Anu Juvonen: Lähiöoksennus

Jokainen maltsulainen poltti, mikä ei ollut ihme, kun mietti paikan mainetta. Mielessäni se oli jopa pahempi paikka kuin Kantsu. Maltsun elementtitalot ja pimeä junatunneli huokuivat kytevää väkivaltaa ja vakavia päihdeongelmia. Yhdistin Maltsun myös haisevaan Mätäojaan, jonka rannoilla perheet viettivät viikonloppujaan ihastelemassa sen pohjasta paistavia varastettuja ostoskärryjä.

Anu Juvosen Lähiöoksennus (2013, Minerva) kiinnosti minua kovasti sen jälkeen kun luin Hesarista Juvosen haastattelun. Itse olen kotoisin maalta, Helsingin lähiöistä olen päässyt testaamaan muutamaa Kannelmäkeä itäisempää paikkaa. Vaikka lähiöt sinällään ovat vaikuttaneet ihan mukavilta paikoilta: onhan siellä aina palvelut - ja toisaalta myös metsä - lähellä, on itseni vallinnut kuitenkin epäusko aina siinä vaiheessa, kun olen lähestynyt lähiön ostaria tai metro-/juna-asemaa. Viimeisen niitin lähiörakkauteni koki vuosi sitten, kun palasin viettämästä hiihtolomaa kotikaupunkini unenomaisesta rauhasta suoraan keskelle kaljanryöstöä lähisiwassani. Koska kuitenkin olen hieman epäröinyt muuttoani keskelle Pohjois-Espoon metsiä helsinkiläislähiöistä, kaipasin vieläkin vakuuttelua, että olen tehnyt oikean valinnan. 

Juvosen Lähiöoksennus antaakin juuri sellaisen kuvan lähiöstään, Kannelmäestä, että jos elämässään jotain haluaa tehdä, niin ensimmäiseksi on parasta ponkaista toiseen paikkaan. 

Kirja kertoo Katjasta, joka on nuori tyttö, jonka vanhemmat haaveilevat isommasta, oikeasta perhekokoisesta asunnosta. Sellainen löytyyy uudesta lähiöstä, Kannelmäestä. Katjan perheeseen kuuluu isoveli Pete, Koskelan sairaalassa työssä käyvä äiti ja vähän aikaa myös isä, joka häärää virvelikauppojensa kanssa, enemmän suunnitelmissa kuin toteutuksissa ja joka lopulta lähtee kotoaan jahtaamaan töölöläisunelmaansa. 

Kirja on tytön kasvukertomus, ja elämään kuuluu mukaan perheen lisäksi ystävät Mirri ja Jaana, pikkuisen ärsyttävä koulu, alkava kiinnostus poikiin ja teini-iän alkaminen. 

Kirjailija Juvosen kanssa olen samaa sukupolvea: meidän elämissämme tärkeitä olivat edellisten lisäksi tv-sarjat, kuten Scharzwald ja etenkin Udo siinä, presidenttimme oli Mauno Koivisto, saunan jälkeen joimme Jaffaa ja kesätyöpaikkamme, mansikkamaan, ansiot menivät niihin ensimmäisiin Levi's-farkkuihin, jotka oli pakko saada. Runovihkot täyttyivät aforismin-omaisista runoista "ETYK - En Tule Yöksi Kotiin", elokuvissa käytiin katsomassa Kuumaa tanssia ja cd:llä tai nauhoitetuissa c-kaseteissa Glenn Medeiros alkoi piakkoin vaihtua Gunnareihin. Lähiöoksennus on kovasti yksi niistä sukupolviromaaneista, jonka sivuilla teki mieli kiljahtaa innoissan, kun joku kovasti unohdettu asia tuli taas mieleeni. 

