Ostin vähän aikaa sitten Umayya Abu-Hannan teoksen Sinut (2007, WSOY) ja nyt Multikultin jälkeen oli mitä otollisin aika lukea myös tämä teos. En ole varma, olenko aiemmin lukenut Abu-Hannan teoksia: vähän sellainen mielikuva on, että olisin, mutta joka tapauksessa, nyt tämä ainakin hauskutti, koukutti ja ilostutti.
Kirja on omaelämäkerrallinen ja siinä kerrotaan, miten Abu-Hanna saapuu Suomeen nuorena, juuri naimisiin menneenä ja autuaan tietämättömänä Suomesta ja suomalaisista. Suomi on myös hieman erilainen: eletään 80-lukua ja Abu-Hanna on ensimmäisiä muunnäköisiä Suomessa, varsinkin pienessä kaupungissa Turun kupeessa.
Teos on humoristinen, ja heti kirjan alussa nauroin itseni kippuraan alkaen kohtauksesta, jossa lähes kielitaidoton miniä haluaa tehdä vaikutuksen kahvipöydässä: "Saisinko pillua, kiitos!" hän lausuu selvästi ja saa pöytäseuransa hiljaiseksi, mutta ei aivan ihastuksesta. Elämä kuitenkin jatkuu ja oikeat vokaalit alkavat löytää paikkansa, kaikenlaiset outoudet hämmentävät, niin kuin se, että miten kana ja kukko voivat liittyä vessoihin. Kirjan alkuosa on hauska, koska siinä on niitä hassuja asioita, jotka uudessa ympäristössä ovat uudenlaisia ja niin kovin erilaisia kuin omassa tutussa maassa.
Alkuhämmennyksen jälkeen elämä alkaa asettua. Hassujen asioiden lisäksi elämään tulee lisää kaikkea: opiskelua, töitä siellä ja täällä, kaikenlaisia ihmisiä. Uuden maan asiat eivät ole enää niin uusia, vaan niitä voi kertoa myös muille. Uuden maan asiat voi yhdistellä toisella tavalla kuin omassa vanhassa asuva yhdistäisi: itsenäisyyspäivän juhlissa miehet ovat "pingviinejä" ja aivan yhtä persoonattomia kuin hunnutetut naiset toisaalla.
Kuten Multikultissa myös tässä teoksessa tietyt asiat nousevat esiin: yhden ihmisen teon perusteella ei voi tuomita kaikkia muita saman ryhmän edustajia. Jos ulkomaalaiset nähdään vain yhtenä joukkona, valtaväestö näkee vain erilaisuuden ulkomaalaisessa, ja taas toisaalta on uskomuksia siitä millaisia me suomalaiset olemme. On vaikea kasvaa kummaksi vain, koska malli on niin ahdas.
Yhden identiteetin myytti voi toimia tuhoisasti. Kun "toisia" syrjitään, ajatellaan, että suojellaan "Suomen kansaa" joka ei halua palvelua aksentilla, ei siedä naapuria eikä kuuntele erilaista musiikkia, ei siedä erinäköistä juontajaa, ei pidä oudoista mauista jne. Suomalaisuus nähdään kapeana käsitteenä.
Kun sopeutuminen tarkoittaa sopeutumista yhteen hyvin kapeaan kaavaan, jossa sopiva on tarkoin etukäteen määritelty, ulkonmaalaisen on melkein mahdotonta sopeutua.
Pidin kirjassa siitä, että siinä asiat nähdään toisesta näkökulmasta kuin itse olen tottunut asioita katselemaan tai lukemaan. En varmastikaan ole samaa mieltä kaikesta Abu-Hannan kanssa. Miksi pitäisikään olla? Samoin kuin Multikulti tämäkin teos haastaa miettimään asioita hieman toisin. Jollekin se voi olla kiusallista, mutta siinähän maailmassa on kuitenkin kyse: sen hyväksymisestä, että toinen näkee asioita toisin. Kyse ei ole siitä, että täytyy hyväksyä kaikki toisen mielipiteet.
