Jouko Heikura: Joki kaupungin alla

Luin jonkun aikaa sitten Jouko Heikuran Mustien vuorten varjossa (2011, Gummerus) -teoksen, jonka jälkeen halusin jatkaa heti perään Joki kaupungin alla (2013, Gummerus)  -teokseen. Kaksi kirjaa Rakel Ahoa tuntui kuitenkin hieman liialta, joten annoin Ahon tehdä muuttoa Balanilta kohti brittein saaria aivan rauhassa. 

Tauko oli hyvä asia, sillä nyt kun palasin Rakel Ahon seuraan, pidin matkasta ja luin kirjan melkeinpä yhdeltä istumalta alusta loppuun. Kuten ensimmäisessä teoksessa Heikura tuo Euroopan lähihistoriaa esiin Balkanilta, niin myös tässä toisessa Eurooppa nousee esille. Tällä kertaa Iso-Britannian näkökulmasta, sillä Rakel Aho on muuttanut kirjeenvaihtajaksi Lontooseen. Kirjan sivuilla nousevat eloon IRA:n iskut, Dianan kuolema, Tony Blairin nousu politiikan huipulle ja tietysti Englannin jalkapallomenestys ja kirvelevät tappiot. Kaiken keskellä Rakel Aho kirjoittaa uutisia Suomeen, eikä voi olla vaikuttamatta historian kulkuun, sillä Aho on kuin MI5:n agentti, joka joutuu keskelle terroristien suunnitelmia, poliitikkojen valtapeliin jne.

Kirjan alussa IRA ja sen tekemä terrori vaikuttaa kirjan kantavalta teemalta, ja odotinkin, että sama teema jatkuisi koko kirjan, myös sen loppuun asti. Kirjassa kuitenkin tuli koko ajan uusia teemoja: poliittiset kuviot, tabloid-lehtien sensaatiohakuisuus, kirjailija Barbara Cartlandin mielipiteet lehtien nykykuvioihin, ja paljon paljon muuta. Tavallaan pidin aivan hirveän paljon kaikesta siitä, mikä kirjan sivuilla kerrottiin ja kuvailtiin, vaikka tavallaan välillä siitä kaikesta tuli aivan hirvittävä ähky - varsinkin siinä vaiheessa, kun Englannin seuduilta lähdettiin Skotlantiin näkemään ja kokemaan vielä muuta. 

Kirjasta oli vaikea keksiä punaista lankaa: oliko se IRA vai politiikka vai keltainen lehdistö - vai kaikki yhdessä? Se, mikä kiinnitti kaikki yhteen, tuntui olevan Rakel Ahon yksityiselämä. Vaikka henkilöhahmoja tuli läpi kirjan, niin henkilöt olivat aika siistejä, vai mitä voi sanoa miehestä, joka on ottanut lopputilin työstään, ostanut vanhan kirjastoauton, jossa on vielä jäljellä osa kirjoista, ja ajanut autolla ympäri maata, välillä pysähtyen lukemaan kirjoja ja ihastelemaan maisemia. Kirjassa on myös ihastuttavia yksityiskohtia, jotka olivat tällaiselle aika vähän brittien maasta tietävälle juuri sopivia asioita, niin kuin esim. vasemmanpuoleisen liikenteen alkuperä. Samalla mietin, että kaikki se, mikä itselleni pompahtaa Britanniassa esiin, esim. ihmisten kohteliaisuus, teekutsut ja - tarjoilut ei tullut esiin kirjassa mitenkään, myöskin Rakel Aho jäi jotenkin kylmäksi henkilöksi. Rakel toimi kylmänviileästi, kuin James Bond ikään, tiukoissa tilanteissa, eikä hän jäänyt murehtimaan asioita kuin korkeintaan kaupassa käynnin ajaksi. Kirja oli kuin reportaasi (lähinnä) Englannista, ja Rakel sanomalehti, joka toi ilmi erilaiset tapahtumat, ilman tunnetta.

Vaikka löysin kirjasta aika monta murahduksen asiaa, pidin tästäkin kirjasta, kuten Heikuran aiemmasta. Sen takia, että Euroopan lähimenneisyydestä on kiinnostavaa lukea. Samoin kuin erilaisista paikoista, kuten Lontoosta. Kirja oli kiinnostava, ja nopealukuinen, ja kun kirjan lopussa väläytellään mahdollisuutta, että Rakelin tarina vielä jatkuu, niin tulen varmasti lukemaan jatko-osankin. 

Rakel oli oivaltanut, että univormfetisismi oli brittien helmasynti: palatsin karvahattuiset vartiosotilaat, Towerin beefeaterit, hotelllien ovimiehet, kypäriensä vuoksi tissipäiksi pilkatut poliisit, koulupukuihin puetut lapset ja tummissa puvuissaan rientävät Cityn bisnesmiehet, jotka pitivät päässään näkymätöntä knallihattua. Myös toimistotyöntekijät pukeutuivat pukuihin ja solmioihin. Missään muualla ei voinut nähdä yhdellä kertaa niin suurta pukumiesten armeijaa kuin ruuhka-aikana Central Linen metrojunassa - - Tuomaritkin istuivat oikeutta hevosenhäntäperuukeissaan, ammattitarjoilijoilla oli valkoiset paidat ja rusetit, kuningattarella kruunu. Univormu ilmoitti aseman ja riisui kantajaltaan kasvot.

Kirjan ovat lukeneet myös: 

Riina, 

Karoliina

ja Tintti.

Lehtiarvostelu KSML.

Jouko Heikura: Joki kaupungin alla

2013 Gummerus

307.