Maalaisenakin koin kirjaa lukiessani paljon tuttua ja samaistumispintaa. Aivan samalla tavalla myös maalaiskaupungissa me tytöt aloimme kiinnostua pojista, ja siitä miten kaikki aikuisten asiat (lähinnä alkoholiin liittyvät) voisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa - ja taustalla soi Gunnarit. Aika usein meiltä maalaiskaupungissa puuttuivat kuitenkin toteuttamispaikat: ravintolaan ei kannattanut yrittää alaikäisenä, kun anniskelupaikkoja oli yksi ja Alkon edestä puuttuivat alkkikset, jotka olisivat hakeneet alaikäisille viinaa.

Lähiöoksennus seuraa tyttöjen elämää, jonka täyttää suurimmaksi osaksi ongelmat, millä rahalla hankkia viinaa ja millä tavalla saada alaikäisenä viinaa. Juvosen kertoma on karua, mutta tyylikeino humoristinen. Kun tytöt etsivät alkoholipaukkua, he sekoittavat kossua ja konjakkia ja lisäävät pulloon kaljapulloista pohjat, ja koska pulloon mahtuu, he tyhjentävät mukaan myös liköörikarkit. Saadakseen rahaa he keksivät mitä huipuimpia ideoita, kuten myydä pikkareita - käytettyinä. 

Jos omaan elämääni vertaan, niin omastani puuttuivat tietysti kaikki hurjimmat kuviot. Toisaalta kiinnostus poikiin ja viikonloppuelämään, ja kaikkeen viinansaantiin liittyen ei taatusti ole mitenkään omaan sukupolveeni kiinnittynyt asia: jos seuraa lähiöiden ostareiden edustoja viikonlopun lähestyessä, voi nähdä, että seuraavatkin sukupolvet voivat kirjoittaa kovin samantyylisen lähiöromaaninsa. 

Omasta maalaiskaupinkimaisesta elämästäni puuttuivat myös kirjan rankimmat jutut. Sannan isä on alkoholisti, joka asuu lähimetsässä ja Sanna vie isälleen aina ruokaa. Myös Mirrin elämä sekä kotona että kodin ulkopuolella on miesten aiheuttamana yhtä helvettiä. Yläasteiässä tytöt alkavat tehdä tutustumisretkiä paitsi kaupungin kapakoihin myös muuten sen elämään, ja huomaavat, että maailmaa on Kantsun ulkopuolellakin. 

Haaveilimme siitä, mitä tekisimme ysin loputtua. Yhdestä asiasta olimme täysin varmoja. Halusimme pois Kantsusta. Sieltä ei ikinä löytäisi poikaystävää, koulu oli vitun urpoja täynnä. Halusimme löytää seuraa, jonka päätavoite ei olisi paneminen tai suihinotto tai edes rintojen kivulias puristelu. Halusimme poikaystävät, joita voisi pitää kädestä kiinni ja halata ja jotka yrittäisivät voittaa meille Lintsin tarkkuusammunnasta isot pehmonallet. 

En osaa sanoa, kirjan lukemisen, omien kokemusteni tai muilta kuulemieni juttujen perusteella, minkälaista elämä on kerrostalolähiössä ja eroaako se lopultakaan niin paljon nuoren elämästä maaseutukaupungissa. Muistelen ysillä ajatelleeni kutakuinkin samoja asioita kotikaupungistani kuin edellä Juvosen kirjan tytöt Kannelmäestä. Kannelmäestä löysin nopealla etsinnällä muutaman jutun, josta saa jotain lisäkuvaa paikasta: 

Metro-lehti viime vuonna kirjoitti, että Kannelmäessä on levotonta, rötöstelytilastoissa Kannelmäki on aika hyvillä sijoilla ja eräästä indiedaysin-blogista saa sellaisen käsityksen, että Kannelmäki ei ole ainakaan maineensa puolesta aivan ykkössijoilla kaupungissa. Itse ajan joka päivä lännestä itään ja onhan se kovin erilainen fiilis jossain Myllypuron asemalla, kun ohittaa kaljaremmin ja katselee leipäjonon pituutta kuin silloin, kun kävelee metsän läpi, lintujen laulua kuunnellen kotipihaan Espoon perukoilla. Sain vakuuteltua itselleni kirjan lukemisen aikana, että on ihan hyvä valinta asua maalaismaisemissa, parempi kuin asua betonilähiössä. Toisaalta kun omat lähtökohtani ovat jo valmiiksi asenteelliset, niin ei minua kovin paljon tarvinnut vakuutellakaan. 

