Jonas Hassen Khemiri: Ajatussulttaani

 

Jonas Hassen Khemirin Ajatussulttaani (2004, Johnny Kniga) -teos on ollut minulla lainassa jostain viime vuoden puolelta asti (siis, välillä veinkin sen jo takaisin), ja otin kirjan esiin ja luettavaksi nyt, kun kirjailija oli otsikoissa sekä meillä että varsinkin kotimaassaan Ruotsissa. 

Jonas Hassen Khemiri on syntynyt Tukholmassa vuonna 1978, hänen äitinsä on ruotsalainen ja isä tunisialainen. Khemiri on opiskellut kirjallisuustiedettä Tukholmassa ja kansainvälistä taloutta Pariisissa, hän on kirjoittanut kirjoja ja näytelmiä. Ruotsissa hänestä on tullut maahanmuuttajien ääni, vaikka hän onkin syntynyt Ruotsissa. Tässä varmaan näkyykin maahanmuuttokeskustelun älyttömyys: keskustelun aiheena ei voi olla maahanmuutto, jos maassa syntynyt joutuu puolustamaan olemassaoloaan kotimaassaan. Khemiri tuli tänä vuonna otsikoihin, kun hän kirjoitti omista kokemuksistaan Ruotsissa ja ehdotti poliitikko Beatrice Askille, että he voisivat vaihtaa vartaloitaan 24 tunniksi, jolloin Ask voisi kokeilla, millaista on elää Ruotsissa vääränvärisenä ja Khemiri taas voisi kokeilla, miltä tuntuisi olla nainen. Kirjeessään Askille Khemiri kertoo omista kokemuksistaan omassa kotimaassaan. Kirje on suomennettuna Aamulehdessä. Olen seurannut Suomessa Hesarin ja Aamulehden julkaisemien uutisten perässä käytyä keskustelua, joissa osa kommentoijista kertoo, miten on aivan hyvää ja toivottavaa, että poliisi tekee työnsä ja etsii paperittomia, ja pysäyttelee maahanmuuttajia, tai maahanmuuttajilta näyttäviä henkilöitä, eli käytännössä on oikein, että joitakin henkilöitä voi aina ensin epäillä rikollisiksi ja vasta kun nämä pystyvät ensin todistamaan, että eivät ole rikollisia, voi epäilyksistä vapauttaa. Jokainen tietysti voi miettiä omalta kohdaltaan, onko helpompaa elää niin, että muut ajattelevat sinusta ensi pahaa kuin niin, että ne ihmiset, jotka kohtaat päivän aikana, ajattelevat sinusta ensin hyvää.  

Khemirin teos Ajatussulttaani on kymmenen vuotta sitten julkaistu teos, joka pyörii saman aiheen ympärillä. Teoksen päähenkilö on Halim, joka käy ysiluokkaa ja joka on ruotsalaisen yhteiskunnan ulkopuolinen, hän on syntynyt muualla ja tullut vanhempiensa mukana Ruotsiin. Ulkopuolienn Halim haluaakin olla, eikä missään tapauksessa tulla sveduksi. Toisaalta hän ei halua olla stereotyyppinen mutiainenkaan. 

Mutiksia koulussa on nimittäin kahta eri laatua: 

Ykkönen on tavallinen mutis: hölmö, ahne varastelija ja vandaali. - - Kakkossortin mutis on kunnon poika joka pänttää kokeisiin ja käyttää hienoja sanoja eikä koskaan matkusta pummilla metrossa eikä piirtele tägejä. 

Halim on kuitenkin jotain muuta: 

Tänään olen kuitenkin filosofoinut että on vielä kolmannenkilainen mutistyyppi joka on täysin vapaa ja jota svedut vihaavat eniten: vallankumousmutis, ajatussulttaani. Sellainen joka näkee kaikkien valheiden läpi ja jota ei ikinä pysty huijaamaan. 

Halim on ajattelija, joka ammentaa arkipäivän tietoutensa vanhalta Dalandalta, joka kertoo Halimille, miten muinaiset egyptiläiset kirjoittivat jo papyrukselle, kun eurooppalaiset elivät barbaareina. Dalandalta Halim saa myös idean Integraatriosuunnitelmasta, jolla ruotsalaiset sotivat maahanmuuttajia vastaan. Uutisista Halim bongaa näitä jokapäiväisiä todisteita, esim. kun poliisit aikovat tarttua pimeitä takseja vastaan, Halimista se on selvä hyökkäys mutiaisia kohtaan. Ajatuksensa tämä ajatussulttaani kirjoittaa muistikirjaansa sekä vessojen seiniin tägeinä, hänen tunnusmerkkinsä on kuu ja tähdet.

Halimin isällä on Tukholmassa pieni kauppa, äiti on kuollut, perhetuttu Nourdine haaveilee suuresta teatteriroolista, jota ei kuitenkaan huonon ruotsinsa takia koskaan saa. Yhdessä he tekevät ruokaa ja pelaavat shakkia. Isä on ollut kiireinen, koska hänelle Halimin ajatukset tulevat yllätyksenä. Isän malli tehdä asiat ruotsalaisten tavalla taas näyttäytyy Halimille petturuutena, taistelusta luopumisena. 

