Laura Lähteenmäki: Rinkkadonna 1998, WSOY 187 sivua
Kun luin Laura Lähteenmäen North End -teoksen, päätin, että tutustun Lähteenmäen muihinkin nuortenkirjoihin. Kuinka ollakaan, päivää myöhemmin kirjaston poistokorissa oli Lähteenmäen Rinkkadonna.
Nappasin eilen opetusalan messuilta mukaan pari Kirjasto-lehteä, jossa kirjastopoistot ovat mietityttäneet:
Huonokuntoiset kirjat päätyvät automaattisesti poistettaviksi. Myös ikä on yksi poistoperuste: ohjeellisesti hyllyssä olevista kirjoista yli 60 prosentin pitäisi olla alle kymmenen vuotta vanhoja. Kirjoja poistettaessa katsotaan kuitenkin aina myös kirjan lainauskiertoa: hyvin kiertävää teosta ei poisteta.
Toisessa Kirjasto-lehdessä oli myös juttu kirjoista, joita ei ole lainattu kertaakaan vuoden 2004 jälkeen. Jotenkin varmaan pakko ymmärtää, että kaikkia hankintoja ei voi kirjastossa säilyttää, mutta mietin myös, että ainakin pk-seudulla suosittujen kirjailijoiden uutuuskirjoista on todella monta kirjaa hankittu.
”Isot kirjastot ottavat uusia suosikkikirjoja suuria kappalemääriä, mutta muutaman vuoden perästä riittää harvempi, usein yksikin. Pienissä lähikirjastoissa voidaan poistaa ainoat kappaleetkin, koska niitä saa päivässä tai parissa tilatuksi muista kirjastoista"
Olen saanut nimenomaan pk-seudun kirjastoista todella helposti ja nopeasti uutuuskirjat luetuksi, kun olen osannut niitä uutuuslistoista kytätä, varmaankin juuri sen suuren kappalemäärän takia. En siis voi valittaa, etteikö kirjasto palvelisi hyvin. Itse myös lainaisin ihan kaikki kirjat kirjastosta ja vaikka joka päivä, mutta kirjoja on välillä niin hidasta lukea, ts. aikaansa pitää käyttää välillä muuhunkin kuin kirja nenän edessä notkumiseen, jotta lähi-ihmiset (ja osin itsekin) pysyisivät tyytyväisinä. Tänä vuonna päätin pitää myös jonkunlaista tipatonta kuukautta kirjastoon. En sen takia, että boikotoisin kirjastoja, vaan yritän saada katseeni kiinnittymään noihin tbr-kirjoihin, joita on kirjahyllyssäni, ja toisaalta myös, että kirjailija eläisi myös kirjan tuotoilla, aion hankkia ne must-havet ihan sieltä perinteisestä kirjakaupasta.
Vähän vahingossa nyt eksyin kuitenkin kirjastoon, ja kun poistokirjojen hinta oli kokonaiset 30 senttiä, tässä muut poistohintaan minulle mukaan lähteneet kirjat:
No niin, ja sitten itse teokseen.
Rinkkadonna on Lähteenmäen esikoisteos, ja se varmaankin näkyy teoksessa. Minusta tämä ei ollut aivan paras nuortenkirja, jonka olen lukenut. Tarinan kerronta oli hidasta, tässä kirjassa oli tarkoitus mennä Lappiin vaeltamaan, ja tuntui kestävän ikuisuuden (puoli kirjaa) ennen kuin Lappiin päästiin. Lisäksi kirjan päähenkilö, 17-vuotias Moona on niin järkyttävän ärsyttävä teinipissisangstinen tyttö, että tekisi mieli läimiä poskelle (henkisesti).
No joo, täytyy muistaa, että en ole teini ja ehkä se onkin pahinta, että tuon teiniangsteilun myötä alkoi häpeillen muistella omia teiniaikojaan.
