MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kohtaamispaikassa Joel Haahtela

Eilen kiirehdin Akateemiseen kirjakauppaan kuulemaan, mitä hienoa Joel Haahtela kertoilee kirjoistaan, kirjoittamisestaan ja maailmanmenosta noin yleensä. Kirjailijathan ovat valo pimeässä: tuovat elämäämme sen puuttuvan sykkeen, jonka varassa voi nähdä paremmin.

Ennen Haahtelaa ehdin kuuntelemaan Liisa Keltikangas-Järvisen viisauksia lastenkasvatuksesta ja peittämään lapseni korvat kaikelta mahdolliselta, joka voisi haavoittaa pienen tunteita. Niin kuin se, että Suomessa on erilaisia päiväkoteja: hyviä ja huonoja. Omanihan ovat olleet vain siinä ensimmäisessä. Ja vasta sen jälkeen, kun kyky empaattisuuteen ja muut asiat, joita maailmassa tarvitsee, ovat päässeet kehittymään normaalilla tavalla. Koska lapselle pitää tuottaa pettymyksiä, niin seuraavaksi pahoitin lapseni mielen sillä, että pitää olla hiljaa ja antaa äidin kuunnella.


Haahtela kertoili uutuudestaan, Traumbachista, ehkä hieman hillitymmin kehuen kirjaansa kuin itse tein täällä. Haahtela on tehnyt kertakaikkisen kirjallisen vaikutuksen, sillä mennään.

Haahtela kertoi, kuinka Traumbach lähti liikkeelle lehtileikkeestä Itä-Saksan kerrostaloista, joiden kohtaloa Haahtela alkoi miettiä: minkälainen ihminen siellä asuisi. Haahtela pyrkii tipauttamaan kirjoissaan lukijansa tari-naan ja kieleen, ja ainakin Traumbachin kohdalla Haahtela onnistui aikeissaan: aloitettuani matkan Jochenin kanssa en halunnut tarinasta enkä kielestä pois. 

Haahtelan teokset eivät ole kovin pitkiä, koska kirjailija kertoi olevansa kärsimätön kirjoittaja. Onneksi kirjoja on tipahdellut sen verran useasti, että itselläni on vielä muutama vanhojakin lukematta, seuraavana varmaankin lukuvuoroon tulee Katoamispiste. Toivoa kuulemma sopii, että seuraavakin Haahtelan teos pulpahtaisi ulos.


Lopuksi ja välillä Haahtela jutteli niitä näitä ja harmitteli, että välillä nykymaailmassa ei pääse mihinkään muita piiloon ja karkuun. FB seuraa, minne menetkin. Somea sattumoisin pohdittin myös tämän viikon Annassa (itse tosiaan olen paitsi somen myös naistenlehtien orja). Haahtela muisteli, miten hauskaa oli aikana, jolloin keskellä kaupunkia voi kadota puhelinkoppiin kokemaan elämän hyviä ja huonoja hetkiä. Muilta piilossa. Miten musta tuntuu aina välillä, että aika moni kuvittelee olevansa samanlaisessa piilopaikassa, kun aloittaa puhelun vaikka ruuhkaisessa junanvaunussa. Ehkä se entinen maailma elää meissä syvemmin kuin huomaammekaan.

Itse elän keväisellä onnentiellä, ja vaikka nyt vähän koetellaankin, niin täytyy sanoa, että aina on mukavaa ja ilo pysähtyä kuuntelemaan herra (tai rouva) kirjailijan puheita kirjojensa synnystä ja taustoista.

Ketähän seuraavaksi pääsemme kuuntelemaan?

12 kommenttia:

  1. Voi, kun olisi päässyt kuuntelemaan Haahtelaa. Onneksi pääsin helmikuussa, niin tiedän miten kiehtovasti ja hyvin Haahtela osaa kirjoistaan kertoa. Mutta olen silti vähän kade. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä kirjailijan kuuleminen kiva piristys viikon keskellä =).
      Toivon, että Aravind astuu vielä joskus estradille, muuten mulla ei ole enää erikoistoiveita kirjailjoiden kuulemisen suhteen.

      Poista
  2. Kiitos tunnelmapaloista - Haahtelaa oli varmasti ilo kuunnella :). Ja Keltikangas-Järvistä arvostan, hän on mielestäni aidosti lapsen (eikä vanhempien työnantajien...) puolella puhuessaan päivähoidon ongelmista ja mahdollisuuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä =)

      Molemmat olivat hienoja puhujia ja keräsivät hieman erilaisen yleisön. Ekaa kuuntelen pienellä pelolla, koska on tuo huono äiti -syndrooma päällä 24/7.

      Poista
  3. Voi, mulla tuli ikävä puhelinkoppeja ;)!!

    Luen nyt Haahtelan Tule risteykseen seitsemältä ja olen aika "Haahteloissani" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haahteloissa on kiva olla. Mä olen ehkä vähän swäärdeissäni ja tämä on rankkaa =)

      Puhelinkoppeja toivoisi aika ajoin joillekin mukaan myös niihin juniin ja busseihin...

      Poista
    2. Swäärdeissä!!! Kerro pian! :)

      Poista
    3. Jep, paremmilla voimilla sitten =)

      Poista
  4. Kiitos raportista! Omasta Haahtela-kohtaamisestani on jo yli kaksi vuotta, mutta se ei unohdu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä =)

      Tässähän alkaa kohta keräillä kirjailija-puheita.
      Tuli tuota tekstiä kirjoittaessa mieleen eräs, joka keräili kuvia puhellinkopeista, että mitenhän sen harrastuksen kävi. Toivottavasti mun uudelle harrastukselle ei käy samoin..

      Poista
  5. Ihanaa että kirjoitit tästä! :)

    Haahtela oli kyllä mielettömän sympaattinen tyyppi ja jotenkin todella "kohtaava" kun menin niitä nimmareita haalimaan. Katoamispiste on ihana, lue lue!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun huippukuva kruunaa tekstin =)

      Katoamispiste pääsee pian luvun alle, mulle nyt tuli nyt paniikki uutuskirjoista, kun joku viitsii varata ne kirjastosta, enkä halua hirveitä sakkoja... Mutt sitten!

      Poista