Tänäään, Sadun nimipäivänä vietetään satupäivää, jolloin esim. museot ja kirjastot järjestävät satutuokioita lapsille. Me osuttiin vahingossa jo eilen Espoon Sellon kirjaston askarteluhetkeen.
Sadut ja satujen lukeminen on tehnyt tehtävänsä:
5-vuotias valmisti lusikasta prinsessan ja näytteli lusikalla itsekeksimänsä teatterinäytelmän muutamassa minuutissa.
vanhat suosikit: Franklin, Myyrä, Rasmus Nalle ja Tatu ja Patu alkavat olla puhki luettuja ja koettuja.
Meillä luetaan ja katsotaan Walt Disneytä, ja perinteisempiä satuja:
H.C.Andersen, Astrid Lindgren, Muumit ovat jokapäväisessä käytössä.
Jos 5-vuotias tytär saisi päättää, meillä luettaisiin vain Peppi Pitkätossun seikkailuja.
7-vuotias taas on oppinut Amerikan menneisyydestä Pocahontasin seurassa.
Meillä lainataan paljon kirjastosta kirjoja. En ole vielä asunut Suomessa sellaisessa paikassa, etteikö kirjasto olisi kauppamatkan varrella tai kävelymatkan päässä. Useimmin kirjastoista on monia vaihtoehtoja lyhyen matkan päässä käydä.
Kirjastossa hieman ohjailen lasten valintoja, sillä lastenkirjoissa ja -saduissa on eroja. Hienot ja hyvät tarinat jättävät lähtemättömän jäljen muistiin.
Tällä hetkellä meilä on lainassa mm. Maija Poppanen (jossa on hieno kuvitus, jonka on tehnyt Marika Maijala), Timo Parvelan Hilma ja hyvä harrastus. Parvelalta luimme vastikään Taron seikkailuja, jotka olivat vauhdikkaat ja viihdyttävät. Lainassa on vielä mm. Sinikka Nopolan Anna Talven outo viivytys (kuvitus Linda Bondestam).
Aika usein lastenkirjoissa on merkitys paitsi tarinalla (Titta Kuisma & Laila Nevakivi: Satu puusta joka halusi muuttaa maalle) myös kuvituksella (Emily Hawkins & Lisa Evans: Lumiprinsessa, josta ylin kuva).
Suurinta suosiota meillä on juuri nyt saavuttanut Fontainen faabelit, joista meillä on Kirjaliton vuonna 2009 painama versio.
Hyvät sadut eivät kulu ajan myötä, vaan elävät sukupolvesta toiseen.
Kuvitus on mitä parhain ja tarinat. No, tarvitseeko niistä erikseen mainita?
Faabeleissa on aina opetus, joskus se on ilmeinen, joskus sitä täytyy miettiä pidempään.
Näillä saduilla valtaamme tämänkin satupäivän,
ja jos ihan tarkkoja ollaan,
parasta on, jos satupäivä on ihan joka päivä.
Ihana postaus! Meillä on luettu paljon samoja. Meillä lastenkirjojen valinta kirjastossa tapahtuu niin, että lapset valitsevat omat suosikkinsa (esim. Disneytä, mutta usein myös sellaisia, mistä minäkin tykkään), ja myös minä keräilen lapsille luettavaksi kivalta näyttäviä kirjoja/kirjoja, joista on ollut juttuja blogeissa.
VastaaPoistaSatupäivä on tosiaan joka päivä! Harmi vaan, ettei ihan kaikilla.. Ei ollakaan Likan kanssa luettu faabeleita. Pitääkin seuraavan kerran kirjastossa katsoa, josko jokin kirja löytyisi. Muistan omasta lapsuudesta Aisopoksen tarinat, mutta kirja on hävinnyt jonnekin vanhempieni vintin syövereihin.
VastaaPoistaMeillä kirjastossa toimitaan samoin kuin Marian perheessä: Likka valitsee muutamia kirjoja oman makunsa mukaan ja minä nappaan siihen lisäksi sitten muutaman itseäni kiinnostavan.