MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 4. tammikuuta 2013

Koen 13 kotimaista kirjailijaa (1/13): TaoLin


Koska en ole ilmoittautunut tänä vuonna (hei, sitä on sentään jo 3 päivää takana!) kuin muutamaan haasteeseen mukaan, ajattelin, että kyllä tällainenkin pitää kokea: 

13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013. 

Vuoden aikana on siis tarkoitus tutustua 13 itselleen uuteen kotimaiseen kirjailijaan. Haaste pyörii FB:n puolella. Osallistun tähän haasteeseen senkin takia, että olen huomaamattani tutustunut yhteen uuteen kotimaiseen kirjailijaan:

1. TaoLin
2. 
3. 
4. 
5. 
6. 
7.
8.
9.
10. 
11. 
12. 
13. 


TAOLIN

TaoLin on kiinalais-suomalainen kirjailija, joka on kirjoittanut kaksi romaania: Suomen taivaan alla (2008) ja Sininen maa (2012) sekä runokokoelman Tuhat syytä lentää (2011), kaikki kirjat on kustantanut Enostone. 

TaoLin on täysin uusi kirjailija minulle, ja hänen kirjansa osui silmiini täysin sattumalta pienestä lähikirjastostani. Vuonna 1997 Suomeen muuttanut TaoLin on kirjoittanut teoksensa suomeksi. Kiinassa hän toimi tulkkina ja Suomessa ainakin kiinalaisen teekulttuurin opettajana.

TaoLinin esikoisteos Suomen taivaan alla oli ilmestymisvuonnaan 2008 Helsingin Sanomien esikoiskirjaehdokkaana. Helsingin Sanomat onkin niitä ainoita lähteitä, joista löysin tietoa kirjailijasta: TaoLin kertoo HS:n jutussa vuonna 2008, että hänet sai kirjoittamaan herätyskello. Kun hän täytti 40, jotain piti tehdä, sillä kiinalaisen sanonnan mukaan silloin on viimeinen hetki toteuttaa unelmat. Viisikymppisenä se on liian myöhäistä. TaoLinistä tuli ensimmäinen kiinalainen maahanmuuttaja, joka on kirjoittanut kirjan suomen kielellä. 

Toinen syy aloittaa kirjoittaminen oli Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi, jonka TaoLin luki kurssilla. Kirja osoitti, että kaunokirjallisen tekstin ei tarvitse olla monimutkaista kieltä. Tosin oikolukijaa kirjaan tarvittiin, sellainen löytyi miesystävästä. 




SUOMEN TAIVAAN ALLA 

HS:n jutussa TaoLin kertoo myös, miten Suomessa eräs tärkeä asia hänelle on metsä. Metsä on tärkeä myös Suomen taivaan alla -teoksen päähenkilölle Lingille, jonka elämästä kirja kertoo. Teos ei ole omaelämäkerrallinen teos, vaikka Lingissä on paljon TaoLiniä itseään: TaoLinille niin kuin kirjan Lingillekin tärkeitä asioita Suomessa ovat luonto, ihmisten rehellisyys ja maan turvallisuus. Lingiä ja TaoLiniä erottaa se, että Ling on vasta tullut Suomeen, ja hän havainnoi Suomen ja Kiinan eroja, niin kuin maahan juuri tullut henkilö.

Teoksessa päähenkilönä on Ling. Hän on nainen, joka on Kiinassa ollut naimisissa, mutta eronnut miehestään, koska hän oli kykenemätön antamaan miehelleen poikalasta. Tytön Ling sai, ja LeLe odottaa äitiään tätinsä luona Kiinassa. Ling löytää uuden rakkauden suomalaisesta miehestä, Tapiosta, jonka kanssa menee naimisiin ja muuttaa Suomeen asumaan. Suomi on hänelle hyvä paikka elää, sillä hän pitää hiljaisuudesta ja luonnosta, joita Suomi pystyy tarjoamaan erityisen paljon. 

