Dj Stalingrad: Eksodus

Rikkaat ja älypäät pettivät meidät. He kertoivat meille, tuhansille rumille, köyhille ja tyhmille, että me ansaitsemme enemmän. He väittivät, että voimme tehdä jotain suurta tai edes jotain hyvää. Että tyhmemmät voivat tehdä jotain suurta, ja pelkurimaisemmat edes jotain hyvää. Näin he jatkoivat ja hallitsivat meitä. Ja he käyttävät meitä omiin päämääriinsä, jotrka ovat aidosti suuria ja mielekkäät.

Dj Stalingradin Eksodus (2012, Into) on jotain sellaista, jota en normaalisti lukisi. Dj Stalingrad on salanimi, jonka takana on Suomesta turvapaikan saanut venäläinen kirjailija ja fasismin vastaisen liikkeen aktivisti. Näkökulmasta riippuen tyyppiä on nimetty sankariksi tai huligaaniksi. Joka tapauksessa Venäjä on antanut miehestä pidätysmääräyksen, jonka takia hänet pidätettiin Espanjassa elokuun lopussa, kertoo mm. Ilta-Sanomat. Punkkari Dj Stalingradia voikin pitää väkivaltaa lietsovana sekopäänä tai Pussy Riotin tapaan  Putinia vastustavana ja venäläisen sananvapauden vapaustaistelijana. 

Kirja on 115-sivuinen, sekavahko kokoelma erilaisten, yleensä väkivaltaisten, tapahtumien kuvausta. Kirjan on kääntänyt venäjästä suomeksi salanimi Veli Itäläinen, joka on tavannut Dj Stalingradin Venäjällä aikoinaan. 

Kirja on kuvausta "kadonneesta sukupolvesta, joka on kasvanut Neuvostoliiton rauniossa" eli kirjassa kaikkeen pettynyt erittäin vihainen joukko nuoria juopottelee, käyttää huumeita, käy keikoilla riehumassa, käy eri tapahtumissa riehumassa ja käy muuten vain riehumassa. Nuorten menneisyys on köyhyyttä, tulevaisuus ei näytä paremmalta, sillä jokainen voisi tehdä tylsää ja huonostipalkattua työtä, tai sitten voi ryhtyä rikollisiin hommiin ja ansaita paremmin. Lapsuus on ollut paitsi köyhyyttä myös täynnä väkivaltaa. Väkivalta ja ilkivalta on se ainoa elämäntapa, joka täyttää päihteiden lisäksi elämän. Neuvostoliiton hajoaminen on jättänyt yhteiskunnallisen tyhjiön, jota mikään ei ole täyttänyt. 

Meillä kaikilla, iljettävillä post-neuvostoliittolaisella sukupolvella, meillä ei ole mitään, ei mitään päämääriä eikä periaatteita, ja perinnöksi kommunismin vuosisadalta meille jäi ikävä. Neuvostoihminen ei saa haluta mitään - oma elämä, arkipäivän ilot, yhteiskunnallinen tyytyväisyys ja viihde, kaikki mikä motivoi länsimaisen kuluttajan elämää, se kaikki herättää vain ivaa ja halveksuntaa. 

Dj Stalingradin Eksodus oli kertakaikkisen raaka ja lohduton kirja, joka anteeksipyytämättä esitteli maailman, joka ei ole minulle mitenkään tuttu. Kirja näytti karulla tavallaan, mitä tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole mitään, mihin pyrkiä. Kirja olisi voinut saada sellaiset ihmiset näyttämään surullisilta tapauksilta, mutta näytti ihmisen lopultakin vain ihmisenä. 

Eihän tämä mukava kirja ollut, mutta salakavalasti kertoi, minkälaista on elämä aivan toisenlaisista lähtökohdista käsin. Oikeastaan pidin kirjasta juuri siksi, että se teki oloni mahdottoman epämukavaksi.  

(Kuva: Into-kustannus)

Intokustannus on kustantamo, joka on julkaissut valtavirrasta poikkeavaa kirjallisuutta. Aion lukea piakkoin myös Sansal Boualemin Hyvitys-teoksen, teokset Koulun vika? ja Musta, kaunis ja kaupan - Euroopan uudet orjat, ja ehkä jotain muutakin. Intokustannuksen kirjat löytyvät täältä.

(Kirja on arvostelukappale)