintojen peilinä, arvioijana, ja pehmentäjinä olivat vanhemmat, jotka eivät tytärten pelosta huolimatta kääntäneet selkäänsä elämässä kompastuneille, vaan tukivat heitä ratkaisuissa.
****
Ihan täydellinen kirja ei toki ollut, loppuosassa mukaan astui vanha bollywood-tähti, joka asui USA:ssa. En ihan hoksannut, mikä tähden merkitys kirjan juonen kannalta oli - paitsi, että hänen kolmea avioliittoaan paheksuttiin.
Myöskin miesten kierrättäminen oli saippuasarjamainen klisee -
USA:n rannikkokaupungeissahan ei ole ketään muita miehiä,
kuin se yksi.
Ainoa.
****
Avioliiton rikkojat ja syrjähyppääjät ovat käsittääkseni
intialaisessa viihteessä
vähemmistönä.
Olen nähnyt yhden leffan, Kabhi Alvida Naa Kehna (2006),
jossa pureudutaan
aiheeseen.
Tämäkin on sopivasti sijoitettu tapahtuvaksi pahaan länteen, New Yorkiin.
Malladilla on vielä pari uudempaa (ja yksi varhaisempi) teosta, jotka näyttäisi saavan tilatuksi postin kautta. Intialaisten (no, siis tässä tapauksessa USA:ssan asuneen, nykyisen Tanskassa asuvan, Intiassa syntyneen) kirjailijoiden teoksia on vaihtelevalla menestyksellä pääkaupungin kirjastossa ja muuten netti pelastaa. Aion syksyn aikana tutustua useampaan kirjailijaan, joilla on intialainen tausta, koska lukeminen englanniksi on hauskaa - ja näiden teosten osalta ei voi turvautua suomennoksiin.
Vaikuttaa kiinnostavalta! Ja kannnesta pakko todeta, että on kaunis, kiehtova. Tätä ei taida olla käännetty suomeksi?
VastaaPoistaHieno vinkki, kiitos! Muistelen huomanneeni Malladin kirjat etsiessäni materiaalia keittokirjan kirjailijaesseisiin. Malladi jäi kuitenkin pois siksi, ettei häntä ole (vielä?) suomennettu. Ehkä se oli huono perustelu, en tiedä.
VastaaPoistaYksi, jota suosittelen mielelläni (ja joka ei sekään mahtunut omaan valikoimaani) on Anita Nairin Ladies Coupé.
Loput suosittelut saakin sitten lukea keittokirjan välistä ;)
Susa: ei ole suomeksi, niin kuin ei suurta osaa muitakaan intialaisperäisiä kirjailijoita. Muutenkin joutuu vähän nuuskimaan, että löytää näitä kirjalijoita - ja siksihän se on, myönnettäköön, aika hauskaa!
VastaaPoistaSeija, ole hyvä vaan. Ajattelinkin sitä keittokirjaa lukiessani. Tässähän on muuten myös ruokaohjeita. Lisäsin tuohon tekstiin kirjan nimen merkityksen, mutta unohdin mainita tämän asia. Tai ne ruokaohjeet on lukujen lopuissa, kun Devi kirjaa ylös tuntojaan itsemurhan yrityksen jälkeisestä elämästään.
Anita Nairin sainkin kiinni jostain. Katsotaan sitten keittokirjan välistä, onko siinä muitakin samoja - olen näitä kirjailijoita nyt etsiskellyt, kun keksin netin keinot löytää niitä =O