Johanna Sinisalo: Sankarit

Johanna Sinisalon Sankarit (2003, WSOY) jatkaa tammikuun teemaani "uudelleen luettuja kirjoja". Teoksen aiemmin lukemisestani muistan sen, että olin täysin haltioissani Sinisalon Finlandia-palkitusta Ennen päivänlaskua ei voi -teoksesta, ja siksi tosi pettynyt, kun luin Sankarit, joka ei yltänyt mielestäni lainkaan samalle tasolle. Sankarit-teos on myös Kalevalan uudelleen kirjoitusta, joten voi olla, että kirja ei iskenyt myöskään se takia, etten tuntenut niin kovin hyvin Kalevalaa. 

Nyt, kun olen lukenut Kalevalan useampaan kertaan ja oppinut Kalevalan sisältöä hieman paremmin, kun olen sitä opettanut eri paikoissa, halusin lukea Sankarit uudelleen. Halusin kokeilla, avautuuko kirja yhtään paremmin. 

Ja kyllä, täytyy sanoa, että Sankarit oli tällä lukukerralla huomattavasti parempi kirja. Luulen, että se johtuu nimenomaan siitä, että tiesin Kalevalasta, missä mennään ja osasin tavallaan odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu, ennen kaikkea tiesin, mikä on Lönnrotilta ja mikä Sinisalolta. 

Sankarit kertoo mm. suomalaisesta rock-tähdestä, Rexistä ja iskelmätähdestä Joakimista. Kuten Väinämöinen ja Joukahainen Kalevalassa, Rex ja Joakim tässä teoksessa ottavat laulamalla mittaa toisistaan: Joukahaisen tapaan uhoava Joakim on tuomittu häviämään ja hän uppoaa kirjaimellisesti laululavaan, tai lavalla auki unohdettuun aukkoon. Vihanpito jatkuu, ja Joakim tulee luvanneeksi Rexille laatunaisen, joka on hänen siskonsa Oona. Koska eletään nykyaikaa, suullisen laulannan ovat korvanneet paitsi rock-lyyrikat myös naistenlehdet ja muu media, joka hehkuttaa Suomen kuumimman rock-tähden heilastelevan Joakimin siskon kanssa. Kaikki, mitä kirjan sankarit tekevät, päätyy lehtien lööppeihin. Samoin voisi kuvitella vanhojen sankarien urotekojen levinneen aikoinaan suullisena perinteenä uusille kuulijoille. Seikkailu jatkuu kuten Kalevalassa: Rex lemppaa Oonan ja Joakim ryntää kostamaan: hevosen sijaan hän ampuu Rexiä kuljettaneen keikkabussin bensatankkiin niin, että bussi räjähtää ilmaan. 

Alkaa miesten tutustuminen Sariolan sairaalaan eli rouva Alakorkeen johtamaan sairaalaan, jonne Rex nippanappa pelastuttuaan raahautuu. Jotta Rex pääsisi pois sairaalasta, hän lupaa kaverinsa, myöskin onnettomuudesta henkiinjääneen rumpalinsa, Ile Aerosmithin tulevan auttamaan Alakorkeeta tietokoneiden kanssa. Samalla kosiskellaan tytärtä, Tytti Pohjolaa. 

Kirjassa seurataan siis kiinteästi Kalevalan juonta, mutta nykyaika on tullut mukaan: tietokoneet, internet, ohjelmistot, virukset ja kännykät ovat tulleet kuvioihin mukaan. Mielenkiintoista kirjaa oli lukea senkin puolesta, että kirjan tapahtumien aikoihin (1990-luvulla) kaikki edellä mainitut tekivät vasta tuloaan maailmaan. Seppo Ilmarinen tekee kultaneidon tietotekniikan avulla ja muusikot nukuttavat kuulijansa huipputeknologian avulla. Mutta hauen leukaluusta kuitenkin saadaan vieläkin huippukitara. 

Sankarit-kirjan päähenkilöt ovat rock- ja iskelmätähdet sekä 10-ottelija Mahti Saarelainen, jossa voi nähdä Suomen oikeankin urheilun supertähden: urheilu-uran loputtua hän ryhtyy laulamaan ja keikkailee suomalaisten suosimassa baarissa etelässä. 

Tarina on yhtenäinen, ja mukana tässä on myös Kullervo erittäin traagisena hahmona. Kirjassa on myös juonittelua, seikkailua, räjähdyksiä, itsemurhaiskuja, joukkoraiskauksia ja vaikka vallan mitä. Välillä mietin, että voiko Kalevala tosiaan olla näin väkivaltainen. Näki sen miten modernina tahansa. Kun tapahtumia on liikaa tai ne käyvät liian väkivaltaisiksi tai tunteellisiksi Sinisalo on kirjoittanut väliin pätkiä rakkausromaanin tai dekkarin sivuilta. Samaan tapaan kuin Ennen päivänlaskua ei voi -teoksessa muut tekstit tulevat yhtäkkiä tarinan väliin. 

Samoin kuin Kalevalassa tässäkin teoksessa melkein eniten pidin traagisesta Karelin hahmosta. 

Karel lähetetään raivaamaan uutta laskettelurinnettä Unnastunturin kupeeseen. Hän antaa moottorisahan laulaa ja raivaa vaivaiskoivujen lisäksi pois tieltään myös muutaman sata sähköpylvästä. Hän työntää tieltään kivenlohkareet niin että ne tukkivat alapuolella kulkevan tien - - Kaikki mitä hän tekee on tehty aina hyvin, mutta aivan hiton paljon liian hyvin. 

Tai ehkä hän pelkästään piruilee. Kukaan ei tiedä. 

Kirjassa olisi paljon, mitä kertoa. Mutta ehkä tämä riittää. 

Pidin kirjan lukemisesta tosi paljon. Suosittelenkin, että jos luet Sankarit-teoksen, kannattaa taustalla olla jonkunlainen kuva Kalevalasta. Sen verran suoraan teos seuraa Kalevalan juonenkulkua. Toisaalta ilman Kalevalan tuntemusta tämän voi lukea vauhdikkaana seikkailuna, mutta epäilen kyllä, että ilman taustatietoja tarinan juoni voi vaikuttaa oudolta kohellukselta.

Tammikuun lopun häämöttäessä alan olla vakuuttunut, että kirjojen uudelleen lukeminen on mitä mielekkäintä hommaa. Uusia kirjojakin tekee mieli lukea, mutta välillä tuntuu, että vanhat kirjat ovat niin hyviä, että melkein mieluummin palaa hyviin kertomuksiin aina vain uudelleen. 

Ihanaa muuten on myös se, että minulla on aika monta uudempaa Sinisalon teosta lukematta!