Tunnelmia kirjamessuilta

Kaksi viimeistä päivää on mennyt hurjaa vauhtia, olen päässyt viettämään niitä niin hyvään seuraan. Tarjolla on ollut, mistä valita seuransa: 

Kyseessä on tietysti Helsingin kirjamessut. Tänä vuonna pääsin jopa kahtena päivänä mukaan. Eilinen meni täyspökerryksissä ja sain kannettua kotiin kassillisen (no, ehkä pari) kirjoja. Olisin halunnut käydä jo torstaina kuuntelemassa paria kirjailijaa, mutta päätin kuitenkin uhrata aikani ja ajatukseni päivä- ja palkkatyölleni. Sainpa nauttia sitten paremmin nämä kaksi päivää. 

Perjantaina en jotenkin osannut keskittyä kirjailijoihin, mutta havaitsin, että heitäkin oli paikalla. 

Miehet puhuivat naisista....

... ja naiset puhuivat kirjoista.

Joitakin kirjailijoita olin varautunut kuuntelemaan, koska en ole aiemmin kuullut tai nähnyt heitä. Osan onnistuinkin näkemään, osaa taas vain ohimennen. 

Tänään eli lauantaina en halunnut enää lisätä kirjapinoihin korkeutta (se Mt. Everest löytyy omasta takaa), joten keskityin kuuntelemaan aivan vain parilla lavalla esiintyviä kirjailijoita. Se olikin hyvin toimiva suunnitelma (ja toteutus), koska en lyhyellä matkallani huomannut, että olisi ollut kovin paljon ruuhkaa. Varmaan oli, mutta se haittasi vain niitä, jotka halusivat ostella kirjoja ja juosta ympäriinsä. 

Kuunnellessani mietin, että jotkut kirjailijat ovat hyviä esiintyjiä, esim. Sirpa Kähkösen Kuopio-kommentit saivat yleisön taputtamaan. Myös minut, vaikka en (aivan) savolainen olekaan. Toiset taas kuluttivat puolituntisensa heikosti ja vähän ihmettelin huonoa antia. 

Joitakin kirjailijoita halusin ihan pikaisestikin nähdä. Kuten olen joskus aiemmin maininnut, musta on kiinnostavaa kuulla, mitä kirjan taustalla on ja vahingosta viisastuneena olen tullut uteliaaksi myös sen suhteen, että miltä kirjailija näyttää. Mia Vänskän kirja odottaa lukupinossa, joten kuuntelin ihan pikaisesti vain, mitä kirja pitää sisällään. Sofi Oksasen bongasin Akateemisen tentattavana, ja nauliuduin kuuntelemaan, mistä Oksanen on materiaalinsa hankkinut. Kiinnostavaa kerta kaikkiaan! Myös Oksasen kirja odottaa lukupinossani. Ja se kiinnostaa enemmän nyt, kun olen siitä kuullut kaikkea kivaa. 

Riikka Ala-Harja keräsi yleisöä paljon ympärilleen, mutta yleisön kiinnostuksesta erästä tiettyä asiaa kohtaan huolimatta keskustelu pyöri Normandiassa ja maihinnousussa. 

Inna Patrakova oli viimeisin kirjailija, jota jäin kuuntelemaan, koska olin juuri eilen saanut loppuun hänen kirjansa Kultahammas (katso edellinen postaukseni). 

Muita kiinnostavia kirjailijoita oli toki kasapäin muitakin, esim. Juha Vakkurin Afrikka-kokemukset olivat varsin kiinnostavia ja aionkin hankkia Vakkurin paksun ja isokokoisen teoksen jossain vaiheessa kirjahyllyäni kaunistamaan. 

Ehkä suurin yleisö (jossa itse olin mukana) oli kerääntynyt presidentti Tarja Halosen ympärille. Ehdin kuuntelemaan vain osan haastattelusta, mutta kyllä täytyy sanoa, että pidän edelleen Halosen tyylistä puhua ja olla läsnä tilanteessa. 

Hienoja päiviä ovat olleet nämä kaksi, ja niihin on mahtunut paljon muutakin. 

Mutta tämä nyt näin ensikokemuksina kirjamessujen annista.