Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli

Hassan Blasimim Vapaudenaukion mielipuoli (2012, WSOY) on Suomessa asuvan irakilaissyntyisen miehen novellikokoelma, jonka novellit on alun perin kirjoitettu arabiaksi, englanniksi novelleja on julkaistu vuonna 2009.

Blasim on syntynyt vuonna 1973 ja ammatiltaan kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Suomeen Blasim muutti vuonna 2004 jouduttuaan ongelmiin kotimaassaan, Suomessa hän on tehnyt mm. lyhytelokuvia. 

Blasimin Vapaudenaukion mielipuoli -teoksessa on 13 novellia, jotka alkavat realistisesti ja kertovat aina jonkun henkilön tarinaa. Novellin edetessä realisimi muuttuu unenomaiseksi todellisuudeksi, jossa mielikuvitus alkaa elää omaa elämäänsä. 

Novelleissa Blasim pohtii myös kirjailijuutta ja tarinoiden kerrontaa. Novelleissa ollaan siis kovasti tietoisia, että niissä kirjoitetaan ja kerrotaan tarinoita. 

Minun mielessäni käväisee usein, että joudun viettämään ehkä koko loppuelämäni kirjoittamalla niistä kokemuksista ja surrealistisista sattumuksista, joita tuli vastaan liikkuessani laittomana siirtolaisena.

Irakin tapahtumat ja siirtolaisuus ovat novelleissa läsnä. Alin matkalaukku -novellissa Ali matkaa Suomeen yli valtioiden rajojen kovia kärsineen äitinsä tuhkat ja luut matkalaukussaan. Erityisesti mieleeni jääneessä novellissa Carlos Fuentesin painajaiset irakilainen mies, Salim haluaa unohtaa juurensa ja menneisyytensä, kun hän muuttaa uuteen maahan, Hollantiin. Jättäessään turvapaikanhakemusta Hollannissa Salim anoo lupaa uuteen nimeensä ja saa nimekseen Carlos Fuentes. Carlos Fuentes haluaa integroitua täysin uuteen kotimaahansa: hän ei puhu enää arabiaa, eikä ole tekemisissä maanmiestensä kanssa. Hän opiskelee hollannin kielen ennätysajassa ja ihastelee kaikkea, mitä uusi maa tarjoaa hänelle. 

Fuentes vertasi joka ainutta asiaa entisen kotimaansa oloihin eikä jättänyt yhtäkään huomiotaan vaille kysymys- ja huutomerkkiä. Kadulla kulkiessaan hän jupisi itsekseen: Katso nyt miten siistit kadut. Katso nyt vessanpyttyä, sehän kiiltää puhtaudesta. Miksemme me syö samalla tavalla kuin ne, vaan hotkimme niin kuin ruoka voisi hävitä hetkenä minä hyvänsä. Jos tuo minihameessa sääret paljaana kulkeva tyttö kulkisi Bab al-Sarqin aukiolla, hän häviäisi saman tien tästä maailmasta. - - Miksi puut ovat niin vihreitä? Niin kuin ne kuurattaisiin joka päivä! 

Fuentes elää kaiken kaikkiaan niin kuin ihannemaahanmuuttaja, hän maksaa veronsa, tekee jatkuvasti töitä, hänellä on hollantilainen tyttöystävä, jonka kanssa Fuentes elää toisiaan kunnioittaen. Novellista tulee kuitenkin absurdinen kuvaus kahden maailman kohtaamisesta, kun vaatimukset, joita uusi kotimaa esittää maahanmuuttajille, laitetaan maahanmuuttajan suuhun. Fuentesin vanha maailmakaan ei jätä häntä rauhaan, vaan tulee unissa elämään mukaan ja sekoittaa Fuentesin pään ja johtaa hänet tuhoon, kun hän ei enää tiedä, onko kyseessä tosi vai uni. 

Myös muissa novelleissa tosi ja epätosi kohtaavat toisensa, välillä unen kautta, välillä liiaksi juopuneen päässä, kuten Pahantapainen itsensäpaljastaja -novellissa, jossa novellin päähenkilö kohtaa kotonaan suden. Rekka Berliiniin -novellissa rekkalastillinen pakenevia miehiä taas kohtaa suljetun paikan hulluuden. 

