Hannu Vuorio: Isän poika

Hannu Vuorion Isän poika (2012, Like) liikkuu samoissa teemoissa kuin aiemmin viikolla lukemani kirjat, paitsi että Vuorio kirjoittaa rikoskirjallisuutta. Helsingin Vallilassa/ Käpylässä liikkuu murhaaja, jonka uhriksi valikoituvat maahanmuuttajat.

Habib Ray on intialainen mies, joka asuu Oulunkylässä ja käy Kampissa ravintolassa töissä. Ray haaveilee oman ravintolan perustamisesta ja käy neuvotteluja välittäjän kanssa Kurviin sijoittuvasta paikasta. Kotona hän tekee intialaista ruokaa, mikä ärsyttää naapureita niin, että sekä Ray että hänen vaimonsa joutuvat naapureiden haukkumisen kohteeksi rappukäytävässä. Kodin ikkunasta heiteään kivi, mutta se ei vielä riitä. Ray kohtaa kotiovella asemiehen, jota Rayn intialaisuus ärsyttää aivan liikaa. 

Abdi on somalialainen poika, joka käy Vallilan ammattioppilaitosta. Iltaisin hän liikkuu nuorisotalolla ja yrittää iskeä Leilaa. Abdi joutuu muiden nuorten kanssa kahnauksiin aina joskus, mutta ei hän ole mikään rikollinen. Silti Abdin somalialaisuus ärsyttää erästä henkilöä, joka seuraa Abdia ja kaivaa aseensa esiin.

Poliisilaitoksella mietitään, uskaltaisiko tapauksista puhua maahanmuuttajiin kohdistuvana murha-aaltona. Sama asia pohdiskeluttaa myös eläkeläismiehiä, jotka kokoontuvat Karjala-talolla Käpylässä. Miksi molemmat surmatut miehet asuvat samoissa taloissa kuin Korhonen, Mäkinen, Virtanen ja Nieminen?

"Ette taida pitää maahanmuuttajista?"

"Minulla ei ole mitään heitä vastaan niin kauan kuin he tekevät töitä eivätkä elä toisten kustannuksella, mutta jos suoraan sanotaan, niin vapaamatkustajista en pidä. Suomessa riittää autettavia omasta takaa." 

  

Kirjassa seurataan myös erään Arkadi Simenovin, viron venäläisen, elämää. Ehtivätkö poliisit tai eläkeläismiehet selvittää murhaajan ennen kuin tappaja saavuttaa Simenovin?  Uhkausviesti kolmannesta murhasta saapuu poliisin sähköpostiin. Eikä murhaaja ole niin suvaitsevainen kuin eläkeläismiehet puheissaan: Habib Ray ja Arkadi Simenov elättävät oman perheensä omalla työllään, josta maksavat veronsa Suomen valtiolle. 

Kirjassa ei ole oikeastaan mitään uutta ja merkittävää maahanmuuttaja-aiheesta kotimaiseen kirjallisuuteen, paitsi että puheet ovat muuttuneet teoiksi. Kirjassa murhaajaksi osoittautuu vähän reppana henkilö, joka käy kapakoissa, eikä saa elämäänsä raiteille. Kirjassa maahanmuuttajien vastustajat ovat huolissaan siitä, voittaako curryn haju maksalaatikon ja hernekeiton tuoksun rappukäytävissä ja siitä, värittyykö suomalainen valkoisuus muilla väreillä.

Mitä tapahtuisi, kun maahanmuuttajia tulisi aina vain lisää? Muuttuisiko Helsinki kokonaisuudessaan samanlaiseksi kielten, rotujen, uskontojen ja pyrkimysten sekamelskaksi kuin Hämeentien alkupää? 

Maahanamuuttajat sen sijaan ovat perheellisiä, työssä käyviä, omasta yrityksestä haaveilevia henkilöitä, eli ei uutta tälläkään rintamalla. 

Vuorio on vuonna 1941 syntynyt helsinkiläinen kirjailija, joka on kirjoittanut reilut kymmenen dekkaria, jotka sijoittuvat Helsinkiin. Vuorio on toiminut myös toimittajana ja kriitikkona. 

Kirjassa minua jäivät mietityttämään jotkin nimiasiat. Vallilan ammattikoulu on vuonna -99 tullut osaksi Heltechiä (vuoden 2013 alusta Stadin ammattiopisto), kirjassa se kulkee nimellä Vallilan ammattioppilaitos (varmasti myös monen ihmisen puheessa kulkee samannimisenä, mutta mietin, että voisiko se olla kirjassa kuitenkin omannimisensä?). Habib Rayn nimessä taas on muslimietunimi ja hindusukunimi yhdistettynä, mikä oli hieman omituista, kun nimiä olisi molemmissa uskontokunnissa paljon tarjolla. Sellaisia, jotka ovat selvästi hindu- tai musliminimiä.

No, mutta tämä kirja ei oikeastaan ihastuttanut eikä vihastuttanut. Se toisti lähinnä niitä kommentteja, joita keskustelupalstoilla on ollut tarjolla parin vuoden ajan. Rasistisen näkökulman ristiriitaisuuden tämäkin kirja toi taas esiin: kun jahdataan maahanmuuttajia, niin eipä ole väliä sillä, onko mamu sellainen toisten rahoilla elävä; jahdatuksi joutuvat nekin, jotka käyvät töissä ja maksavat veroja yhteiseen hyvään.

 

Hannu Vuorio: Isän poika 

2012, Like

311 sivua

Kirjalla osallistun myös maakunta-haasteeseen, tämä kirja kuuluu selvästi maakuntaan Uusimaa ja kaupunkiin Helsinki.