Moona on siis lukion tokalla, ja hänen elämässään ovat tärkeimpiä asioita ystävä Riina, jumppavuorot ja hottis jumppamaikka Matti. Moonan perheeseen kuuluvat isä ja isosisko Marja. Moonan mielestä molemmat ovat lähinnä ärsyttäviä. Kirjan takakannen mukaan Moona on omaan napaansa tuijottava oikuttelija - ja kyllä, sellainen kirjan sankaritar tosiaan on. Lähinnä kaikki asiat kiukuttavat Moonaa: jos joku on liian ystävällinen hänelle ja jos joku ei huomaa häntä. Elämän tärkeimmäksi asiaksi alkaakin muotoutua oma vartalo, jota Moona treenaa ja vahtii salilla. Moona pitääkin jumpan Matista juuri siksi, että tämä arvostaa hänen kiinteää kroppaansa. Moona alkaa olla ilkeä ystävälleen, perheelleen, ihan kaikille.
Mutta sitten alkaa Lapin-vaellusmatka, jossa Moona joutuu oikeiden vastoinkäymisten kanssa tekemiseen: nilkka nyrjähtää, tytöt eksyvät ja kaatosateessa täytyy kävellä koko pitkä matka takaisin porukan bussille - ei tosin aivan näin suoraviivaisesti. Moonakin alkaa ymmärtää, että välillä voi olla myös mukava ja ystävällinen muille ja sitten muut ovat ystävällisiä itselle. Lisäksi elämässä voi olla jotain muutakin kiinnostavaa kuin oman vartalon kiinteyttäminen ja läskien tarkkailu omassa ja muiden kropassa.
Pidin kirjassa Lapin-matkasta ja tapahtumista siellä. Kirjassa alustettiin minun makuun liiaksi elämää ennen matkaa ja päähenkilö oli liian ilkeä minun makuuni. Lähteenmäen teksti on kuitenkin hyvin sujuvaa ja kirjassa oli sitten lopulta tarpeeksi tapahtumia, huumoria, ihmissuhteita, juonta ja kasvutarinaa, kun se pääsi vauhtiin.
Luulen, että jatkan tutkimusmatkaani Lähteenmäen kirjoihin vielä tämänkin jälkeen.
Mä tajusin vasta tällä viikolla, asuttuani tässä kylässä yli kaksi vuotta, että mulle kuljetetaan kahdesta muusta meidän kunnan kirjastosta mun varaamat kirjat ilmaiseksi omaan lähikirjastoon, jos ne kirjat on hyllyssä eikä kenelläkään lainassa. Jee! Arvaa lisääntyykö mun varaukset? :) Ihan kiva palvelu, koska meidän kirjasto on just sellanen vähän pienempi, johon ei kaikkea hankita ja josta poistetaan kirjat nopeammin.
VastaaPoistaSen sijaan naapurikunnasta voi varata kirjan vain, jos se on hyllyssä, ja sitten se pitää joko itse hakea tai maksaa 2 euroa.
Nuortenkirjoissa on tosiaan vähän se, että joskus ärsyttää ihan vaan se nuortenkirjamaisuus, kun ei itse enää kuulu kohderyhmään. Oon lueskellu mun tyttökirjahaasteeseen yhtä nuortenkirjaa, ja miettiny, enkö jaksa sitä päähenkilöä siksi, että se on rakennettu niin nuortenkirjan päähenkilöksi, vai muuten vaan. Tod. näk. molempia. Lähteenmäkeä aion minäkin lukea lisää!
Mä luulen, että nuo nuortenkirjat Lähteenmäellä paranee tosta esikoisesta. North End oli hyvä, mutta se dystopia-osuus ei oikein innostanut siinä. Tuo päähenkilö oli kovasti samanlainen kuin muistelen itsekin olleeni: kaikki ärsyttivät aika usein. Nythän mua ei ärsytä mikään eikä kukaan ;)
PoistaMäkin olin iloinen, että kirjasto kuskaa joka puolelta pk-seutua kirjat just mun pikkuiseen kirjastooni. Tuli varattua niin paljon, etten todellakaan ehtinyt lukea ihan kaikkea. Nyt pitää vähän huilia =) Mutta siis, kirjasto palvelee tosi hyvin. Joskus vähän liiankin...
Hehheh, kuvauksesi päähenkilöstä ja juonesta sai tirskahtelemaan. :D
VastaaPoista=D Teinit on ihania, ei siinä mitään. Mutta välillä ei haluaisi ajatella koko tuota ajanjaksoa ihmisen elämässä.
Poista