MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 31. toukokuuta 2013

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa


Viime kesänä luin Veera Vaahteran chick lit -teoksen Onnellisesti eksyksissä (2012, Tammi), pidin ja halusin siksi tutustua myös Vaahteran uuteen kirjaan Rakkautta, vahingossa (2013, Tammi).

Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa hän kirjoittaa chick litiä. En ole lukenut Vanhatalon kirjoja muuten kuin näitä chick litejä, joissa kirjailijalla on lennokas ja humoristinen tyyli. 

Rakkautta, vahingossa -teoksen päähenkilö on Pihla, Helsingissä asuva kaupunkilaisnainen, joka työskentelee markkinointialalla ja tykkää istua kahviloissa juomassa lattea. Pihlalla on kuitenkin edessä elämänmuutos: hän huomaa olevansa raskaana. Tuleva isä, jooga-ohjaaja Otto on vauvauutisen kuultuaan lähtenyt Intiaan. Pihlankin piti lähteä mukaan, mutta hän päätyi turvallisemmalle maaperälle: edesmenneen mummonsa mökkiin Lappiin. Tarkoitus on miettiä, miten suhtautua Oton karkumatkaan ja myös tulevaan vauvaan. Samalla hän pääsee tutustumaan oman mummonsa salattuun elämään ja kylän miehiin, sekä nuoriin että vanhempiin. Vähän kerrassaan selviää, kuka on Pihlan isoisä. Asia, jonka mummo eläessään salasi. Suvun naisilla on nimittäin ollut tapana kasvattaa lapsensa ilman miehiä. Pihlaa harmittaa, että vaikka hän on tehnyt miehen valinnan mielestään hyvin perustein, Otto ei tunnu silti kestävän hänen vierellään. No, pohjoisessa on onneksi muuta miettimistä, kun Pihla alkaa ajaa ajokorttia. 

Kirjassa eletään myös vilkasta miesten etsimis- ja treffailuaikaa, sillä tokihan pohjoisen pienestä kylästä löytyy nuoria miehiä, jotka alkavat piirittää raskaana olevaa helsinkiläisneitoa. 

Luulen, että kirjailija on yrittänyt keksiä jotain uutta hieman kulahtaneeseen chick lit -genreen. Miljöö ei olekaan kaupunki, vaan Lapin perukka. Sankaritar ei liikukaan baareissa ja työssä, vaan murehtii katon kuntoa, ja haikailee kyytiä kauppaan. Ihan piristävää tällainen muutos olikin, mutta itselleni oli vaikea suhtautua siihen, että raskaana olleva nainen voisi pyöritellä sinkkusarjoista tuttua miesrinkiä ympärillään. Vaikka en aivan täysin päässyt eroon pienestä järkytyksestä raskaana olevan naisen energiasta, niin kirja oli juuri sellaista luettavaa kuin kuuluukin: kevyttä, naisasiaa hitunen, miehiä jokunen ja huumoria aimo ripaus. 

Kirjan muita lukeneita voi bongailla täältä, Kirsi oli lukenut teoksen myös. 

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa
2013 Tammi
239 sivua

5 kommenttia:

  1. Aivan outo kirjailija minulle, siis tuntematon molemmilta nimiltään, jotenkin heräsi nyt kiinnostus kuitenkin. Chick-lit on hauskaa, ja tämä tilanne vaikuttaa erikoiselta. Jos tulee vastaan, varmaan lukaisen myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tämäkin kirja oli paikka paikoin. Välistä on tosiaankin vaikea tehdä hyvällä tavalla erilainen tietyn genren kirja. Ensimmäinen Veera Vaahtera oli minusta tosin parempi =)

      Poista
  2. Mua tämä vähän houkuttelee juuri tuon pikkuisen erilaisen asetelman vuoksi. Mutta ehkä kokeilen ensin sitä Vaahteran edellistä kirjaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaahteran ensimmäinen kirja oli enemmän mun mieleeni, tykkäsin siitä kyllä ♥

      Poista
  3. Lapsena luin Hilja Valtosen kirjoja ja tämä vastaa niitä, nainen sankarina ja komeita miehiä ympärillä. Pohjoisen murre tekee kirjasta erikoisen kivan. Taidan mennä lomalla Tornionjokilaaksoon!

    VastaaPoista