Tilastojen ja faktojen valossa Suomikin vaikuttaa niin kovin erilaiselta kuin miltä itse sen näemme. Siksi on vaikea luoda kuvaa maailmasta ja sen eri kolkista, maista ja kulttuureista uutisten ja muun sirpaletiedon varassa. No, mutta senhän tietää jokainen, joka on käynyt jossain toisessa maassa. Esimerkkinä kirjassa mainitaan, että jos joku tekisi Suomesta dokumenttielokuvan ja kuvaisi materiaalin vain yhden päivän aikana, ja se päivä olisi sattumoisin vappu. Olisiko se koko kuva Suomesta? Usein Suomessa nähtävät uutiset ulkomailta ovat juuri samanlaisia pätkiä yhdestä tapahtumasta (ja kuvamateriaalikin voi olla aivan toisesta tapahtumasta) ja niiden perusteella luomme kuvan ko. paikasta.
Vilkaisu maailmaan -teksti pistää myös ajattelemaan (sen löytää esim. täältä):
Jos sinulla on ruokaa jääkaapissa, vaatteet päällä ja
koti tai paikka missä nukkua, olet rikkaampi kuin
75 prosenttia maailman väestöstä.
Jos sinulla on puhdasta juomavettä, sinulla on
enemmän kuin miljardilla muulla ihmisellä.
Jos sinulla on vielä rahaa pankissa, kukkarossa tai
sukanvarressa, olet yksi maailman rikkaimpia ja
kuulut sen 8 prosentin joukkoon,
joka on maailman taloudellista pintakermaa.
koti tai paikka missä nukkua, olet rikkaampi kuin
75 prosenttia maailman väestöstä.
Jos sinulla on puhdasta juomavettä, sinulla on
enemmän kuin miljardilla muulla ihmisellä.
Jos sinulla on vielä rahaa pankissa, kukkarossa tai
sukanvarressa, olet yksi maailman rikkaimpia ja
kuulut sen 8 prosentin joukkoon,
joka on maailman taloudellista pintakermaa.
Toivottavasti maanantai alkaa tuntua jo vähän paremmalta!
Samoin kuin Multikultissa myös tässä kirjassa on kirjoituksia eri paikoista, ajoista ja asioista. Jollain tavalla kirjoitukset kuitenkin liittyvät toisiinsa. Kirjassa kerrotaan tapahtumista, jotka saavat pöyristymään hämmennyksestä: kun ulkomaalaiselta näyttävä tai kuulostava ei vain kelpaa, tai selvä rasistinen viesti painetaan villaisella. Toisaalta joskus elämässä astuu vastaan Tapani, joka onkin ystävällinen, tai Peltsi radiossa, joka on ihana. Kirjan johtopäätös voisi olla tämä:
Elämä opettaa, että kaikissa kulttuureissa on hyväksikäyttäjiä, välinpitämättömiä ja suoraselkäisiä ihmisiä. On hyvä tietää, että yhteiskunnassa on monia todellisuuksia, ja toimia sen mukaan.
Kaiken kaikkiaan, täytyy sanoa, että pidin kirjasta sen huumorin, erilaisen näkökulman ja lukijaa haastavan juttujen takia.
Umayya Abu-Hanna: Sinut
2007 WSOY
215
(kirja ostettu kierrätettynä 2 eurolla)
Kirja löytyy kirjahyllystäni, joten kapuan hieman lähemmäksi vuorenhuippua tämän kirjan avulla.
Palasi hyvin mieleen se kun luin tätä kirjaa. Minäkin nauroin kommelluksille kirjan puoleen väliin asti (muistaakseni kirjassa oli mm. aika kutkuttava kertomus siitä kuinka Abu-Hanna oli pukeutunut vähän vahingossa maihinnousutakkiin). Puolen välin jälkeen Abu-Hannan kohtaama todellisuus alkoi maistua aika kitkerältä rasismineen. Suosittelen kyllä kirjaa kaikille.
VastaaPoistaJoo, siellä oli se ulkkis-tyyppi (ei tosin A-H), joka oli ostanut maihinnousutakin, koska ei osannut "lukea" kulttuuria.
PoistaPuolivälin jälkeen oli tosiaan niitä karuja kertomuksia siitä, miten tiettyihin töihin ei ole kelvannut. Minulle ei tullut tästä mitenkään kitkerä maku, koska kokemuksia oli sekä huonosta että hyvästä. Millään kohtauksilla ei ns. mässäilty tai valitettu, vaan tilanteet tulivat ja menivät, ja lukija voi tehdä tulkinnat. Niitä asioita, joissa oli kyseessä rasismi, oli pari, joten eivät olleet musta mitenkään kirjan pääsisältö.
Unohdin kirjoittaa, että musta parasta olivat kirjassa A-H:n vanhemmat, jotka eivät myös osanneet lukea yhteiskunnan merkkikieltä, vaan toimivat vähän sokkoina.