179-sivuinen kirja tarjoaa ihmetyksen aiheita Suomesta, sekä Kiinasta. Tapio on kärsivällinen mies, joka opastaa ja selittää Suomea vaimolleen. Myös Tapion ystäväpiiristä löytyy positiivisia ihmisiä, jotka ottavat Lingin omakseen: eräs heistä juottaa Lingin känniin vain nähdäkseen minkälainen Ling on humalassa. 

Lingiä ihmetyttävät monet asiat, joihin hän etsii vastauksia: miksi suomalaiset ovat niin hiljaisia? Siksikö, että he elävät niin lähellä luontoa, jossa melu aiheuttaisi häiriötä? Miksi suomalaiset elävät niin kaukana omasta perheestään? Miten suomalaiset voivatkin olla niin itsenäisiä, että kukaan ei määrää heidän tekemisiään, edes suku? Kiinassa Lingin äiti ei puhunut hänelle enää sen jälkeen, kun Ling erosi miehestään, niin kovaan häpeään Ling äitinsä saattoi. Keskusteluyhteys avautui jälleen, kun Ling palasi käymään Kiinassa Suomeen muutettuaan. Ihmettelyä Suomessa saa aikaan myös suruliputus: miten Suomen valtio voi muistaa jokaista kuollutta ihmistä lipulla? 

Olen jonkun verran lukenut maahanmuuttajakirjallisuutta sekä Suomesta että ulkomalta, ja TaoLinin kirjan tekee erilaiseksi se, että hänen kielensä on kaunista: 

Kesä on kuin kaunis nuori neito. Hänellä on kauniit kukalliset vaatteet. Nopein ja kepein askelin hän laulaa, hymyilee ja ilkamoi auringolle. Kiinassa kesä saattoi olla kuuma ja polttava, silloin iho tuli kuivaksi ja kovaksi. Mutta Suomessa neidon iho säilyi kauniina ja sileänä. Hän oli hellä, lämmin, miellyttävä ja ihana, ja kutsui ihmisiä lämpimään syleilyynsä. Neidillä oli taikansa, ja jos kasvoilla oli kyyneleitä, ihmiset tulivat surullisiksi. Sitä vastoi onnelliset, hymyilevät kasvot saivat ihmiset hyvälle mielelle. 

Voiko kesästä tämän kauniimmin kirjoittaa? 

TaoLinin kirja eroaa muista myös siinä, että Ling huomaa yllättäviä asioita, jotka tekevät hänet uudessa kotimaassaan pääsääntöisesti iloiseksi: 

Koulu oli siisti ja viihtyisä, tilava ja lämmin. Ja mikä parasta, vessassa oli puhdasta, pehmeää paperia. Ling muisti pienenä käyttäneensä monta vihkoa, koska koulun vessassa ei ollut paperia

Uusille, hämmentäville asioille nauretaan. Useimmiten aviomiehen Tapion kanssa, joka on maanläheinen mies. Ling on sopeutuvainen: häntä ohjaavat kiinalaiset säännöstöt, jotka opettavat pääsääntöisesti sopeutumaan, sillä kiinalaiset ovat vanhastaan tottuneet sopeutumaan vaihtuviin olosuhteisiin, ja jatkaamaan elämäänsä muutoksista huolimatta. Ling puhuu opiskelukavereilleen näin: 

Kun me kerran olemme päättäneet asua Suomessa, pitää oppia katsomaan asioiden hyviä puolia, sillä se helpottaa sopeutumista ja auttaa viihtymään paremmin

Huutelua, no sitäkin esiintyy kaupungilla, mutta onneksi Ling on vasta muuttanut, eikä ymmärrä, mitä hänelle, tai lähinnä Tapiolle huudellaan. Kirja siis eroaa aika monesta muusta teoksesta myös sillä, että sen henki on positiivinen: vaikeudet on tehty voitettavaksi ja tammikuussa esiintulevasta masennuksesta selviää, kun lähtee uudenvuoden juhliin Kiinaan. Ei, kaikki ei ole hyvin Suomessa: pimeys masentaa pahasti ja alkoholi on asia, jota Ling kammeksuu läpi kirjan, eikä syyttä, se selviää kirjan lopussa. 