Isä päättää ottaa Koraanin esiin ja tutustuttaa Halimin oikeaan arabialaiseen kulttuuriin. Halim on imenyt vanhalta Dalandalta kaikenlaista soopaa, kuten vääristeltyjä sananlaskuja, isän on aika opettaa Halimille jotain muuta, kuten oikeita sananlaskuja, esim. "Viisas haluaa tietää, hullu puhua", joka on sitaatti Koraanista.

Koraani opettaa meille, että suuressa jihadissa on kyse taistelusta jota me käymme sisällämme olevaa pahaa vastaan. Meidän sisäisestä taistelustamme. Pienessä jihadissa on kyse taistelusta epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Mutta kumpikaan niistä ei tarkoita terrori-iskuja jotka kohdistuvat naisiin ja lapsiin!

Koulussa Halimin opettaja Alex taas tekee työtä Halimin opiksi ja hyväksi. Kun Halim huutaa Integraatiosuunnitelmasta, Alex kysyy, miksi Halim ei avaa suutaan ruokalatoimikunnassa, jossa on osallisena. 

Kun Halim on hetken miettinyt asioita, hän kokeilee ja huomaa, että koulussa onkin pian tiedossa kulttuuriviikko ruokalassa. Halim ei tietenkään myönnä, että on ollut jotenkin väärässä, mutta läheiset ihmiset ovat ikään kuin huomaamatta saaneet Halimin toimimaan niin kuin kunnon kansalainen Ruotsissa toimisi ja vaikuttaisi. Myös Halimin isä lähestyy poikaansa, sillä hän vihdoinkin antaa omille juurilleen mahdollisuuden ja asentaa lautasantennin, jotta voi loistaa egyptiläisen Haluatko miljonääriksi -ohjelman äärellä. 

Olen lukenut aika monia erilaisia maahanmuuttajatarinoita eri puolilta maailmaa, ja täytyy sanoa, että Jonas Hassen Khemiri on loistava kirjailija. Nimittäin kirjan lopussa minulle lukijana tuli ensin aivan hölmistynyt olo. Ensimmäiseksi ihmettelin Khemirin uskallusta kirjoittaa teoksen päähenkilöksi Halim, joka on uhoileva teinipoika, jonka svedu-vihan voi vain odottaa roihahtavan kunnon liekkeihin. Seuraavaksi ihmettelin, miten minua höynäytettiin: vaikka Halim onkin kovin tosissaan käsityksissään ja varsinkin omassa erinomaisuudessaan, häntä hienovaraisesti ohjataan toimimaan niin kuin yhteiskunnassa kuuluu. Varsin helposti Halim saakin äänensä kuuluviin ruokalatoimikunnassa suunsa avatessaan. Kirjaa lukiessa tuli mieleeni Ayad Akhtarin kirja Appelsiininkuorten katu, jossa aivan samalla tavalla teinipoika yritti löytää omaa tietään kahden erilaisen kulttuurin välissä. Akhtarin teoksessa Hayat saa enemmän pahaa aikaan kuin Khemirin Halim.

Khemirin kirjassa minua kolmanneksi ihastutti Halimin isä, joka Halimista vaikutti mieheltä, joka on unohtanut oman taustansa. Mutta Halimin isä yllättää: hän kaivaa esiin Koraanin ja lautasantennin, hän ymmärtää, että Halim ei voi elää ilman omaa taustaansa. Isän täytyy opettaa, mikä on oikeanlaista omasta kulttuurista, ja lopultakin se on kovin samanlaista kuin svedujen kulttuuri: pyrkimys on hyvään, ei pahaan. Viimeksi kirjaa lukiessani tunsin todellista sympatiaa isää kohtaan: pikkukaupan raataja, joka ei osaa kunnolla ruotsia, tiesi kaikki vastaukset miljonääri-ohjelman kysymyksiin ja oli ylpeä itsestään: hän osaa ja tietää jotain, vaikka ei osaakaan kaikkia ruotsin hienoja sanoja. Miten tärkeää onkaan päästä loistamaaan jossain asiassa.

Jonas Hassen Khemiri: Ajatussulttaani

2004, Johnny Kniga

alkuperäinen teos: Ett öga rött 2003

suomentanut Outi Menna 

253 sivua 

Jonas Hassen Khemirin kotisivut.

 

Ajatussulttaani on tämän viikon teemakirjallisuutta, sillä tällä viikolla on

Rasisminvastainen viikko 18.3.-24.3.2013, 

josta löydät tietoa, taustaa ja tapahtumia esim. täältä tai täältä.

Toiminnasta omalla paikkakunnallasi, tietoa täältä.

SPR on mukana toiminnassa, ja järjestää flasmob-tapahtuman 21.3. metrossa.