Talviloman syvin olemus + helmikuun luetut

Ulkoilu ja iloinen mieli, positiivinen asenne. Kamerakulmaa säätämällä tämäkin pulkkamäki näyttää isommalta kuin oikeasti on. Vaikka kyllä tästä hyvät laskut sai, myös omalla pulkalla, joka on säilynyt noin kolmekymmentä vuotta ehjänä. Päivän kysymys: miksi nykyiset pulkat kuluvat puhki yhdessä talvessa? Samana päivänä hieman myöhemmin: tiedättehän lapset, mikä on potkuri?

 

 

Pakollinen aurinko, joka näyttäytyi ainakin yhtenä päivänä. Ei puhuta siitä, että tänä aamuna aurinko on ulkona jo kello 8.06. Kyllä me saatiin lomallakin nauttia auringosta. Ihan varmasti.

 

 

Lumi. Mitä olisi talviloma ilman lunta? Hmm... lämpöä jossain etelämpänä.  Ehkä. Mutta siis talviloma ehdottomasti lumen ja auringon kanssa. Kyllä en epäröi, mutta ensi vuonna ei olisi paha asia jokin lämpöinenkään paikka. Miettimisen paikka: kumpaa on kivempi rakentaa: lumilinnaa vai hiekkalinnaa? Vai onko sillä väliä? Tehdään siitä materiaalista, mitä saatavilla on. 

 

 

Lumi. Ai niin, sen varmaan mainitsinkin jo. 

Hiihto. Perinteinen murtomaatyylinen. 

Siinä toisessa kyllä olisi kovempi vauhti, eikä ylämäkiä. Mutta parempi pysyä pystyssä ensin tasaisella.   

Ja murtomaahiihtoon liittyvä spekulointi: pettikö pito vai luisto? 
Laskettelussa after ski olisi jotain muuta. Mutta lasten kanssa ehdottoman vaikea toteuttaa.
 

 

Paluu arkeen. Lumeilun jälkeen pieni iso toive siitä, että voi syventyä raiteilla johonkin kirjalliseen. Onhan se hyvä, että unelmia voi siirtää johonkin toiseen ajankohtaan, koska aina ei mene niin kuin on toivonut ja suunnitellut.

 

 Ja juuri ennen stadia pakollinen VR:n pysähdys. Kunhan raiteet vapautuvat, tekniikka pelaa, jää / lumi / lehdet (valitse sopiva) saadaan raiteilta pois (mieluusti ihan itse jos lähtisivät). Matkustajille aikaa ihailla aurinkoa. 

Ja loman jälkeen: aurinko tosiaan taitaa paistaa!

Lumilomalla luetut lumikirjat: 



Joel Haahtela: Lumipäiväkirja (2008, Otava)
Satu Grönroos: Lumen syli (2012, Atena) 
Maxence Fermine: Lumi (2005, Otava)

 

Lumi jyräsi Aasian helmikuussa, joka piti olla Aasia-teemakuukausi, Aasiaa risteilin vain 

Myanmarissa (Burmassa): Daniel Mason: Pianonvirittäjä (2003, Tammi) ja
Vietnamissa: Kim Thúy: Ru (2012, Libre Expression)

Sen sijaan luin jotain muuta: 


Sara Razai: Olen etsinyt sinua (2012, Teos & Schiltds & Söderströms)

Craig Thompson: Blankets 

(2003, Top Shelf Productions)
Anu Juvonen: Lähiöoksennus (2013, Minerva)
Linn Ullmann: Aarteemme kallis (2012, WSOY)
Chad Harbach: Pelin henki (2013, Otava)

Koin kolme uutta kotimaista kirjailijaa, kolme esikoiskirjailijaa, ja aloin suorittaa Maakunta-haastetta (nämä ja muut vuoden haasteet näkyvät blogin yläpalkissa). 

Tässä kuussa on siis luettuna 10 kirjaa, joista yksi on (paksu) sarjakuvakirja. Vielä kaksi kirjaa on kesken, katsotaan, mahtuvatko ne tämän kuukauden puolelle. Käyn sitten jälkikäteen lisäämässä, mutta ajattelin tehdä kuukauden luetut -postauksen nyt hieman etukäteen. 

 

Aasia-teemani jäi hieman huonoksi saavutuksiltaan: Masonin kirja jotenkin masensi minut ja aloitin vielä kahta surkeaa kirjaa, jotka jäivät toistaiseksi ainakin kesken lukemisen. Nyt pitää miettiä, jatkanko ensi kuussa kirjojen lukemista, innostus on vähän nollassa. Ja kun noita uutuuksiakin tipahtelee... No, katsotaan, mikä on haasteen henki parin päivän päästä alkavalla maaliskuulla.