Ling tutustuu muihin kiinalaisiin, jotka tuntuvat tekevän työtä kellon ympäri. Kaikilla ei ole ollut helppoa Suomessa. Ihmetellessään tuttavien omistamaa taloa, hänelle kerrotaan tarina: 

"Hän (Huang) osti tämän talon saamillaan korvauksilla", Yuan kuiskutteli. 
"Miten niin?" Ling  kuunteli kiinnostuneena.
"Kymmenen vuotta sitten, kun Huang oli kävelemässä töihin, joku rasisti käveli häntä kohden ja löi nyrkillä. SIlmälasit rikkoutuivat ja puhkaisivat hänen silmänsä."
"Kauheaa!" Ling huudahti. - - -
"Hän sai vakuutus- ja muita korvauksia ja osti talon", Yun jatkoi




SININEN MAA 

Sininen maa (2012, Enostone) on itsenäinen jatko-osa Suomen taivaan alla -teokselle. SIinä Lingin tarina jatkuu. Teoksen voi lukea hyvin niin, ettei ole lukenut ensimmäistä kirjaa. Minulle, joka luin peräkkäin nämä kirjat, tämän kirjan toisto oli tylsää luettavaa. Muutenkin kirja tuntui pääsevän vauhtiin vasta ensimmäisten 50 sivun jälkeen. 

Ling lähtee käymään Kiinassa ja kirjassa tarkkaillaankin Suomen sijaan Kiinaa ja kiinalaisia. Kun on asunut jossain muualla, usein käy niin, että vanha kotimaa alkaa näyttää erilaiselta kuin ennen. Niin käy Lingille myös: sosialistinen Kiina tuntuu kapitalistisemmalta kuin Suomi. Kiinan talouskasvu ja lähestyvät olympialaiset näkyvät arkielämässä: jokainen haluaa rahaa, rahaa, rahaa. Eikä keinoja kaihdeta. 

Ling tuntee olevansa sydämessään kaikkein eniten kiinalainen ja hän miettii, haluaako Suomeen enää ollenkaan. Mutta Kiinassa on monta asiaa, joista hän ei pidä: avioliitossa miehillä on vapauksia, joita naisella ei ole. Miehet harrastavat syrjähyppyjä ja pitävät rakastajia avoimesti. Ihmisten epätasa-arvoisuus ärsyttää Lingiä: ravintolassa voi huutaa ja karjua tarjoilijalle, ja se sattuu Lingiä, koska hän oli tehnyt samaa työtä Suomessa. Kaikkein eniten Ling ihmettelee ihmisten ahneutta rahan perään. Ensimmäisen kirjan tapaan Ling tarkastelee maailmaa rauhallisesti ja hiljaa, mutta tekee silti jännittäviä huomioita. Päällimmäisenä itselleni jäi mieleen tapa ratkoa ongelmia ja tehdä päätöksiä: asioita mietitään koko perheen voimin, ja kaikki ystäviä myöten antavat mielipiteensä. 

Ling tekee kuitenkin päätöksensä itse, ja palaa Suomeen ja tuo mukanaan tyttärensä LeLen, koska kiinalaisena hän haluaa tarjota lapselleen mahdollisimman hyvän koulutuksen ja antaa tälle hyvän elämän. Loppuosa kirjasta seurataan, miten Ling pärjää Suomessa, jossa mahdollisuudet ovat ne perinteiset: hän työskentelee vanhainkodissa ja perustaa oman yrityksen. Ling ei masennu, vaikka elämä ei ole aina hyvää. 

