Kiinnostuin Terttu Autereen kirjoista jo pari vuotta sitten, kun luin hänen kirjansa Kinkkauskivet. Autere on kirjoittanut Kinkkauskivet-teoksen lisäksi kirjasarjan, jossa aiemmin on ilmestynyt Kirjepostia ja Sininen hatturasia -teokset. Huomasin, että tänä keväänä Autereelta on tulossa uusi kirja sarjaan: Huhtikuun morsian.
Teoksessa eletään 1930-lukua suomalaisessa pikkukaupungissa ja käväistään välillä Helsingissäkin. Kirjan henkilöhahmot ovat ilmeisesti tutut kahdesta aiemmasta teoksesta (joita en ole itse lukenut), mutta tämä teos on itsenäinen kirja sarjassa, ja mielestäni sen voi hyvin lukea ilman aiempia kirjoja.
Teoksen päähenkilönä on Ester Holm, joka on jäänyt leskeksi ja perustanut kylän ensimmäisen kemikalion. Oli suloista lukea, miten kyläläiset käyvät ostamassa elämänsä ensimmäisen puuterin, hieman häpeillen sitä, ettei heillä ole käsitystä, miten puuterihuiskua pitäisi käyttää. Ostavat kuitenkin sellaisen mukaan, koska Ester sitä suosittelee. Nykyisen nettikauppa-aikana oli myös suorastaan ihanaa lukea, miten kemikalioon tilattiin tuotteita kauppamieheltä, joka tuli paikan päälle ottamaan vastaan tilausta, kahvittelemaan kaikessa rauhassa.
Kirjassa käväistään välillä Helsingissä, jonne Esterin tytär Maikki lähti opiskelemaan ja jäi sille tielleen.
Hän rakastaa pääkaupungin kiihkeää elämää, liikenteen ääniä, raitiovaunujen kolinaa, autojen äänitorvien törähdyksiä, jarrujen kirskuntaa, kengänkantojen kopsahduksia asvalttiin, pyöränkellon kilkutusta, rakennustyömaiden ääniä, lokkien kirkunaa, ihmisten puhetta, naurua, huutoja. Tuoksuja, hajuja, meren ja tuulen, savun ja kivihiilen, pakokaasujen ja pölyn, kahvin ja savukkeiden, ruoan ja leivonnaisten.
Tykkäsin kaupungin kuvauksesta, ja oikeastaan pidin kaupunkielämän kuvauksesta enemmän kuin pikkukaupungin elämästä. Siksi minua harmitti, että kaupunki oli kakkososassa tässä teoksessa. 30-luku tuntui tapahtumarikkaammalta Helsingissä kuin muualla.
Kirjassa kurkitaan myös kampaaja Sylvi Aran elämään. Hänellä on kiireinen päivä, kun myyntimies Sakari Luotola on tulossa vierailulle, ja kyläläiset valmistuvat häihin, joihin tietysti tarvitaan juhlakampaukset. Ja tietenkin kirjassa on Raakel, joka on menossa naimisiin.
Kirjassa on joukko henkilöhahmoja, joihin olisi tehnyt mieli tutustua enemmänkin. Teos oli kuin pyyhkäisy maailmaan, joka on tullut tutuksi jo aiemmissa kirjoissa, ja joka jatkuu seuraavassa. Tähän teokseen olisin kaivannut jotain selkeää juonta, joka olisi tehnyt henkilöistä jollain tavalla merkittävämpiä, asettanut henkilöt paikoilleen tarinaan ja miljööseen.
En täysin ihastunut kirjan tarinaan, mutta pidin kuitenkin ajan kuvauksesta. Kaikki tuntui olevan jotenkin muutoksessa.
Naisen paikka on kotona. Ei opinnoista naiselle tietenkään mitään haittaa ole - -
Voi tätä nykyaikaa, minä en enää perässä pysy, Elsa Boman huokaa. Naiset harppovat pitkissä housuissa ja juoksevat ansiotyössä kodin ulkopuolella. Nuoret seurustelevat ilman esiliinaa. Lehdissä on kuvia puolialastomista naisista alusasuja esittelemässä. Ei olisi tullut kuulonkaan ennen, ei ainakaan meidän piireissämme. Mihin maailma on menossa!
