Olen aina vähän kerrassaan lukenut intialaista kirjallisuutta ja huomaan, että aika monen kirjan kohdalla on käynyt niin, että se on päätynyt omaan kirjahyllyynikin. Samalla tavalla kuin olen vähän puolivahingossa tutustunut intialaiseen kirjallisuuteen, olen myös kerännyt itselleni intialaisen kirjallisuuden kirjaston.
En tiedä, mitä alun perin lähdin intialaisesta kirjallisuudesta hakemaan, ehkä jotain tunteiden paloa, värien loistoa tai uutta ymmärrystä asioista, jotka ovat mieltäni mietityttäneet.
.
En ole vielä löytänyt kirjoista sitä tunteiden paloa, joka Bollywood-elokuvissa valtaa mielen. Mutta olen löytänyt paljon muuta. Olen löytänyt uskomatonta kirjallisuutta, kuten Aravind Adigan Valkoinen tiikeri, tai Kiran Desain Menetyksen perintö, tai Shamsien molemmat lukemani kirjat. Olen löytänyt myös ymmärrystä sellaisiin asioihin, jotka ovat ihmetyttäneet intialaisen kulttuuripiirin kuuluvien käytöksessä, varsinkin Lahirin teosten myötä olen päässyt ihmettelemään sitä, miten käy kun Intia tulee länsimaihin. Samaa voisi sanoa Malladin teoksista. Niissä ihmiset yrittävät elää niin kuin länsimaalaiset, mutta ovat aina toinen jalka menneisyydessä ja juurissaan kiinni.
Listasin jo lukemiani kirjoja ja säilytän listan tuonne yläpalkkeihin klikattavaksi, vinkkeinä lukemiseen sille, jota intialainen kirjallisuus kiinnostaa.
Tämä on siis ensimmäinen osa sellaisista kirjailijoista, joita olen lukenut, klikkaamalla teoksen nimeä pääset lukemaan, mitä olen kirjasta pitänyt. Tämä ensimmäinen postaus voisi olla myös sellainen helpoimman kautta kiinni intialaiseen kirjallisuuteen. Kirjat ovat pääosin suomennettuja, ja ne on kirjoitettu englanniksi, eli länsimaiselle lukijalle ystävällisesti alun perinkin.
Aluksi nämä suosikkini:
ARAVIND ADIGA: Viimeinen mies ja Valkoinen tiikeri ja Between the Assasionations
ARUNDHATI ROY: Kuuntelen heinäsirkkoja ja Joutavuuksien jumala
JHUMPA LAHIRI: Kaima ja Tämä siunattu koti
KIRAN DESAI: Menetyksen perintö ja Hulabaloo hedelmätarhassa
Adigalle, Lahirille ja Desaille on yhteistä se, että he ovat asuneet Briteissä tai USA:ssa ja opiskelleet kirjallisuutta yliopistossa. Kiran Desain äiti, Anita Desai, on myös kirjailija, mutta en ole vielä tutustunut hänen kirjoihinsa, joita on myös suomennettu. Kishwar Desai (ei sukua) on journalisti, joka on hieman vanhempana julkaissut teoksia, joista vimeisintä (Origins of Love) ei ole vielä suomennettu.
KISHWAR DESAI: Pimeyden lapset
Kovin monia intialaisia kirjailijoita tai kirjoja ei ole suomennettu. Kirjoja ja kirjailijoita etsiessä joutuu näkemään hieman vaivaa, joitakin kirjoja löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista ja yleensä niihin ei ole jonoja (kas kummaa!), joten kirjat saa kotiin helposti.
Siispä olen päässyt lukemaan joitakin:
CHETAN BHAGAT: One Night at the Call Centre
Amulya Malladi on korkeakoulutettu (kaksi yliopistotutkintoa, toinen Intiasta, toinen USA:sta). Mielenkiintoiseksi Pohjoismaisesta näkökulmasta hänet tekee myös se, että hän asuu tällä hetkellä Tanskassa. Pöydälläni odottaa lukemista The Sound of Language -kirja.
Chetan Bhagat on myös korkeakoulutettu mies, joka kirjoittaa kolumneja Intian suurimpiin lehtiin, hänen kirjoistaan on tehty elokuvia (joskus luvan kanssa, joskus ilman), wikipedia määrittelee hänet eniten myyväksi englanniksi kirjoittavaksi intialaiseksi kirjailijaksi ja 100 maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.
Kiinnostaisi hirveän paljon lukea Bhagatin uudempia kirjoja, sillä jos joku miettii, että intialaiset eivät yhtään ota kantaa maansa menoon, niin on väärässä. Esimerkiksi Bhagat ottaa kantaa korruptioon, nuorten itsemurhiin jne.
Pakistanilais- tai bangladeshiläistaustaisia kirjailijoita olen myös lukenut ja listannut joitain lukemiani ja keräämiäni:
KAMILA SHAMSIE: Poltetut varjot ja Kartanpiirtäjä
DANIYAL MUEENUDDIN: Hunajaa ja tomua
Mueenuddin on pakistanilais-amerikkalainen kirjailija, jonka isä on Pakistanista, jossa Mueenuddin eli 13-vuotiaaksi asti, sitten hän muutti äitinsä kanssa USA:han, kun vanhemmat erosivat. Samoin Akhtar on elänyt pitkään USA:ssa.
HANIF KUREISHI: Olisi vähän kerrottavaa ja Esikaupungin Buddha,
joista olen lukenut jälkimmäisen, tosin ennen blogiaikaa.
Kureishi on asunut Englannissa, hänellä on pakistanilainen isä ja engantilainen äiti.
MONICA ALI: Brick Lane
Alilla on bangladeshilainen tausta isän puolelta, äiti on englantilainen, Ali muutti 3-vuotiaana Englantiin.
Aika moni kirjailija tuntuu olevan siis perhetaustaltaan kaksoiskansalainen, mikä on varmasti sopiva paikka siihen, että kirjoissa käsitellään paljon kahden kulttuurin törmäyksiä.
Aika moni kirjailija tuntuu olevan siis perhetaustaltaan kaksoiskansalainen, mikä on varmasti sopiva paikka siihen, että kirjoissa käsitellään paljon kahden kulttuurin törmäyksiä.
Sitten on myös tällaisia hieman tuntemattomampia (=vanhempia) kirjoja, jotka ovat jotenkin kummasti tulleet mukaani, esimerkiksi kirppareilta.
VIKAS SWARUP: Syyttömien seurue ja Slummien miljonääri, jonka perusteella (löyhästi) on tehty se yksi elokuva
Vikas Swarup on ollut diplomaattina monessa maassa ja hänen juurensa ovat lakimiesperheessä.
GITA MEHTA: Joen sutra
Mehta on Intian vapaustaistelijoiden perheestä, hän opiskeli Intiassa ja myöhemmin Englannissa. Hän on ollut töissä tuottajana televisiossa, yhteistyössä Englannissa ja USA:ssa.
I. ALLAN SEALY: Hotelli Everest
Sealy on syntynyt ja opiskellut Intiassa ja työskennellyt eri maissa, kuten USA:ssa.
T. N. MURARI: Taj Mahal
Syntyi ja opiskeli Intiassa, hän on työskennellyt Englannissa journalistina.
Kovin monella intialaisella kirjailijalla tuntuu olevan ammattina journalismi ja jokaisella on korkeakoulututkinto joko kotimaastaan tai Englannista tai USA:sta, tai molemmista.
Vastaavasti myös amerikkalaisen tai eurooppalaisen kirjoittaessa Intiasta hänellä on usein journalistin koulutus tai sitten hän on oleskellut Intiassa kauan.
KATHERINE BOO: Kätkössä kauniin ikuisen
JUSTINE HARDY: In the Valley of Mist,
Hardy on englantilainen journalisti, joka on tehnyt työtä journalistina Intiassa, kirjoittanut fiktiota ja faktaa Intiasta. Boo on tehnyt tutkimusta köyhien parissa sekä USA:ssa että Intiassa.
SATU ROMMI: Moottoripyörällä Himalajalle ja Kahvia ja guruja
SEIJA VILÉN: Sormet sahramissa ja Mangopuun alla
MIKAEL BERGSTRAND: Delhin kauneimmat kädet
Kaikki ovat asuneet Intiassa, Bergtrand toimi toimittajana, Vilén oli uskonnollisen liikkeen mukana ja Rommi opetti joogaa ja piti kahvilaa.
ANTONIO TABUCCHI: Intialainen yösoitto,
italialainen kirjailija, ei taida olla muut ayhteyttä Intiaan kuin tämä kirja.
Olen lukenut pari nuortenkirjaakin, joissa seikkaillaan Intiassa:
TERHI RANNELA: Goa, Ganesha ja minä ja
KATY GARDENER: Esther ja Gemma.
Matkakirjoja yms. Intiaan liittyviä kirjoja, joihin olen tutustunut: täällä, täällä ja täällä.
Ja loppuun vielä klippi siitä, kun intialaisia monesti pidetään jollain tavoin hassuina ja toisista ihmisistä erottuvina, esimerkiksi hassun puheensa takia, niin kyllä intialainen itsekin tunnistaa omat erikoisuutensa. Mutta ei välttämättä välitä siitä tai halua/kykene muuttamaan sitä, minkä on elämässään omaksunut. Juuri sitä, mikä on lapsena omaksuttu ja mitä uusi ympäristö tarjoaa, käsitellään myös monessa kirjassa.
Itse jatkan vielä sitä, mitä olen etsimässä. Haluaisin oikeastaan lukea jotain, jossa kirjan teemana ei ole kahden kulttuurin kohtaaminen, vaan aivan jotain muuta.
Kiinnostava kooste! Kovin hirmuisen paljon en ole intialaisia lukenut, noista mainituista luettuina ovat Joutavuuksien jumala, Tämä siunattu koti, Slummien miljonääri sekä Esther ja Gemma. Lahirin novellit ovat hienoja, ja Joutavuuksien jumalaa täytyy ehkä kokeilla joskus uudelleen, luin sen vuosia sitten ja vähän luulen että arvostaisin sitä nykyään enemmän. :)
VastaaPoistaIntialaista alkuperää on myös kirja, joka on ehkäpä paras koskaan lukemani: Rohinton Mistryn A Fine Balance. Kirjoitin siitä täällä, ja luonnollisesti suosittelen jos kirja ei vielä ole tuttu. :)
Kiitos vinkistä! Mulla on ainakin joskus ollut Mistryä lainassa, mutta en ole sitä vielä lukenut. Taitaa kuulua siihen osaan kaksi sitten =) Juuri tuollaista oikeasti Intiaan sijoittuvaa kirjaa jo hieman kaipailen luettavaksi.
Poista