Joskus kävi niin, että Lingin lähestyessä joku mummoista alkoi piilottaa käsilaukkuaan ettei Ling vain varastaisi sitä. Joskus joku vanhuksista huusi: "Mene pois ulkomaalainen!" Ling ei antanut tällaisten vaikuttaa mielialaansa. Hän vastasi aina ystävällisesti ja sanoi auttavansa ja pitävänsä heistä huolta. Ling ajatteli positiivisesti. Jos on puoli lasillista vettä, pitää olla iloinen siitä, että lasi on puoliksi täynnä eikä ajatella sen olevan puoliksi tyhjä

Koska Lingin tytär pärjää koulussa hyvin, kirjassa seurataan Lingin rakkauden etsintää. Ling on paitsi positiivinen, myös kaikista hyvää uskova henkilöhahmo, joka joutuu pieniin pulmiin hyväuskoisuutensa vuoksi. Kaiken kaikkiaan kirja on mukavaa luettavaa sen positiivisen elämänasenteensa ansiosta. Tarina etenee kuin kiinalainen viisaus: astu eteenpäin, kohtaa onnellisuus, astu taaksepäin, tule yksinäiseksi. Negatiivisia asioita kirjassa käsitellään ohimennen, esimerkiksi kiinalaisen elämän kohdalla ihmisten rahanhimo tai kun Ling pyörtyy, tulee esiin, mitä sitten tapahtuu, kun työtä tekee liikaa, mutta näitä asioita ei pyöritellä. Jos ensimmäisessä kirjassa suomalaisten kirouksena nähtiin alkoholi, tässä teoksessa käsitellään masennusta. Sitäkin tarkkaillaan ihmetellen. Kirjan elämänasenne tulee hyvin esiin tässä lainauksessa: 

"Minusta jos siis päätämme jäädä tähän maahan, tässä maassa on varmasti meille sopivaa maaperää. Olemme kuin siemeniä uudessa maaperässä. Miten kylvämme siten myös niitämme."

Suosittelen näitä kirjoja sellaiselle, joka haluaa tutustua siihen, minkälaista elämä on, kun ihminen tulee toiseen maahan ja toisten tapojen keskelle. Ja myös niille, jotka haluavat kurkistella, minkälaista kiinalaisten elämä on. 





TaoLinin kotisivut täällä

TaoLin: Suomen taivaan alla 
2008. enostone
179 sivua 

TaoLin: SIninen maa 
2012, enostone
169 sivua 





9 kommenttia:

  1. Jännä, enpä ole kuullutkaan tästä kirjailijasta. Laitan nimen mieleen, ainakin jompikumpi noista romaaneista houkuttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin aivan tuntematon, ja oli pakko juuri siksi tutustua. Vielä mahtuu 12 muuta uutta kotimaista tähän vuoteen =)

      Poista
  2. Kyseessä taisi olla sama kirjailija, kun mä osuin kerran kirjastossa vahingossa paikalle kuuntelemaan yhden kiinalaisen esittelyä omasta runokirjastaan. Ainakaan sen esityksen perusteella en innostunut lainaamaan kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan on, koskapa on käynyt ainakin Myyrmäessä viime syksynä puhumassa.

      En tiedä runokirjasta, mutta nämä olivat kyllä aivan luettavia. Mukaviakin.

      Poista
  3. Mielenkiintoista - täytyykin pitää mielessä, jos tulee vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tarkkailla, josko tulis vastaan ;)

      Poista
  4. Aivan tuntematon nimi minullekin! Varsinkin tuo runokokoelma alkoi nyt kiinnostaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita toki, jos löydät runokokoelman. Näissäkin kirjoissa oli lukujen lopuksi vähän runoja, sai esimakua runoista.

      Itse pidin tuosta vanhemmasta kirjasta enemmän, voi toki johtua siitä, että luin sen eka, ja toinen oli aluksi vähän toistoa.

      Poista
  5. http://www.taonteehuone.fi/411378953

    VastaaPoista