Jarkko Sipilä: Todennäköisin syin

 

Jarkko Sipilän Todennäköisin syin (2006, Gummerus, ensimmäisen kerran ilmestyi 2004) lähti mukaani niin ikään kirjastosta, kun etsin kirjallisuutemme maahanmuuttajatarinoita.

Sipilän teoksessa henkilöhahmoina ovat arabit, tarkemmin irakilaislähtöiset miehet ja osin naisetkin. Nuori, 17-vuotias Ibrahim löydetään kuolleena, hänet on hakattu hengiltä rautaputkella. Kyseessä ei ole rasistinen rikos, sillä paikalta on nähty lähtevän arabin näköisen miehen. 

Rikosta tutkii rikoskomisario Kari Takamäki ja hänen joukkonsa, joihin kuuluvat mm. naispoliisi Joutsamo, kovaotteinen ja lain rajoja venyttävä Suhonen ja muutama muukin poliisi, jotka ovat Sipilän teoksissa ratkaisseet rikoksia 2000-luvun alusta alkaen. Kaiken kaikkiaan Sipilä on kirjoittanut 10 rikosromaania ja ollut ennen dekkaristin uraansa HS:n rikostoimittaja. 

Todennäköisin syin -teoksessa pääsi hienosti mukaan poliisien ryhmään, sillä en ole koskaan aiemmin lukenut Sipilän teoksia ja silti, juuri nuo edellä mainitut poliisit tulivat eläviksi kirjan sivuilta. Teos oli muutenkin mukaansatempaava. Tarina oli jännä, yllättävä ja ratkaisut syntyivät kohelluksen ja taidon yhteissummana. Huumoriakin tässä kirjassa oli, esimeriksi kirjan alussa, jossa Joutsamo joutui kyttäyskeikalta suoraan yllättämään autoradioita vohkivan jengin, kun porukka ryösti pakun, jossa hän oli piilossa. 

Kirjan keskiössä on kuitenkin 17-vuotiaan pojan murha. Poliisit liikkuvat arabi-piireissä ja kokeilevat, mitä tietoa keneltäkin irtoaisi. Lukijallekin tietoja irtoilee, kuten sunnien ja shiiojen eroista ja erojen vaikutuksesta Irakin sotaan. Poliisit ovat viisaita Sipilän kirjassa: osan arabien tavoista he antavat mennä (esimerkiksi naishenkilön kuulusteluun sallitaan mieshenkilön tulla mukaan), poliisit ovat rasisteja -keskusteluihin he eivät lähde mukaan ja varsinkin Suhonen käyttää hyväkseen joitakin "tapoja", lähinnä henkilöihin, ei kulttuureihin, liittyviä rikollisia taipumuksia. Mietinkin kirjaa lukiessani, että pitääkö rikosromaaneissa olla yksi poliisihahmo, joka kulkee hieman omia polkujaan, että tapahtumat alkavat kiinnostaa? Itse ainakin ihastuin Suhoseen täysin, hänen asenteeseensa, että aina ei tarvitse tehdä sääntöjen ja lain mukaan, mutta oikeudenmukaisuus (tavallaan) on mukana hänen valinnoissaan aina. No, mutta siitä rasismista puheen ollen, Takamäki laukoo toimittajalle rasismista näin:

Rasismi ei ole välttämättä sanojassa, vaan vastaanottajassa. Jos sanon arabimies, niin herättääkö se mielikuvan verenhimoisesta terroristista, hiekkadyynillä seisovasta paimentolaisesta, tietokoneinsinööristä vai menestyvästä vaatesuunnittelijasta. Sitä en voi tietää. 

Selvittääkseen rikoksen poliisin täytyy selvittää ensin Ibrahimin äidin avulla, mitä tapahtui Irakissa 15 vuotta sitten. Teoksessa näytetäänkin se puoli maahanmuuttajien elämistä, mikä on tavallaan jäänyt kotimaahan, mutta seuraa elämässä jollain tavoin mukana. Kirjassa näytetään myös maahanmuuttajien inhimillinen puoli: mitä monet vuodet pakolaisleirillä tekevät ihmiselle: miten henkilön voi musertaa oleminen jossain, jota voi sanoa vain yhdellä sanalla: helvetti. Ja miten ihmisen täytyy olla jollain tavalla itsekäs, että pääsee paikasta pois. 

Mutta mitä sitten, kun ihmisten elämiin vaikuttavat myös kansainvälinen politiikka, terrorismi ja sen torjunta? Sipilän teos oli minulle positiivinen yllätys, sillä tämä oli todellakin vauhdikas tarina, joka yllätti tapahtumillaan ja juonellaan. Lisäksi henkilöhahmot olivat momiulotteisia, sekä poliisit että rikolliset. Myöskin maahanmuuttajat saivat olla sekä hyviksiä että pahiksia.

Sipilää on sanottu yhteiskunnalliseksi kirjailijaksi, ja tässä tuli ainakin rivien välistä esiin se, että sekä tarinan alun autoradiovarkaat että nuoret arabimiehet ovat vaarassa joutua rikolliselle tielle aivan samoista  syistä: siitä, että eivät pääse syystä tai toisesta mukaan yhteiskuntaan ja haluvat kuitenkin arvostusta tai rahaa itselleen. 

Jarkko Sipilä: Todennäköisin syin 

2006, Gummerus, 4. painos

1. painos 2004

252 sivua