Amulya Malladi: The Mango Season

Amulya Malladin The Mango Season (2003, Piatkus) on toinen Malladin kirjoista, joita pk-seudun kirjasto tarjoaa lukijoille, toinen on Serving Crazy With Curry. Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Priya, USA:ssa opiskellut ja asunut 27-vuotias nainen, joka lähtee kotimaahansa Intiaan perheensä luo. Hän epäilee, että kotiväki haluaa hänet naimisiin jonkun kunnollisen intialaisen miehen kanssa ja pelkää vanhempiensa tapaamista, koska hänellä on uutisia: hän on löytänyt amerikkalaisen miehen, jonka kanssa on ollut jo kolme vuotta ja jonka kanssa on asunut kaksi vuotta - ja jonka kanssa aikoo naimisiin. 

Tärkein ohje hänen vanhemmiltaan oli, kun Priya lähti USA:han, että missään nimessä älä mene yhteen ulkomaalaisen kanssa, koska ulkomaalaisen kanssa ei ole yhteistä kulttuuria eikä mikään yhteistä: tällainen avioliitto on tuomittu epäonnistumaan. Koska kaikki muut paitsi intialaisten väliset avioliitot päättyvät avioeroon. Ja päättyisivät myös intialaisten avioliitot, mutta koska avioero on niin iso häpeä Intiassa, avioliitot kestävät.

Priya palaa kotimaahansa, kun on mangojen aika: yhdessä äidin, isoäidin ja muiden perheen naisten kanssa Priya pilkkoo ja säilöö mangoja, jotka ovat hänelle sama kuin kotimaa, sen maku ja sen mieli. Kirjassa on tarinan lisäksi myös erilaisia mangoruokaohjeita, jotka jakavat kirjaa ja sen tarinaa. 

Kun Priya saapuu Intiaan, Hyderabadiin, häntä kohtaa kulttuurishokki. Hän on tottunut amerikkalaiseen vapauteen, tietynlaiseen hygieniantasoon, hajuttomuuteen ja mauttomuuteen. Aluksi intialaisuuden tarkastelu on ulkokohtaista - kirjan loppua kohden kulttuurin tapoja ja vanhoillisuutta tarkastellaan jo syvemmin. Kun Priya on (viimein) kertonut omasta elämästään tietyille ihmisille, alkaa hänen ympärillään tapahtua. Kun Priya kieltäytyy vanhempien järjestämästä avioliitosta, myös hänen ystävänsä tekemät omat valinnat aletaan hyväksyä. Kirjassa näkyy murros, joka intialaisten elämässä on tapahtumassa ja tapahtunut (kirja on vuodelta 2003): uusi sukupolvi, joka on ylemmästä kastista, kouluttautunut ja osin opiskellut joko Amerikassa tai Englannissa, ei halua enää elää vanhoillisesti intialaisten perinteiden mukaan. Tuleva aviopuoliso valitaan omien halujen mukaan ja naisetkin haluavat elämältään jotain muuta kuin purkittaa mangoja ja oppia uskonnollisia (ruokaan liittyviä) rituaaleja. 

Kirjassa käsitellään molemminpuolisia ennakkoluuloja, kaikki valkoiset ovat petollisia intialaisten silmissä, sillä britti-hallinto on jäänyt monen mieliin hyväksikäyttönä ja epärehellisyytenä. Valkoinen iho on kaikkein parasta, mitä intialainen voi saada - tietysti oikeaan sukuun ja kastiin syntymisen lisäksi. Siksipä Priyaa hieman jännittää, miten kotiväki suhtautuu, kun hän kirjan viimeisillä sivuilla lähettää sulhasensa kuvan kotiin. 

Kirjassa, kuten monessa muussakin Euroopassa/Amerikassa asuvan kirjailijan teoksissa näkyy asetelma, että päähenkilö ei tiedä, kumpaa on: Amerikassa hän on liian intialainen ja Intiassa liian amerikkalainen mahtuakseen kumpaankaan kunnolla. Kirjat ovat usein identiteetin pohdiskelua, ja lopussa päähenkilö hyväksyy molemmat puolet itsessään. 

Vanhemmat edustavat aina vanhaa ja muuttumatonta maailmaa, ja heidän suhtautumistaan pelätään. Niin kuin irl myös kuvitteellisessa maailmassa vanhemmat suuttuvat - jotkut pidemmäksi aikaa, jotkut lyhyemmäksi - ja vanhemmatkin sopeutuvat jälkipolven muutoksiin ja muutoksenhaluun. 

Myöskin Priya joutuu huomaamaan, että maailma muuttuu, sillä hänellä on vaikeuksia suhtautua pikkuveljensä tyttöystävän napapaitaan ja siihen, että veli ja tämän tyttöystävä tapailevat avoimesti toisiaan. 

Hyderabad sijaitsee Intian itärannikolla ja siellä puhutaan telugua ja kaupunki on Telugu-filmien keskus, myöskin ihmisiä nimitetään teluguiksi, sillä kirjassa mainitaan monesti Telugu-filmien näyttelijät (eri kuin bollywood) ja sopivan sulhasen (ja morsiamen) halutaan olevan telugu, ylintä kastia. 

Kirjan tekstissä vilahtelee välillä sanoja, jotka tosin ovat tuttuja myös hindistä, enkä noita kieliä tiedä, miten lähellä ovat toisiaan. Ihan hirveästi ei tarvitse kieltä osata, kun sanojen merkityksen voi arvata asiayhteydestä.

And not one paisa more than fifteen rupees. Tell the auto rickshawwallah that and if he does any kitch-kitch, I will deal with him.

Teemana avioliitton solmiminen ja nimenomaan väärän henkilön kanssa naimisiin haluaminen on varmaan yksi suosituimmista siinä intialaisessa populaarikulttuurissa, jota olen itse kuluttanut. Aika usein esim. elokuvien aiheena on vääräkastisen tai muuten epäsopivan vaimon valinta ja sitä kautta välien rikkoontuminen perheeseen joko niin että mies karkaa naimisiin tytön kanssa tai karkaa ilman tyttöä. Elokuvat kestävät sitten  kolme tuntia, kun näitä välejä yritetään paikkailla, koska vaikka avioliitto voi olla menestys, niin perhe on vähintään yhtä tärkeä. Yksi tähän teemaan sukeltava elokuva on Kabhi khushi kabhie gham (video alla). Meikäläiselle tämä äidin ja isän perään itkemisen ymmärtäminen saattaa olla joskus pientä pinnistystä vaativa asia, sillä tosielämässäkin näitä draamoja on vähän väliä. 

... would I just walk out and fly away to the United States to be Nick's wife? What about the daughter, granddaughter, cousin, niece inside me? Would I happily sacrifice all those identities to be Nick's wife? I knew I would, but it would be a sacrifice, and a big one. And did relationships based upon sacfirices truly work?  

Kirjailija Amulya Malladi on syntynyt ja opiskellut Intiassa, Hyderabadissa, ja muuttanut sen jälkeen USA:han, jossa opiskeli journalismia. Nykyisin Malladi asuu niinkin lähellä kuin Kööpenhaminassa tanskalaisen miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Malladin kotisivuille pääsee täältä.

Malladin tyyli oli sen verran vetävä, että aloitin jo tämän toisenkin kirjan

lukemisen.. Mango season oli ehkä hieman kevyehkö tuulahdus, Crazy Curry alkaa ainakin vakavimmissa merkeissä...