(Kuva: Moreeni)
Gianrico Carofiglion Silmät ummessa (2012, Moreeni, alkuperäinen teos Ad occhi chiusi 2003, suomentanut Lena Talvio) aloittaa kirjallisen matkani Italiaan, jonne aion matkustaa tällä viikolla. Voisin suunnata samaan paikkaan myös ensi viikon syyslomalla, mutta taidan silloin lähteä toiseen suuntaan.
Gianrico Carofiglio on italialainen kirjailija ja entinen mafian vastainen syyttäjä Italian Barista. Sama kaupunki on miljööna Carofiglion teoksissa, ja myös aiheet ovat syyttäjänvirastosta tuttuja.
Tutustuin Gianrico Carofiglioon jo tammikuussa, jolloin luin teoksen Todennäköinen syyllinen, joka on ensimmäinen puolustusasianajaja Guido Guerrierin päähenkilöittämistä dekkareista. Silmät ummessa on sarjan toinen teos, jossa Guerrieri jatkaa lukijan tutustuttamista italialaiseen elämään, sen rikoksiin ja oikeuteen.
Silmät ummessa -teoksessa aiheena on naisiin kohdistuva väkivalta. Nunna, sisar Claudia astuu Guerrierin maailmaan tarjoamalla miehelle juttua, jossa hänen ystävänsä vaatii oikeutta kokemilleen vääryyksille. Ystävätär on erehtynyt seurustelemaan miehen kanssa, joka on väkivaltainen, mustasukkainen ja kaiken lisäksi tärkeän miehen poika. Pojan saaminen oikeuden tuomittavaksi tuntuu etukäteen mahdottomalta, sillä tärkeät miehet ja heidän poikansa eivät joudu tuomituiksi.
Guerrieri tutustuu kirjan tapahtumien puitteissa sisar Claudian harrastamaan itsepuolustulajiin ja lumoutuu lajista ja sen harrastajastakin melkoisen paljon. Italialainen elämä paistuu läpi siinä, että kirjassa kerrotaan paljon Guerrierin vapaa-ajasta, johon kuuluu tietysti hyvä viini ja hyvä ruoka (resepteineen), harmaa puku, musiikki ja kahvilat, joissa Guerrieri viettää työnsä lepohetkiä. Kyllä pidin tästä vapaa-ajasta, vaikka täytyy sanoa, että olisin kaivannut vieläkin enemmän Italian-kuvausta. En tiedä, millainen kaupunki on Bari, joten olisi ollut kiinnostavaa lukea hienoja miljöökuvauksia paikasta. Rikoksia kirjassa ei ratkota hiki hatussa, vaan tässäkin kirjassa oli yksi rikos, jota puidaan oikeudessa. Jännitystä tarinaan tuovat aika ajoin lukujen loppuihin sijoitetut kursiivilla kerrotut muistelut hyväksikäytöstä. Kirjan loppuun oikeusdraama ratkeaa, samoin muistelut saavat merkiytksensä. Molemmat ratkeavat hieman yllättävällä tavalla.
Pidin tästä kakkososasta enemmän kuin ensimmäisestä. Vaikka kirjoitankin osista, niin kirjat ovat itsenäisiä teoksia, tosin ensimmäisen kirjan epäilty mainitaan tässä Silmät ummessa -teoksessa.
Italialaisuuden lisäksi tässä kirjassa tutustutaan itämaiseen kamppailuharrastukseen, tai ehkä tässä tapauksessa -taiteeseen.
Täytyy tietenkin tietää, mitä taipumisella tarkoitetaan. Tiettyyn pisteeseen asti on tehtävä vastarintaa mutta samalla on tiedettävä täsmälleen, millä hetkellä tulee antaa myöten ja ohjata vastustajan voima pois itsestä. Lopuksi tuo voima kääntyy vastustajaa itseään vastaan. Salaisuus piilee siinä, että osaa löytää tasapainon vastarinnan ja taipumisen välillä. - - Voiton periaate lienee kokonaan tässä. Tehdä juuri päinvastoin kuin vastustaja odottaa ja itsestä olisi luontevaa tai spontaania.
Yllättäen tätä kirjaa lukiessa törmäsinkin italialaisuuden sijasta itämaisen jujutsun filosofiaan, mikä ei ollut ainakaan itselleni mitenkään huono juttu.
Arvioni: + + + ½.
Kirjan on julkaissut suomeksi Moreeni-kustantamo, joka omin sanoin kustantaa kotimaista ja käännettyä tieto- ja kaunokirjallisuutta. Aihepiireinä ovat erityisesti luonto ja ympäristö, koti, ruoka ja sisustaminen, kulttuurihistoria, rakentaminen sekä monet erilaiset harrastukset. Kaunokirjallisuuden puolella näyttäisi olevan paljon dekkari-kirjallisuutta, josta osaan voisin ihan hyvin seuraavan dekkari-kaipuunhetken aikana tutustua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti