Yiyun Li: Kulkurit

Luin maaliskuun alussa Yiyun Lin novellikokoelman Kultapoika, smaragdityttö, jonka Li on kirjoittanut vuonna 2010 ja joka on suomennettu vuonna 2012. Yiyun Li on syntynyt Beijingissä vuonna 1972 ja muuttanut Yhdysvaltoihin vuonna 1996. Hän kirjoittaa englanniksi, mutta Kiinasta ja kiinalaisista. Joka tapauksessa, tykästyin Lin novelleihin niin paljon, että halusin tietenkin lukea myös Kulkurit -teoksen, jonka Li on kirjoittanut vuonna 2009, mutta joka on suomenettu tänä vuonna (2013).

Kulkurit alkaa jotenkin novellimaisesti. Alussa kuvaillaan henkilöitä, jotka eivät tunnu mitenkään liittyvän toisiinsa. On kuin lukisi novelleja, jotka uudet henkilöhahmot aloittavat. Kirjassa eletään lukuajankohtaani sopivasti kevänpäiväntasausta, tosin vuonna 1979. Gu Shan on tuomittu 28-vuotiaana vastavallankumouksena kuolemaan. Kurajoen kaupunkilaiset alkavat kerääntyä katsomaan teloitusta. 

Nini on suurilapsisen perheen tytär vanhimmasta päästä. 12-vuotiaana hän pitää huolen perheen pienimmistä lapsista, kun vanhemmat yrittävät saada aikaan poikaa. Ninin kasvot ja kädet ovat epämuodostuneet, ja syypääksi näihin vammoihin kyläläiset juoruavat olleen se, että tuomittu Shan oli potkinut vallankumouksen nimissä odottavaa äitiä vatsaan. 

Opettaja Gu, Shanin isä taas yhdistää montakin kaupunkilaista, sillä hän on opettanut isoa osaa kirjan henkilöistä, tai ollut heidän ihailun kohteena. 

Kai, teloituksen juontaja, on Shanin opiskelutoveri, joka miettii, että voisi olla Shanin tilalla. 

Shanin teloituksen jälkeen kaupunkilaiset saavat lentolehtisiä, joissa kehotetaan kaikkia ottamaan kantaa teloituksen järjettömyyteen. Jokainen miettii kantaansa: uskaltaisiko lähteä mielenosoitukseen, kun puolue todennäköisesti kuitenkin rankaisisi osallistujia. 

Virastot muuttuivat miinakentiksi, missä oli varottava askeliaan, arvioitava herkemättä uudestaan ystäviä, vihollisia ja kameleontteja, jotka osasivat muuttua ystävistä vihollisiksi ja taas takaisin. Nyt kuin heillä oli sekä oma että perheensä kohtalo käsissään, he kävelivät päivällä unissaan ja makasivat yöllä vapisten. 

Kirjan lopussa tosiaankin kaikki ne, jotka ovat osallistuneet, tai joiden naapurit ja ystävät väittävät toistenosallistuneen mielenilmaisuun, kohtaavat punakaartilaiset. 

Siinä siis kirjan juoni. Kirjassa on kuitenkin juonta tärkeämpää ja hienompaa henkilöhahmojen kuvaaminen. Henkilöt eivät ole ihanteellisia, edellisten lisäksi kirjassa on vielä Tong, koulupoika, jonka vanhemmat ovat juoppoja ja jonka ainoa lohtu on koira nimeltä Korva. Lisäksi kirjassa on Bashi, joka liehittelee Niniä, jonka kanssa haluaa naimisiin. Bashi on tosissaan, eikä malttaisi millään odottaa, että Ninistä kasvaisi aikuinen. 

"Minä olen tosissani. Ellen ole, niin nakertakoot kaikki maailman hiiret minut hengiltä, pistäköön skorpioni kieleeni niin etten ikinä pysty puhumaan, juuttukoon kalanruoto kurkkuuni niin etten ikinä saa alas riisinjyvääkään", Bashi sanoi. "Minä vannon, että sydämeni kuuluu kokonaan sinulle."

Mielenkiintoinen rakkaudentunnustus mieheltä, jonka kanssa romanttinen hetki on siilin paistaminen...

Kirjassa oli paljon omituisia ja outoja, rikkinäisiä ja rikottuja henkilöhahmoja. Kun ei ole paljon saanut syntyessään ja kun monesta suunnasta valvotaan jokaista tekemistä ja tekemättä jättämistä, ei aivan normaalina ehkä voikaan pärjätä maailmassa. On tässä kirjassa idealistejakin, kuten esimerkiksi Kai, joka alkaa miettiä, kenelle tai mille on uskollinen elämässään. Myös lasten ja vanhempien suhde joutuu koetukselle, kun äiti pitäisi haudata, lapsen olla aina vanhempiaan kunniottava. Kirjassa näennäisen pienet teot johtavat suuriin seurauksiin. 

Kirjassa on monta pientä tarinaa, jotka voisivat olla novelleja, mutta jotka kirjassa luikertelevat toisten tarinoiden seassa ja yhdistyvät suurissa tapahtumissa, kuten Shanin teloituksessa, mielenilmauksessa ja pidätyksissä. Kaikesta karvaudestaan huolimatta täytyy sanoa, että pidin kirjasta ja varsinkin Lin tavasta kirjoittaa tarinat esiin. 

Yiyun Li: Kulkurit

2013, Tammi, Keltainen kirjasto

alkuteos The Vagrants 2009

Suomentanut Seppo Loponen

431 sivua

 

Kirjasta lisää: 

Aamulehti, 

Kirjainten virrassa,  ja

Pienen piirin lukukokemuksia.

Tällä kirjalla saan taas yhden kirjan lisää Aasia-teemaani, joka laahaa mukanani ilmeisesti hieman ajateltua pidempään ja hitaampana...