Esa Salminen & Saeed Warsame: Mohammed, suomalainen

Esa Salmisen ja Saeed Warsamen yhteistyönä kirjoitettu teos Mohammed, suomalainen (2012, Johnny Kniga) kiinnosti minua heti, kun huomasin kirjan ilmestyneen. Olen jossain vaiheessa kritisoinut sitä, että Suomessa puhutaan maahanmuuttajista, mutta itse maahanmuuttajat eivät osallistu tähän keskusteluun. Mohammed, suomalainen on mielestäni enemmän kuin kaivattu lisä keskusteluun, joka ei oikein ole tuntunut etenevän Suomessa. 

Kaunokirjallisesti teos ei ole kummoinenkaan, vaan kirjassa seurataan kolmen eri somaliataustaisen henkilön elämää Suomessa kronologisesti töyssyistä iloihin. Lopussa kirjassa on pienoinen nousu ja yllätysmomentti ja toki ihmisten kohtalot aiheuttavat surua, ja no, ehkä myös kiukkua. 

Kirjan henkilöt ovat Mohammed, joka on koulutettu ja hyvin menestyneen perheen poika. Hänellä on somalialainen tausta ja hän tietää oikeat tarinat, miten päästä Suomeen. Lool on maalaiskylän nuori tyttö, joka perheen toiveesta lähetetään Suomeen. Samoin kirjan kolmas päähenkilö, Zabra on lähetetty Eurooppaan paremman tulevaisuuden toivossa. 

Kirja osoittaa henkilöiden kertomuksilla, että maailma ei ole oikeudenmukainen paikka. Se, joka tietää, miten maailma (tässä tapauksessa maahanmuuttovirasto) toimii, pärjää systeemissä ja se, joka ei osaa tehdä systeemin vaatimalla tavalla, ei pärjää. Lukijan sympatiat tässä kirjassa saadaan kovasti niiden heikoimpien puolelle ja henkilöiden kohtalot surettavat. 

Toisaalta teoksesta jää myös ristiriitainen olo. Ne, jotka pärjäävät ja saavat oleskelulupansa, pysyvät muutenkin Suomen yhteiskunnassa kiinni: oppivat kielen ja pääsevät jatko-opintoihin ja muutenkin elämäänsä kiinni.

"Minä olen muslimi, tietenkin. Minut on kasvatettu niin, että toisia ihmisiä pitäisi kunnioittaa ja jättää heidät rauhaan. Minusta teillä on mennyt sekaisin uskonto ja kulttuuri. Kotoutumisen pitäisi olla teille etu. Teidän pitäisi tehdä kovasti töitä, että saavuttaisitte edes tämän suomalaisen yhteiskunnan alhaisimman tason. Ero on niin iso. Puhumattakaan huipputasosta. Teidän pitäisi tehdä hurjasti töitä eikä istua kahviloissa ja kerhoissa puhumassa paskaa."

Teoksessa kristisoidaan niin montaa asiaa, että lukiessa hieman pääsee hengästymään. Osansa saavat Suomen järjestelmä, sekä oleskelulupien että maahanmuuttajien kotoutumisen osalta, osansa saavat maahantulijat itse, jotka eivät edes yritä, vaan jäävät istumaan moskeijaan tai kahville toisten samanlaisten kanssa. Mohammed tapaa erilaisia ihmisiä, ja kun miehet kahvilanpenkeissä ovat vakuuttaneet hänet, ettei Suomessa voi afrikkalainen menestyä, tulee vastaan Momodou, joka on Nokialla töissä. Maahanmuutto ja sopeutuminen on kovin monisyinen asia, eikä ongelmia ole vain yhdessä asiassa, vaan niitä on monia, minkä tämä teos tuo esiin. Kun Lool, nuori tyttö, on Suomessa yksin, hän joutuu aivan liian monen asian kanssa ristiriitoihin. Kun hän ei syö, eikä halua mennä kotoa ulos, ei ole kyse siitä, etteikö hänelle tarjottaisi apua, vaan siitä, että hänellä on aivan liiaksi ennakkoluuloja psykologeja kohtaan. Mielenongelmia taas tuo hänen suuri vastuunsa ja pitkä odostusaika, josta voi syyttää viranomaisia. 