Terttu Autere: Huhtikuun morsian
2013, Karisto
221 sivua
Teoksessa eletään 1930-lukua suomalaisessa pikkukaupungissa ja käväistään välillä Helsingissäkin. Kirjan henkilöhahmot ovat ilmeisesti tutut kahdesta aiemmasta teoksesta (joita en ole itse lukenut), mutta tämä teos on itsenäinen kirja sarjassa, ja mielestäni sen voi hyvin lukea ilman aiempia kirjoja.
Teoksen päähenkilönä on Ester Holm, joka on jäänyt leskeksi ja perustanut kylän ensimmäisen kemikalion. Oli suloista lukea, miten kyläläiset käyvät ostamassa elämänsä ensimmäisen puuterin, hieman häpeillen sitä, ettei heillä ole käsitystä, miten puuterihuiskua pitäisi käyttää. Ostavat kuitenkin sellaisen mukaan, koska Ester sitä suosittelee. Nykyisen nettikauppa-aikana oli myös suorastaan ihanaa lukea, miten kemikalioon tilattiin tuotteita kauppamieheltä, joka tuli paikan päälle ottamaan vastaan tilausta, kahvittelemaan kaikessa rauhassa.
Kirjassa käväistään välillä Helsingissä, jonne Esterin tytär Maikki lähti opiskelemaan ja jäi sille tielleen.
Hän rakastaa pääkaupungin kiihkeää elämää, liikenteen ääniä, raitiovaunujen kolinaa, autojen äänitorvien törähdyksiä, jarrujen kirskuntaa, kengänkantojen kopsahduksia asvalttiin, pyöränkellon kilkutusta, rakennustyömaiden ääniä, lokkien kirkunaa, ihmisten puhetta, naurua, huutoja. Tuoksuja, hajuja, meren ja tuulen, savun ja kivihiilen, pakokaasujen ja pölyn, kahvin ja savukkeiden, ruoan ja leivonnaisten.
Tykkäsin kaupungin kuvauksesta, ja oikeastaan pidin kaupunkielämän kuvauksesta enemmän kuin pikkukaupungin elämästä. Siksi minua harmitti, että kaupunki oli kakkososassa tässä teoksessa. 30-luku tuntui tapahtumarikkaammalta Helsingissä kuin muualla.
Kirjassa kurkitaan myös kampaaja Sylvi Aran elämään. Hänellä on kiireinen päivä, kun myyntimies Sakari Luotola on tulossa vierailulle, ja kyläläiset valmistuvat häihin, joihin tietysti tarvitaan juhlakampaukset. Ja tietenkin kirjassa on Raakel, joka on menossa naimisiin.
Kirjassa on joukko henkilöhahmoja, joihin olisi tehnyt mieli tutustua enemmänkin. Teos oli kuin pyyhkäisy maailmaan, joka on tullut tutuksi jo aiemmissa kirjoissa, ja joka jatkuu seuraavassa. Tähän teokseen olisin kaivannut jotain selkeää juonta, joka olisi tehnyt henkilöistä jollain tavalla merkittävämpiä, asettanut henkilöt paikoilleen tarinaan ja miljööseen.
En täysin ihastunut kirjan tarinaan, mutta pidin kuitenkin ajan kuvauksesta. Kaikki tuntui olevan jotenkin muutoksessa.
Naisen paikka on kotona. Ei opinnoista naiselle tietenkään mitään haittaa ole - -
Voi tätä nykyaikaa, minä en enää perässä pysy, Elsa Boman huokaa. Naiset harppovat pitkissä housuissa ja juoksevat ansiotyössä kodin ulkopuolella. Nuoret seurustelevat ilman esiliinaa. Lehdissä on kuvia puolialastomista naisista alusasuja esittelemässä. Ei olisi tullut kuulonkaan ennen, ei ainakaan meidän piireissämme. Mihin maailma on menossa!
Terttu Autere: Huhtikuun morsian
2013, Karisto
221 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti