MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Lastenmuseo

Vähän aikaa sitten sain vinkin, että lastenmuseo on avannut ovensa, tällä kertaa Sederholmin talossa, Senaatintorin kupeessa. Talo on muuttunut Lasten kaupungiksi, ja talon alakerrassa voi aluksi tutustua 1700-luvun Helsinkiin. Alakerran puodeissa voi ainakin kirjoittaa sulkakynällä kirjeitä, tehdä kenkiä ja myydä leipää ja kasviksia, heitellä kauppiaan laivasta maustepusseja ja mennä hevosvaunuilla seuraavaan paikkaan. 







Alakerrassa voi myös pukeutua erilaisiin asuihin ja vaikka pistää oman teatteriesityksen pystyyn.



Talon yläkerrassa voi käydä mummolassa, 1930-luvun koulussa ja sisustaa jättimäisiä nukkekoteja.

Mummolassa on viikonloppuisin museomummi tai -vaari muistelemassa mukana vanhoja. Itse järkytyin vähän, kun tajusin, että omat lapseni eivät osaa veivata vanhasta puhelimesta numeroita tai käyttää kasettisoitinta. Itseäni järkytti myös vähän se, että muistin vielä oman kotinumeroni ja kaikkien ala-asteen aikaisten koulukavereiden puhelinnumerot ulkoa. Mummolan sisustus on siis 70-luvulta, ja keittiössä samat astiat kuin vanhempieni mökin kaapeissa. 








Lastenmuseo on aiemmin toiminut Tuomarinkylässä, jossa kävimme pari vuotta sitten. Samat hevoset taisivat olla vanhasta museosta mukana, mutta muuten museo oli muuttunut kaupunkimaisemmaksi. Entisessä museossa pääsi karusellin kyytiin, ihmettelemään lehmänmaitoa ja kuuntelemaan linnunlaulua. En osaa sanoa, kumpi on parempi museona, mutta ainakin Sederholmin taloon on helpompi löytää eli siellä oli paljon paljon enemmän lapsia kuin vanhassa. 



Lasten kaupunkiin pääsee joka päivä (paitsi maanantaina) ilmaiseksi, lisätietoa täältä.


10 kommenttia:

  1. Luin Lastenmuseosta jokunen aika sitten ja sinun juttusi vahvisti sitä, että sinne täytyy mennä. Sederholmin talo on tosiaan helpommassa paikassa kuin Tuomarinkylän kartano, uuteen paikkaan pääsee kätevästi julkisillakin onhan Senaatintorin ympäristö muutenkin hieno. Sinne siis tässä kevättalven mittaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli silloin aikoinaan ihan pyöräilymatkan päässä se edellinen museo. Siksi tytöllä on kypärä päässä kuvissa, ei ole meidän vakiovaruste lastenmuseoihin muuten tuo kypärä ;) Mutta joo, varmaan useammalla helpompi tulla keskustaan kuin tuonne landelle.

      Ehdottomasta kantsii käydä. Ei tuo nyt hirveän iso ole, ja meidän vilkkaat lapset kiersivät aika vinhaa vauhtia museon... Mutta kiva käydä silti.

      Poista
  2. Harmi kun tuolla uudessa museossa ei ole tuota karusellia. Se olisi niin kiva ja varmasti suosittu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karuselli oli kyllä pieni, mutta ihana ♥

      Se taisi olla sulla, kun huomasin, että tämä on avattu =)

      Poista
  3. Hei kiva, tuolla vois joskus käydä. :) Ja hih, mäkin just selitin meidän likalle, että miten veivattava puhelin toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa pyörähtää!

      Tuolla "mummolassa" tosiaan oli myös kasettisoitin, ja tyttö tunnisti soittimen: "Äiti, laitetaan levy soimaan!" Hih, niin nopsaan se aika muuttuu... seuraava sukupolvi ei osaa painella kännykän nappuloita, kun tottuu kosketusnäyttöihin jne.

      Poista
  4. Näyttääpä kerrassaan riemastuttavalta paikalta, kiitos vinkistä! Ja edellisen postauksesi perusteella laitoin Razain kirjan varaukseen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, mitä tykkäät kirjasta. Ja niin no, lasten kaupungista myös ;)

      Poista
  5. Mulla on sulle haaste, kiva jos ehdit napata sen mukaasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva! Tosin pitää eka tehdä parit pakolliset jutut...

      Poista