Kaikki ohjaajat tiedostivat, että somalialaiset voivat työllistyä lähihoitajiksi tai siivoojiksi. Hyvää tarkoittaen he kannustivat nuoria sellaisille aloille, että he pönkittivät järjestelmää, joka oli pohjimmiltaan rasistinen. Huomaamattaan he loivat Suomeen ihonväriin pohjautuvaa luokkayhteiskuntaa.

Mohammedia kannustettiin kerta toisensa jälkeen tulkiksi tai lähihoitajaksi, ja hän kerta toisensa jälkeen toisti haluavansa kauppakorkeaan, IT-alalle tai lääkäriksi. Kaikki vain lannistivat ja toistelivat kuinka vaikeaa se olisi. Somalina olisi hyvin vaikea päästä eteenpäin sellaisella tiellä. Pitäisi käydä niin paljon kursseja, vuodesta toiseen lukea lisää suomea. Pitäisi olla aivan täydellinen, ennen kuin pääsisi lääkäriksi. 

Kirjassa kritisoidaan useaan kertaan paitsi pitkää aikaa, jonka oleskelulupien käsittely vie myös Suomen ns. kotoutusjärjestelmää. Koska tämä osittain kolahtaa kovin pahasti omaan nilkkaani, niin on kyllä pakko puolustaa järjestelmää. Lääkäriksi käytävä tie on todellakin pitkä: että voisi päästä yliopistoon lukemaan lääkäriksi, vaaditaan lukiotodistus, jossa on hyvät arvosanat. Jotta pääsisi lukioon, vaaditaan suomalainen peruskoulutodistus. Yliopistoon toki voi hakea, jos on kotimaastaan sellaiset todistukset, joilla voi kotimaassaan hakea yliopistoon. Pääsykoe on kuitenkin Suomessa suomeksi tai ruotsiksi, joten kielitaito pitää olla todellakin täydellinen, että pääsisi koulutukseen, johon vain parhaat pääsevät. Salmisen ja Warsamen teoksen päähenkilöiden taustojen puitteissa voi mietiä, kuinka monelle todellakin on realistista valmistua Suomessa lääkäriksi: esimerkiksi Lool oli käynyt kotimaassaan Koraanikoulua vähän aikaa. En usko, että kovinkaan moni opastaa juuri somalitaustaisia lähihoitajiksi, vaan sinne ohjataan lähinnä koulutustaustasta johtuvin syin. Totta on, että sellaiselle, jolla on koulutustaustaa (kuten teoksen Mohammedille) mikä tahansa on mahdollista, mutta miten maahantullut kouluja käymätön voi realistisesti ottaa kiinni 12 vuoden koulutusputken (peruskoulu+lukio)? Toki, mikään ei ole mahdotonta, mutta joskus realismi iskee päälle. 

Kun luin kirjaa ja mietin kirjassa kuvattuja miehiä, jotka istuvat kahviloissa, en voinut olla ajattelematta, että ehkä ne realistiset ajatukset olisivat voineet aktivoida edes joitain? Kukaanhan ei kiellä, etteikö esimerkiksi lähihoitajakoulutuksen jälkeen voisi opiskella lisää. Ammattikoulutodistuksellahan voi hakea jatko-opintoihin ja vaikka myös sinne lääkäriksi asti. Uskon, että kenelläkään ei ole tahtoa tai halua jakaa suomalaista yhteiskuntaa värin perusteella, Suomi on koulutusyhteiskunta ja kaikilla on oikeus tehdä esimerkiksi avoimen yliopiston opintoja, joten opiskelua ei ole kukaan kieltämässä sellaiselta, joka haluaa.

Mutta kirjan ansioihin. Minusta se on siinä, että se kertoo kolme erilaista tarinaa. Kuten jokainen normaaliälyinen ihminen tietää, jokaisessa maassa ja maanosassa on erilaisia ihmisiä. Normaaliälyinen ohjaaja myöskin kertoo sellaiselle, jolla on kotimaassaan tutkinto  koulusta, mitä vaihtoehtoja hänellä Suomessa on (joo, mä en pääse yli siitä lähihoitaja-hommasta, vaikka siis vähän kärjistystähän tuossa teoksessa myös oli, eikö ollutkin?).  

Mitä väliä ihmisille oli, mistä hän oli tullut? Miksi se oli tärkein asia? Suomalaiset itse saivat olla opiskelijoita, insinöörejä, humanisteja, runoilijoita, rakastuneita tai urheiluhulluja. Mohammed oli somali.