Blasimin novellit eivät ole kilttejä eivätkä kivoja. Novellien sanat ovat raakoja ja tapahtumat lyövät yli. Novellit ovat samalla absurdeja ja samalla erittäin vaikuttavia. Näissä novelleissa on niin paljon kaikkea, että niihin kannattaa tutustua. 

Eräs asia, mikä novelleissa pisti silmiini näin ensimmäisellä lukukerralla (luulen, että novellit pitäisi lukea ainakin kahteen kertaan, että ne aivan täysin ymmärtäisi) oli naisten puuttuminen ja ulkopuolinen naisten kuvailu. Nainen esiintyy edellä mainitussa Alin matkalaukku -novellissa Alin kärsivänä äitinä. Ehkä hyvä niin, sillä näitä tarinoita olemme päässeet /joutuneet lukemaan ja kuuntelemaan: 

- - ja äiti (oli) usimpien irakilaisnaisten tapaan olento, jonka niskaan oli kasaantunut surun, sorron ja julmuuden kaikki kura. On mitä helpointa pitää Jumalan olemassaoloa täysin possuljettuna mahdollisuutena, kun seuraa yhdenkin päivän ajan irakilaisäidin arkea. 

Novellikokoelmassa on oikeastaan niin paljon kaikkea, mistä voisin kirjoittaa, mutta toivon, että joku innostuu tutustumaan niihin aivan itse, enkä halua paljasta kaikkea. Lisää voi lukea Parnasson sivuilta, tai kuunnella Ylen kirjakerhosta, jossa keskustellaan paitsi Blasimin teoksesta myös teoksesta Mohammed, suomalainen, joka on somalitaustaisen Saeed Warsamen ja suomalaiskirjailija Esa Salmisen yhteistyössä kirjoittama teos, joka viimeinkin antaa äänen maahanmuuttajillemme. Sitähän toki Blasiminkin teos tekee. 

Palaan myöhemmin Mohammed, suomalainen -teokseen, joka ainakin Ylen kirjakerhon keskustelun perusteella hieman kiehuttaa minua, mutta siitä siis myöhemmin. 

****

Huomasin tässä hieman jälijunassa, että Satun luetut -blogissa on minihaaste, jossa luetaan Lähi-idän kirjoja. Pääsen osallistumaan ainakin kahdella äskettäin luetulla kirjallani siihen: 

Lue Lähi-itään sijoittuva kirja, tai kirja siellä syntyneeltä/asuvalta kirjailijalta.

Lähi-itä ei suinkaan ole yksiselitteisesti määritelty alue, vaan sitä voidaan rajata niin maantieteellisin kuin kulttuurisinkin perustein. Että saataisiin jokin tolkku asiaan, käytetään tässä yhteydessä tätä Wikipedian listausta maista, jotka yleensä hyväksytään osaksi Lähi-itää:

• Arabiemiirikunnat
• Bahrain
• Egypti
• Irak: Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli
• Iran
• Israel : Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista
• Jemen
• Jordania
• Kuwait
• Kypros
• Libanon
• Oman
• Palestiina
• Qatar
• Saudi-Arabia
• Syyria
• Turkki

Huomasin, että mulla on omina kirjoina ja lainakirjoina muutama muukin kirja, jotka tavalla tai tosiella liittyvät Lähi-itään. Katsotaanpa, missä välissä ehdin ne lukea, sillä seuraavaksi ajattelin lukea sen viimeisen osan Italiaa loppuun.

Tässä noista kirjoista tulevat maat: 
Israel: Amos Oz: Fima; Alona Kimhi: Sureva Susanna
Libanon: Amin Maalouf: Leo afrikkalainen
Iran (Persia): Amin Maalouf: Samarkand
Irak: Yasmina Khadra: Bagdadin kutsu
Turkki: Pamuk: Nimeni on punainen
Syyria: Rafik Schami: Damaskosken rakastavaiset
ehkä uskallan lisätä listaan vielä Kurdistanin: Heini Saraste Mahabad. Kuu, aamusumu ja rakkaus.