Juvosen kirjasta pidin, samalla tavalla kuin olen pitänyt esim. Juha Itkosen kirjoista, joissa vilahtelee omien teinivuosieni musiikit, tv-sarjat ja muut tärkeät asiat. Pidin siitä, että lähiö- ja nuoruusvuodet oli kirjoitettu Juvosen kirjassa tyttöjen näkökulmasta. Kun pojat pullistelevat kasvavassa miehuudessaan, mitä tapahtuu tytöille? Miten tytöt kohtaavat elämänsä duudsonit ja mitä unelmia heillä on elämänsä suhteen. Tämä kaikki tulee esiin Juvosen kirjassa. Kieltämättä kirjaa lukiessa aloin miettiä, että mitä muita mahdollisia kerrontatapoja kirjan tarinalle olisi voinut olla? Mitä jos kirja olisi kertonutkin vaikka yhdestä kesästä, ja vanhat tapahtumat olisi kerrottu takaumina? Kirjan miinuspuoli minusta nimittäin oli se, että tapahtumia kerrottiin, mutta sellaista varsinaista tarinankulun nousua ja käännekohtaa en huomannut kirjasta ollenkaan. Muuten kyllä nautin kirjasta, mutta jotain pientä koukkua, jippoa, jännityksen nousua olisin halunnut tarinaan mukaan. Huomaan, että lukiessani tosin rakensin aivan oman tarinani Juvosen tarinan sivuun: oman elämäni teinivuodet ja toisaalta nykyhetken valintani - lähiöstä takaisin böndelle. 

Anu Juvonen: Lähiöoksennus

2013 Minerva Kustannus

225 sivua

HS:n arvio täällä. 

************************************************************************************

Juvosen kirjalla pääsen korkkaamaan myös Aletheian houstaaman haasteen:

Maakunta-haaste 

Tarkoituksena olisi lukea kirjallisuutta Suomen eri maakunnista. Valitsin maakunnat siksi, että läänejä on enää vain neljä tai viisi (?) joten haaste olisi ollut silloin liian helppo. Maakuntia Suomessa on ainakin Wikipedian mukaan 19, eli seuraavat:

• Ahvenanmaa
• Etelä-Karjala
• Etelä-Pohjanmaa
• Etelä-Savo
• Kainuu
• Kanta-Häme
• Keski-Pohjanmaa
• Keski-Suomi
• Kymenlaakso
• Lappi
• Pirkanmaa
• Pohjanmaa
• Pohjois-Karjala
• Pohjois-Pohjanmaa
• Pohjois-Savo
• Päijät-Häme
• Satakunta
• Uusimaa: Anu Juvonen: Lähiöoksennus (2013, Minerva)
• Varsinais-Suomi

Tarkoituksena olisi lukea kotimaisia kirjoja, jotka sijoittuvat jollekkin seuraavista maakunnista. Pisteen saat kustakin luetusta kirjasta, kun olet sijoittanut sen oikeaan maakuntaan. Voit itse päättää sijoitatko kirjan kirjailijan asumis-/synnyinkunnan tai -kaupungin vai kirjan tapahtumapaikan mukaan. Eniten pisteitä haalinut lukija palkitaan tasan vuoden päästä itsenäisyyspäivänä! Jos saat luettua yhden kirjan kustakin maakunnasta niin saat loppupisteiden laskussa 10 lisäpistettä!